Ennenkuin lopen pitkälle etäännymme Esasta, ulkovesien entisestä
aliperämiehestä ja saaren parhaasta pelimannista, luomme silmäyksen
hänen muistiinpanovihkoonsa, jota hän jostain syystä nimitti "Juudaksen
epistolaksi".
Esa istuu pitkän pöytänsä päässä ja tutkii kirjaansa. Hän ei tällä
kertaa kirjoita -- hänellä ei ole ollut tänään siihen mitään
kirjoitettavaa -- tarkasteleehan vain, mitä siihen on ennen merkitty.
Vihko on toista vaaksaa pitkä ja saman verran leveä. Se on tehty
kirjoituspaperista, jossa oli vesileimat ja vesiviivat, jotka näkyivät
vain paperin läpi katsottaessa. Toisessa arkin puoliskossa, josta
taivutettuna tuli kaksi vihon lehteä, oli vesileimana mehiläispesä,
jota ympäröi alhaalla ja sivuilla laakerin ja palmun lehvät, alhaalla
yhtyivät niiden kannat ristiin ja latvat taipuivat somasti kaareutuen
molemmin puolin mehiläispesää, laakerinoksa oikealla ja palmunlehvä
vasemmalla. Toisessa arkin puoliskossa oli vesileimana kirjaimet: