Me kohotamme katseemme. Ja siivet kimmeltävät
on, nähkää, meille lahjoittanut suuri Kohtalo:
maa, meri vaipuu allemme. Nyt meidät kauas kantaa
yötaivas ja sen värisevä eetteri.
Te valmistitte käsillänne köyhän ravintonne
ja verhositte vartalonne kehnoin tappuroin.
Oi, katsokaa te jälkeemme ja nähkää ihmetellen:
on kuninkaitten rikkaudet meille annetut.
Te vapisitte pimeässä kauhukuvain eessä
ja itkitte ja pakenitte metsään pimeään.
Me rintahaarniskoissa ja miekat hioittuina
kuin sotauroot käymme yli aavain kenttien.
Te kyynärpuulla mittasitte ajatusten polvet
ja punnitsitte nauloin kaikki pienet sananne.
On meidän mittanauhoinamme kiertotähtein radat
ja punnuksina ovat itse kuu ja aurinko.
Niin raivoisina kuin te joskus luojan kirositte
ja kirositte elämänne vuodet kuluneet,
niin hartaina me kumarramme luojan eteen päämme,
me, joille hän on lahjoittanut suuren huomenen.
Te ruikuttaen kerjäsitte kuolemattomuutta
ja väsyitte kuin sylilapset haudan povehen.
Me kerran putoamme. Vaan siivin liekehtivin
ja ylpein otsin katoamme niinkuin sankarit.