Kesäk. 26:na 1910.
Kuinka kaunis ja rakas hän on, kuinka tyynet ovat hänen
kasvonpiirteensä. Vahakynttilän valo lepattaa niillä, antaen ikäänkuin
eloa noille kasvoille, joiden päällä väreilee rakas, rauhallinen hymy.
Minäkin tahtoisin sulkea silmäni ja päästä sinne — äitisi viereen.
Mutta olen luvannut hänelle, Irenelle, pitää huolta sinusta!
Kunnes ensimmäinen tuska on ohi. Se jota sinä, Mladen, pidät ainoana ja
suurimpana, samoinkuin ajattelit rakkaudestasi.
Tietämättä olevasi syntyisin suvusta, joka tappaa rakastaessaan.