Susanna.
(Omistettu Suomen tyttärillen).
(Fredmans Sång, N:o 41).
"Joachim, uti Babylon, hade en hustru Susanna" etc.
_Joakim_, sill' olipa niin
Kaunokas vaimo, _Susanna_ --
Ukko vanha :,:
Osais nuorihin. --
_Joakim_ itek oli hurskainen mies,
Yaimonsak siviäki -- sempä mä ties'...
Antoi panna :,:
Viinaa vanhan e'ess'.
Vaimoonsakpa ma kiitän viel',
Muistiksi muillenki aina --
Laskuis laina, :,:
Joka seisoo siell'!
Juokaamme siis veikot, ja laulakaa myös!
Piijat ja pojat -- niin vaimo kuin mies. --
Niin tuo vanha :,:
Konstin kyllä ties'.
Ukkopa, kuuluisa rahoistaan,
Ruokitti vieraita aina;
Niin tuo vaina :,:
Lievitt' lahjojaan.
Rouvansak, kaunis ja soria, tuo
Kosijat kävivät aina sen luo...
Mieleis painaa :,:
Otak nyt ja juo!
Kuulkaasta, veikkoiset, kuinkapa tuo
Lystisti kävi sen kanssa:
Uijessansa :,:
Riensivät sen luo...
Kaksipahan ukkoo ne hiihtivät sinn' --
Kauneus loisti kuin rakkauskin.
Kahtoissansa :,:
Mielittelihin,
Lammikko lehossa löytyikin,
Siinäpä virui suvella --
Oamuisella :,:
Läks' _Susanna_ sinn' --
Koivutpahan kasvoivat rannoillahan --
Yksin _Susanna_ siell' uiskeli voan.
Lainehella :,:
Pesi poveitaan.
Korvessa kulkivat, piilten, tuoll',
Kaksipa koirasten-silmää...
Saivat ilmin :,:
Kuss' oil vaimon-puol'.
Toinenpa toisellen sanoopi niin:
"Päivä on puolessa, lähek kotiin!"
Kumpainenki :,:
Viekastelihin.
Kylläpä mielensäk tunnetaan myö --
"Hyvä ois valmista ottaa"...
Niinpä totta :,:
Aattelivat hyö.
Silmänsäkpä petti -- _Susannapa_, niin
Lukotti porttinsak lujasti kiin;
Soisik jotta :,:
Oisik yksin siin.
Niin oli asiat -- vihtoinpa vain
Peäsi _Susanna_ jo näistä, --
Vaimoväistä :,:
Kuulun voiton sai.
Ottakaa pullonne! juokaamme myö --
Kaunihit vaimotki -- voitukoon hyö!
Vähä heistä, :,:
Juokeeppas nyt työ.