Kesäk. 16:nä 1910.
Miksi et tule, Mladen? Miksi viivyttelet?
Etkö tunne sydämessäsi, että kahdenlaiset kädet kuroittautuvat Julian
jälkeen? Kuoleman kädet ja isäsi kädet. Mutta isäsi on vain lääkäri,
eikä hän tahdo elää.
Kuume on palannut, tällä kertaa ankarampana, ja minä värisen pelosta,
kuinka se kehittyy, kuinka päättyy. Julia on niin heikko, eikä tahdo
elää.
Hän puhelee houreissaan jonkun kanssa, jota hän näyttää pelkäävän. Hän
vakuuttaa olevansa syytön ja tahtoo paeta. Hyväilen hänen käsiänsä,
puhelen hänelle — hän rauhoittuu hetkeksi.