Hei, Ganymedes, Zeus on kuollut, vaan
sä kotkinesi elät ikuisesti.
(Hätäinen syrjäkatse ohjelmaan:
The Bermos, Catalani, Schöne Betsy.)
... Vai onko, sanoo Thompson itsekseen,
Englannin politiikka aivan turhaa...
Se Sovjetiin ei näytä tehonneen,
ne siellä niinkuin puolihullut murhaa...
... En tainnut mainitakaan, että tää
on Tanskanmaasta mulle juuri tullut.
Ääneensä sanoo tämän Mustapää.
Ne Tanskan lyyrikot on puolihullut...
... No, Bonnelykke... Junalyriikkaa...
Ja illan valtaa sellon hautasoitto:
Maa on niin musta, musta, musta maa
ja taivas on niin etäinen ja loitto.
Se ihmisien osaks annettiin:
yks päivä elää, kuolla huomenna jo.
... Oi. Yö jo tuli Wintergarteniin,
jo katos viimeinenkin päivänkajo.
Oi Ganymedes. Thompson, Mustapää,
kaks sälliä sun tykönäsi löytään.
(He lähtee kohta. Silloin tähän jää
kaks tyhjää olutseideliä pöytään.)