Seurassa on pahempi,
Siellä kätken sydämmeeni
Kuvan kalliin Kaarloni.
PARONI (erikseen). Hm -- hän on aina vain vieläkin luja rakkaudessaan,
Noh, kentietää kuinka asiat vielä kääntyvät -- olinkohan toki liika
kova lapselleni? (Annalle). Vaan isääsi -- etkö häntä enään milloinkaan
muista? (Menee kamariin).
Toinen kohtaus.
Anua, Maiju, sitten PARONI.
MAIJU (tulee sisälle tuoden pöydälle kahvi-asettimet). Saanko kaataa
kahvia Anna neitille?
ANNA. Kaada pisara. (Itsekseen). Isäni oli vähän harmissaan -- minun on
syyni, voi, mutta minä en saata ilolintuna oleskella. (Ääneensä)
Kuules, Maiju, taidatko selittää, mitä unet merkitsevät?
MAIJU. Muutamia kyllä taidan. Kun näkee susia, silloin saa sulhasia.
Kun Penttu tuli sulhasekseni, puri minua susi unissani.
ANNA. Mutta minä näin unissani Kaarlo luutnantin, hänen vaatteissaan
oli ylt'ympäri veri-punaisia ruusuja, ja hän sanoi minulle: "Ah Anna!
näin olen ruusuihin käärittynä, näin hyvä on minun olla; veljeäni vain
odotan leposiaani siunaamaan", samassa hän katosi, vaan siinä, jossa
hän oli seisonut, kasvoi kaunis ruusu-puu punaisia kukkia täynnä.
MAIJU. Olipa tuo kumma uni, en tuommoista ole kuullutkaan. Mutta
missähän Paroni, kun ei tule aamukahviansa juomaan.
PARONI (tulee taas saliin ja hieroo käsiään). Oikein kylmä tänään, eipä
kahvi-pisara pahaa te'e.
MAIJU (menee valkeaa kohentamaan). Kyllä tänään vieraita tulee, Mirri
pesee silmiänsä tavan takaa.
PARONI. Noh, Annaseni, kaadappas nyt kahvia kupillinen, ei minua haluta
odottaa, kunnes tuo Mirrin aavistama vieras tulee.
ANNA (kaataa kahvia kuppiin). Tässä, ottakaatte, isä hyvä.
MAIJU. Saisin vain pellin kiinni, että tulisi lämmin siksi, kuin vieras
tulee.
PARONI. Ainako Maiju vain vieraita odottaa (nauraa) hah, hah, hah.
MAIJU. Totta kaiketi, kaukaisia tuleekin, paukka lenteli aina kyökin
keski-laattialle. (Kopina kuuluu). Kas! jopa joku tulee. (Lähtee ovea
aukaisemaan). Hyvänen aika, Pastori! (Pastori Kivinen tulee sisälle ja
Maiju menee).
Kolmas kohtaus.
Paroni, Pastori, Anna, sitten Maiju.
PARONI. Ah! Mistä nyt tulette? Hyvää päivää. (He kättelevät). Mikä
teidät nyt meille näin äkki-arvaamatta on saattanut kaukaisilta Pohjan
periltä?
PASTORI. Turusta tulen, tärkeät asiat vaativat minua sinne, (ottaa
päällystakin yltänsä) ja tärkeät asiat minua myöskin vaativat tätä
tietä kotia palajamaan. (Huokaa).
ANNA (lähenee Pastoria ja huomaa, että musta suruharso on käärittynä
hänen takkinsa oikean-puolisen hian ympärille). Ah pastori, mitä
merkitsee tuo musta suru-harso? (Äänettömyys). Te ette vastaa --
sanokaa -- oi sanokaa! (istuu tuolille, valittaen) hän on kuollut!
(painaa päänsä käsiinsä).
PASTORI (hämmästyen). Te ette sitä tietäneet? vaan te arvasitte oikein;
hän on kuollut urhoollisen sotilaan kuoleman.
PARONI. Hm -- hän oli hyvä miehen alku -- (yskähtää).
ANNA. Voi, Pastori, kertokaa minulle tarkemmin hänen kuolemastaan -- Oi
Kaarlo, Kaarlo!
PASTORI. Itsekkin haluaisin tarkempia tietoja, sillä juuri Oulusta
lähteissäni sain kuulla tuon suru-sanoman, että hän Iisalmella oli
Virran sillan luona kaatunut tappelussa. (Huokaa). Tämän suruni
katkeruutta lisää vielä sekin seikka, ett'en tiedä, onko hänen hautansa
siunattu. Tuo ajatus minua vaivaa alinomaa --
ANNA (erikseen). Ah! nyt muistan uneni.
PARONI. Kyllä kuolleet rauhassa lepäävät.
PASTORI. Suotavaa olisi, mutta kuulkaatte: kolme yötä peräkkanaa tuli
veljeni unissain luokseni, sanoen: "Veli, tule siunaamaan hautani, että
saan rauhan," sitten viipoitti hän kolme kertaa sormellaan minulle ja
katosi, sormessa oli hänellä sormus, joka meidän su'ussamme on säilynyt
polvesta polveen.
ANNA. Sen sormuksen minä kyllä muistan.
PARONI. Ettekö mitään tietoja veljeltänne saanut hänen ollessansa
Toivalassa.
PASTORI. Minä sain Kaarlolta kirjeen, ennen kuin hän Toivalasta läksi,
Hän oli ollut sairaana, vaan oli jo silloin terveenä ja mielensä hehkui
sotahan.
ANNA. Voi Kaarlo raukka -- kipeänä -- ja luultavasti ilman mitään
hoitoa.
PASTORI. Hän kirjoitti, että eräs kalastajan tyttö oli häntä hellästi
hoitanut.
ANNA (erikseen), Ah! _hän_ mökin tyttö, -- _hän_ on paljon onnellisempi
kuin _Anna Tähtinen_. (Maiju tulee sisälle).
MAIJU. Kyytimies kysyy, joko Pastori pian lähtee.
PASTORI (nousee istualtaan). Sano kyytimiehelle, että kohta tulen.
(Maiju menee).
PARONI. Ei suinkaan Pastorilla noin kiirutta ole?
PASTORI. On tottakin, sillä pitkäpä on matkani. Hyvästi! (He
kättelevät.)
ANNA (Pastorille). Oi opettajani, jos löydätte Kaarlon haudan, niin
palatkaatte tänne, jotta minäkin tietäisin hänen lepäävän rauhassa.
PASTORI. Noh, teidän tähtenne, neiti Anna, minä tulen, (Menee).
Esirippu lasketaan.
Väliverho. [Tarun mukaan].
Tappelu-paikka Virran sillan luona. Näkymöllä seisoo Savon jääkärin
haamu. Pastori tulee alakuloisena tietä pitkin, haamua huomaamatta.
Neljäs kohtaus.
PASTORI (seisahtuu ja panee kätensä ristiin). Voi, joska löytäisin
hänen hautansa, vaan eipä kukaan kuulu siitä tietävän -- turhaan,
turhaan sitä etsin. Täällä on hän verensä vuodattanut. Kallis veljeni!
ihanan kuoleman tosiaan saavutit, mutta oi, jospa saisin hautasi
siunata! tuo on mielessäni yöt päivät. (Vienosti kuuluu Savon jääkärien
marssi. Pastori kuuntelee). Mitä! -- (Soitto taukoo). Mitä kuulin?
olipa, ikään kuin olisin kuullut Savon jääkärien marssia soitettavan;
(kulkee verkalleen eteenpäin) ei näy rumpuja missään. (Näkee haamun,
hätkähtää ja menee muutaman askeleen taakse päin). Kah! kuka siellä?
hyvää päivää, jääkäri! (lähenee, tuntee veljensä ja huudahtaa);
Veljeni! (Haamu katoaa, vaan samassa paikassa näkyy vähäinen kumpu ja
siinä sormi, jossa on kultainen sormus). Ah veljeni haamu vain! mutta
tuossahan sormi, jossa on veljeni sormus, (lähestyy kumpua, vaan sormi
katoaa) sekin satosi. Veljeni! nytpä tiedän, kussa lepäät, nyt levon
saamme molemmat. Luoja sinua siunatkoon -- Lepää rauhassa!
Esirippu lasketaan.
Muutos.
Näytelmä-paikka sama kuin näytöksen alussa, Anna mustiin vaatteisin
puettuna istuu sohvassa, nojaten päätään kättänsä vasten.
Viides kohtaus.
Anna. Maiju.
MAIJU (pyhkielee tomua huonekaluista, vaan vilkaisee tavan takaa
Annaan.) Neiti Anna -- (erikseen) eipä hän taas kuulekkaan, (koroittaa
äänensä) neiti Anna!
ANNA. Oh oletko täällä, Maiju, mitä on kello?
MAIJU. Vasta puoli seitsemän ja Anna neiti on jo liikkeellä.
ANNA. En saanut uuta enään.
MAIJU. Minä olisin niin iloinen, niin että, mutta -- mutta nyt olen
niin surullinen, niin että (itkee).
ANNA. No miksi?
MAIJU. No siksi, kun Anna neitikin aina vain on surullinen -- ja kukapa
minulle ja Pentulle nyt häät laittaa --
ANNA (hymyillen). Ole huoleti, kyllä sinulle häät pidetään ja kyllä
sinua morsiameksi hankin. (Koputus kuuluu).