Kolehmaisen kuolemasta.
(Fredmans Epistel, N:o 58).
"Hjertat mig klämmer, sorgligt jag stämmer qvinten på min fiol" etc.
Musta on mielein,
Kankia kielein --
Surkutteloopi suu, _pling, plang_!
Tuskain on tuima,
Kulkuin on kuiva --
Murhek on vielä muu! _pling, plang_!
Kahtokeepas, tuolla, pöyvän takaa --
_Kolehmainen_ jopa kuollut makaa;
Hään kuin aina ennen oli vakaa.
_Klingeli, plingeli, klingeli, plang_.
Kauhistun, neätse!
Pöyvänki peässä
Pullonsak tyhjän neän, _pling, plang_!
Seinällä riippuu
Massi ja piippu --
_Kolehmainen_ kuollut hään! _pling, plang_!
Nurkassapa, tuolla penkin alla,
Makoo ilot -- pitkin lattialla,
Sarvet, torvet, huilut -- kaikkialla.
_Klingeli, plingeli, klingeli plang_.
Kolkutan teällä,
Akkunan peällä --
Ei löyvyk yksikään, _pling, plang_!
Kallellaan kannu,
Pullo ja pannu --
Minkäs mä tuolla neän? _pling, plang_!
Olvet kaikk' on moahan läikähtänyt,
Tynnöri, kuin ankkuir -- kuitiks' männyt. --
Kuolo, kurko, sen on tyhjäntännyt.
_Klingeli, plingeli, klingeli plang_.
No, niinkuin näyttää,
Tuoni jo käyttää
Kiirensäk perästäin; _pling, plang_!
Sillä en jouvak,
Laskuain nouvak --
Kohta ma kuolen, näin, _pling, plang_!
Jeäkääs hyväst'! Työ kuin tätä kahtoo;
Viinan-kielto olkoon nyt, jos tahtoo --
_Kolehmain_ jo taivaass' olla mahto.
_Klingeli, plingeli, klingeli plang_.