Ullan linnaan kuljettamisesta.
(Fredmans Epistel, N:o 28).
"I går såg jag ditt barn, min Fröja, i Yxsmeds gränd" etc.
Mä öylöin näin sun lapseis rukka --
Kujaisten suuss';
Palmikko-peä, sininen sukka,
Hameensak uus'.
Hään kaunis oil kuin vuohen-kukka,
Oli juur' koreissaan;
Voan perästään niin kaksi ukkoo
Näin miekoillaan.
Hään keänsiin; ja sen helmat heilut-
ti länsi-tuul';
Sen posket poahtui, silmät väilyi,
Kuin näitä kuul'.
Jo vavisten, ja itku-silmin --
Ma tuonpa raukan näin;
Ja surkastuin kuin saivat ilmin
Mun neittosein.
Jo syämmensäk pohjan asti
Tuon kurjan näin;
Rukoillen, kämmänensäk nosti
Taivaasen päin.
Ne hameestaan sen temppais. Hetken
Hään kiivaast' riitaa tei;
Voan siitten taipui -- ja sen retken
Ne häntä vei.
Kyll' oli kovat arpahansak --
Voan tässä hä'äss',
Niin _Ulla_ turvais varpahansak,
Ja pakoon peäs'.
Viel' kahtoi taaksek, peästyänsäk
Jo noihen kynsistään;
Ja vahti-mies käyttämistänsäk
Häpeisi hään.
Niin jouvuppas! Jo silmäis näyttää
Iloisat, noin;
Ja annak riemu rintais täytteä
Lakkaamatoin!
Niin nautik siitten miten taijat!
Kuin voan sun teköö miel',
Ja elä itkek! Muuttuu ajat --
Onnistut viel'.