Ylen juhlallisesti
kumarsi, kumarsi hän.
Herra, saanko tuoda
olutta enemmän.
Kiitos, sanoin ja katsoin
hänen kasvojaan,
samalla toivottavasti
laskuni maksaa saan.
Taas hän kumarsi. Häntä
tuijottamaan jäin.
Aivan selvästi Kuoleman
kyyppärinä näin.
Poltin huolettomasti
loppuun sikaarin.
Nousin ja lähteissäni
häntä hyvästelin.
Tunsin kadulla vielä
jäätävän henkäyksen.
Potzdamer Platzilla tunsin
vielä, vielä sen.
Luin reklaameita
silmin vapisevin:
Iosty, Wintergarten
punaisin kirjaimin...