Annikka.
(Fredmans Testamente, N:o 164).
"Fattig gumma, med svafvelstickor och flinta, lefver ibland de" etc.
Ämmä kurja nyt pussin seljässään pitää,
Keppi käessään, eikä syömistä mitään --
Annikka, niin olen voan,
_Polemeija_,
Vaivaloinen kulkiissaan,
_Pyteheija_.
Olin nuorra kaunis, rikoisa neitto,
Nyt oun vanha ja ruma-näköinen heitto,
Kumarran, ja rukoilen...
_Polemeija_;
Apuakin anelen.
_Pyteheija_.
Annikka ompa vanha piikaki aina,
Seihtenkymmenes vuosi peätäni painaa;
Enkä jaksak eneän --
_Polemeija_,
Soisin hautaan peäsevän,
_Pyteheija_.
Kaiken päivän mä laulan virsiä teällä,
Aattelenki tuon pahan perkeleen peälle.
Nenän niistän sarvestain,
_Polemeija_;
Tapan täitä voatteestain,
_Pyteheija_.
Lakki musta, ja harvoin huivilla nähty,
Lasi-silmät, ja tasku tilkuista tehty --
Virsussani vipelen,
_Polemeija_;
Niinkuin neätten kultainen,
_Pyteheija_.
Kerätä rihmoja, tuoppia pestä,
Kuulla kyöpelin pojat, kuinka hyö vestää --
Käyvä sauvalla tuskin neän,
_Polemeija_;
Aina itken mihin mään,
_Pyteheija_.
Vanha mummupa toivoo lykkyä teillen,
Onneksenneki koko huonetilan näillen.
Soisin teillen mielellään,
_Polemeija_;
Onnellisen elämän,
_Pyteheija_.
Tapa moailman hyvin tarkasti tutki,
Eläk hiljain, ja siviästi, kuin muutki --
Ja kuin vanhaks' kerran ois,
_Polemeija_;
Niin nukuk kauniisti pois!
_Pyteheija_.