Huhtik. 7:nä 1910.
Ei, en hävitä niitä. Kerron totuuden. Tullessani tänään kotiin tapasin
oveni edessä nuoren miehen, joka tervehti minua, kohteliaasti. Tunsin
hänet. Asianajaja Vuscic. Kysymykseeni, odottaako hän minua, nuori mies
vastasi hiukan hämillään, että hän odottaa Juliaa, joka on käymässä
luonamme.
Julia, sinun pieni ystävättäresi, äitisi uskollinen seuralainen, ainoa,
joka kävi hänen luonaan melkein joka päivä, ja jolle äitisi varasi
kauneimmat kukat, säästi makeimmat hedelmät, ja kun tyttö sairastui
vakavasti, kävi äitisi yhtämittaa hänen luonaan. Sinun äitisi, joka
salasi itsensä maailmalta ja tahtoi olla sille kuollut.
Kohtasin teidät yhdessä äidin huoneessa. Kättelitte toisianne.
Niin kauniit ja nuoret! Julian silmissä säteili sitä suurta äidillistä
rakkautta, joka kykenee tyynnyttämään kaiken tuskan, ja sinun kasvosi
olivat kyynelistä kosteat. Teidän sielunne värisivät suurimmista,
puhtaimmista tunteista, nuoresta rakkaudesta ja ikävästä, ja
suloisesta tuskasta. Aioin poistua, mutta te olitte jo huomanneet
läsnäoloni. Istuuduin viereenne ja hetken hiljaisuuden kuluttua aloimme
keskustella. Ja jokainen meistä koetti puhua jostakin ulkopuolella
olevasta, jostakin, mikä ei koskenut sitä mitä ajattelimme.
Silloin minä muistin Vuscic'ia ja kysyin, miks'ei hän ollut tullut
sisään. Tyhmä kysymys; eihän vieras nyt sopinut meidän seuraamme.
Ja silloin minä näin kuinka sinun silmissäsi leimahti, ja kuinka taas
heti tyynesti tutkit Julian ilmettä. Hän joutui hämille, punastui sinun
katseestasi, mutta sinä olit vaiti.
Julia lähti pois ja sinä seurasit häntä vain pihalle saakka. Nyt
kävelet kärsimättömänä, rauhattomana huoneessasi. Minä kuuntelen
askeleitasi, ja tiedän, että varjo on laskeutunut nuoren rakkautesi
yli. Kuulen sinun poistuvan, kuulen askeleesi portaissa, huoneessasi,
joka on omani yläpuolella. Vedät jotain lattiata myöten...
Arvasin. Frans kertoo sinun käskeneen laittaa matkalaukkusi kuntoon,
sillä matkustat huomenna Zagrebiin.
Senvuoksi en heitä muistiinpanojani tuleen; järjestän ne sinua varten,
sillä sinulla on minun monet ominaisuuteni — epäluuloisuuteni,
kiivauteni; koska sinun on välttämättömästi oltava menneisyyteni
tuomarina, jotta edes se voisi poistaa pahan omalta tulevaisuudeltasi.