Kesäk. 20:nä 1910. Ei mitään toivoa. Tajuton. Vain joskus häh näyttää silmänräpäyksen ajan tuntevan minut. Silloin hän ojentaa nuo kalpeat, hervottomat kätensä minua kohden ja koettaa hymyillä. Sydämeni on pakahtua.