Vanha Jussi.
Juottilassa istuissaan.
(Fredmans Sång, 214).
"Gamle bror Jockum, Klang vid denna rågan! Hur mår din lilla son?" etc.
Kuulespa Jussi! -- miten nyt on laita?
Kuinkas sun akkais, armas, voi?
"Kiitänpä nöyrästi! -- Kuka sanoo taitaa?...
Tuossapahan! -- En sanook voi.
Jaa, jaa, jaa! mun murhein on suuri!...
Mierukkapa minäik. -- Viekäs hään!
Kaikkipa kummallen jo näytteä -- --
Hitto hänen mieltäns' täytteä". --
Äläk ouk tuosta milläänkään! :,:
Mitäspä siitten mieltäisi nyt kaivaa? --
Vai toruuttenko toisinaan? --
"Ei! kuin ne tuosta puheet kerran saivat,
Niin mullen aina nauretaan.
Tuossapa neän tuon koiran-silmä!
Toinenki tuossa muka pilkka-suu. --
Suutunpa kyllä! Jos ma voisin,
Hiijen helvettiin ne soisin!"
Vähäppäs tuosta! Eikös muu? :,:
Voan, veikkoseini! -- Liekös siitten muita
Kuin toiki yksi armoissaan?
"Voi, veli kulta! -- kuin metässä on puita,
Niin niitä tapaat aitassaan. --
Itkenpä kyllä katkerasti -- --
Poloinenpa poika!" -- Mitäs tuo?
Täytäppäs pullois toisen puolen!
"Kohta, kultainen, ma kuolen". -- --
Vieläpä vainen -- Tuoss' on, juo! :,:
Kuulespa, _Jussi_! Eikös annak suuta --
Taputak leukais, lähtiissäis?
"Lämmittää kyllä lihani ja luuta --
Sanoopi: 'kahok ihtiäis'!
Lakkini peähäin kauniist' laittaa;
Mutta sill' on häijyt mielessään. -- --
Kukapa, kultainen, tuon taitaa" -- --
Juoppas vieläik! Ei se haittaak --
Riemussa vietäk päiviäis. :,: