Prinssin ja kerjäläispojan synty.
Vanhassa Londonin kaupungissa syntyi eräänä päivänä kuudennentoista
vuosisadan toisessa neljänneksessä poika köyhälle perheelle, jonka
nimi oli Canty ja joka ei ensinkään kaivannut häntä. Samana päivänä
syntyi toinen englantilainen lapsi rikkaalle perheelle, jonka nimi
oli Tudor ja joka suuresti kaipasi häntä. Kerrassaan koko Englanti
kaipasi häntä. Englanti oli niin ikävöinnyt tuota lasta, toivonut
häntä tähän maailmaan ja rukoillut Jumalaa hänen puolestaan, että nyt
kun hän todellakin oli tullut, kansa kävi miltei hulluksi ilosta.
Pintapuolisetkin tuttavat syleilivät ja suutelivat toinen toistaan
ja itkivät. Jokainen otti itselleen vapaapäivän, ja ylhäiset ja
alhaiset, rikkaat ja köyhät juhlivat ja tanssivat ja lauloivat ja
tunsivat itsensä sangen pehmeiksi; ja ne jatkoivat iloaan monta päivää
pääksytysten ja yötä yhytysten. Päivällä oli London mahtava nähdä;
iloliput liehuivat jokaiselta ulkoparvelta ja katolta, ja loistavat
laumat prameilivat pitkin katuja. Yöllä taasen oli yhtä juhlallista,
suuret ilotulitukset räiskyivät joka kadunkulmassa, ja joukko joukon
perästä juomaveljiä levitti naurua ja iloa ympärilleen. Ei puhuttu
koko Englannissa muusta kuin uudesta tulokkaasta, Edward Tudor'ista,
Wales'in prinssistä, joka makasi verhottuna silkkiin ja satiiniin,
tietämättä tämän taivaallista kaikesta tästä pauhinasta ja siitä,
että korkeasukuiset lordit ja ladiesit parveilivat hänen ympärillään
ja valvoivat häntä -- eikä hän kiittänytkään heitä! Multa sitä
vastoin ei siellä puhuttu mitään toisesta käpysestä, Tom Cantysta,
joka makasi verhottuna viheliäisiin ryysyihinsä, paitse ehkä siinä
kerjäläisperheessä, jota hän oli tullut häiritsemään läsnäolollaan.