Kuolemaisillani.
(Fredmans Sång, N:o 19).
"Ack döden är en faslig björn, Han kräfver lifvet hvarje timma", etc.
Tott' aika karhu surma lie,
Se voatii henken, joka hetki --
Toi iso kotka -- peippo, sie,
Sen valtaa kyllä tuntenetki!
Kaikk' luonnon voimaa kumartaa -- :,:
Voan _Bakkusta_ tuo naurattaa.
Mutt' jospa voan niin tapahtuis',
Jott' kuolo minut tavoittaapi,
Ja velkain tulis kuitatuiks',
Kuin päivät minun lopettaapi,
Niin käyköhönpä miten voan -- :,:
Tok juonma vielä kuolessaan'.
Niin sitten tahon käytteä niin,
Jott' nallit kaikki minut kantaa;
Yks iso nalli konttaa siin',
Ja toiset sillen kättä antaa.
Niin tulkee nallit! Tulkee voan! :,:
Kuin minun ruumis kannetaan.