Professori Summerlee, joka on hypähtänyt paikaltaan: "Sallittakoon
minun saada ilmoittaa, teidän armonne, että tämä henkilö on
minun personallinen vihamieheni aina siitä ajasta asti, jolloin
polemiseerasimme _Quaterly Journal of Sciencessä_ bathybiuksen
todellisesta luonnosta."
Puheenjohtaja: "En katso voivani puuttua henkilökohtaisiin
suhteisiin. Jatkakaa."
Oli paikotellen hyvin vaikeata kuulla tri Illingworthin sanoja, sillä
ne herättivät voimakkaan oppositsionin tutkimusmatkailijain ystävien
taholta. Yritettiinpä tempaista puhuja alas korokkeelta. Mutta
kun hän oli tavattoman kookas ja väkevä-ääninen, sai hän melusta
huolimatta lopetettua puheensa. Ensi hetkestä asti oli ilmeistä, että
hänellä oli salissa paljon ystäviä ja liittolaisia, vaikkakin ne
muodostivat vain vähemmistön salin koko kuulijakunnasta. Suuri osa
yleisöä näytti asettuneen valppaan puolueettomuuden kannalle.
Tri Illingworth lausui huomautustensa johdatuksessa korkeasti
arvostavansa sekä professori Challengerin että professori Summerleen
tieteellisiä ansioita. Hän valitti suuresti, että oli tahdottu nähdä
jotain henkilökohtaista kaunaa hänen tieteellisen totuudenrakkautensa
aiheuttamassa esiintymisessään. Hänen asemansa oli nyt aivan
sama, kuin professori Summerleen viime kokouksessa. Silloin
professori Challenger oli esittänyt muutamia väitteitä, joiden
totuudenmukaisuuden hänen virkatoverinsa asetti kysymyksenalaiseksi.
Nyt esiintyi sama virkatoveri samoin väittein, kuvitellen, ettei
kukaan nousisi niitä vastustamaan. -- ("Juuri niin, Ei", ja pitkä
keskeytys, jonka aikana sanomalehtimiesten penkiltä voitiin kuulla
professori Challengerin pyytävän puheenjohtajan suostumusta
siihen, että hän saisi heittää tri Illingworthin kadulle.) --
Vuosi sitten _yksi_ mies väitti erinäisiä seikkoja. Nyt sensijaan
_neljä_ henkilöä toi kuultaviksi vielä hämmästyttävämpiä asioita.
Tarvitsiko tämän lopullisesti todistaa mitään, varsinkin kun esitetyt
selosteet olivat sisällöltään ja laadultaan äärettömän mullistavia
ja epätodenmukaisia? Olihan tuoreita esimerkkejä miehistä, jotka
olivat tulleet tuntemattomista seuduista valheellisin kertomuksin;
ne oli liian hätäpikaa uskottu tosiksi. Näyttäytyisikö nyt Lontoon
Zoologinen laitos yhtä herkkäuskoiseksi? Hän myönsi, että komitean
jäsenet olivat luotettavia miehiä. Mutta ihmisluonto on niin
monisäikeinen. Professoreitakin voi johtaa harhaan kunnian- ja
maineenhimo. Me olemme kaikki kuin valkean ympärillä räpytteleviä
perhosia. Kuuluisat metsästäjät tahtoisivat mielellään voida esittää
juttuja, joiden rinnalla kaikkien muiden saavutukset olisivat
vähäpätöisiä, ja sanomalehtimiehillä taas ei voi olla kuin yksi
mieli suurta hälinää nostavien uutisten julkaisemisesta, vaikkakin
sitten mielikuvitusvoiman täytyisi tulla tapahtuneitten asioitten
avuksi. Kullakin komitean jäsenellä on ollut omat syynsä saada
tulokset mahdollisimman suuriksi. ("Hävytöntä! Hävytöntä!") Hän ei
tahtonut ketään loukata. ("Niinhän juuri teette!" Keskeytyksiä).
Todistukset näiden ihmeellisten satujen todenperäisyydestä olivat
tavattoman heikot. Mitä ne muka olivat? Joitakin valokuvia. Voidaanko
väittää valokuvien tänä silmänkääntötemppujen aikana kelpaavan
todistuskappaleiksi? Tässä esitettiin kertomus köydellä maahan
laskeutumisesta, joka muka olisi tehnyt mahdottomaksi suurempien
esineitten mukaanoton. Mahdollista, mutta ei vakuuttavaa. On sanottu
lordi John Roxtonin väittäneen omaavansa phororachuksen pääkallon.
Hän voi niin väittää, mutta sitä olisi hauska nähdä.
Lordi John Roxton: "Väittääkö tuo mies minua valehtelijaksi?" (Melua
salissa).
Puheenjohtaja: "Järjestykseen! Tri Illingworth, pyydän
teitä lopettamaan huomautuksenne ja esittämään ehdotuksenne
oikaisulauselmaksi."
Tri Illingworth: "Teidän armonne, minulla olisi paljon enemmän
sanottavaa, mutta taivun teidän vaatimukseenne. Minä ehdotan,
että professori Summerleelle annetaan erikoinen kiitos hänen
mielenkiintoisesta esityksestään, mutta esitettyä asiaa älköön
pidettäkö todistettuna vaan annettakoon se suuremman ja, mikäli
mahdollista, luotettavamman komitean tutkittavaksi."
On mahdoton kuvailla sitä hämminkiä, minkä tämä oikaisuehdotus
aiheutti. Suuri osa kuulijoista ilmitoi syvän paheksumisensa
tästä arvoisia matkamiehiä kohdanneesta solvauksesta, meluttiin
ja huudettiin: "Sitä ei saa panna pöytäkirjaan!" "Peruuttakaa
ehdotuksenne!" "Ajakaa hänet ulos!" kuului monelta taholta. Toiselta
puolen tyytymättömät -- joita näköjään ei ollut vähän -- vaativat
oikaisuehdotuksen hyväksymistä ja huusivat "Järjestykseen!" "Herra
puheenjohtaja!" ja "Asiaan!" Takimmaisilla penkeillä ei selviydytty
kysymyksestä ilman käsikähmää, ja lääketieteen ylioppilaat, jotka
tungeskelivat salin tässä osassa, jakelivat häikäilemättä iskuja
toisilleen. Ainoastaan lukuisten naisten läsnäolo esti yleisen
tappelun syntymisen. Mutta äkkiä sattui keskeytys, tyynnyttiin ja
salissa tuli aivan hiljaista. Professori Challenger oli noussut
paikaltaan. Hänen ulkonäkönsä ja esiintymistapansa ovat omituisesti
vaikuttavat, ja kun hän kohotti kätensä kehoittaen yleisöä
palautumaan järjestykseen, vaikenivat nuo kuohuvat tunteet äkisti, ja
koko kuulijakunta odotti saada kuulla hänen puhuvan.
"Monet täälläolevista", sanoi professori Challenger, "muistanevat
varmaan, että äskeistenkaltaiset narrimaisen ja sopimattoman
käytöksen ilmaisut olivat senkin kokouksen tunnusmerkkejä, jossa
yleisöllä viimeksi oli tilaisuus kuulla minun puhuvan. Sillä kertaa
professori Summerlee ennen muita astui yli sopivaisuuden rajojen,
ja vaikkakin hän nyt on tullut toiselle mielelle ja katuu, ei
tuo asia sentään ole täysin unohdettu. Tänä iltana olen äskeisen
puhujan esittämänä saanut kuulla samantapaisia ja vielä solvaavampia
lausuntoja ja vaikkakin suuresti loukkaan itsetietoisuuttani
alentuessani tuon henkilön älylliselle katsantokannalle, koetan
kuitenkin sen tehdä poistaakseni ne kohtuuttomat epäilykset,
mitä olen muutamain kuulijain huomannut hautovan. (Naurua ja
keskeytyksiä). Minun ei tarvinne muistuttaa kuulijoitani siitä,
että vaikkakin professori Summerlee tutkijakomitean esimiehenä
on täällä tänä iltana puhunut, olen minä kuitenkin yrityksen
varsinainen alkaja, ja kaikki onnelliset tulokset ovat katsottavat
minun saavutuksikseni. Minä olen tyynesti vienyt nämä kolme herraa
ilmoittamalleni paikalle ja, kuten olette kuulleet, olen saanut
heidät vakuutetuiksi esittämäni selostuksen totuudesta. Olimme
toivoneet, että palatessamme emme tapaisi ketään, joka olisi kyllin
paksupäinen vastustaakseen meidän yhteistä todistustamme. Edellisen
kokemukseni varoittamana en kuitenkaan ole tullut tänne tuomatta
mukanani todistuskappaleita, jotka saavat jokaisen järkevän ihmisen
vakuutetuksi. Kuten professori Summerlee jo on sanonut, saivat
apinaihmiset leiriämme ryöstäessään käsiinsä kameramme ja useimmat
levyt menivät piloille. (Pilkallisia huudahduksia, naurua ja 'sitä
me emme usko' kuului salin takaosasta). Mainitsin apinaihmiset enkä
voi olla huomauttamatta, että jotkut nyt kuuluviini tulevat äänet
mitä elävimmin tuovat muistooni noitten mieltäkiinnittävien eläinten
parissa tekemäni kokemukset. (Naurua). Vaikkakin monet korvaamattoman
arvokkaat levyt ovat menetetyt, on meillä kuitenkin joukko valmiita
valokuvia, jotka esittävät ylätasankoa ja sillä vallitsevia
olosuhteita. Syytetäänkö meitä valokuvien väärennyksestä?" (Eräs
ääni: "Kyllä" ja kova melu, joka päättyi siten, että muutamia
henkilöitä työnnettiin ulos salista.) "Valokuvat jätetään kernaasti
asiantuntijoitten tarkastettaviksi. Mutta mitä muita todistuksia
heillä oli? Paon aiheuttamien olosuhteitten vallitessa oli tietysti
mahdotonta ottaa mukaan paljon tavaraa, mutta he olivat pelastaneet
kuitenkin professori Summerleen perhos- ja kovakuoriaiskokoelmat,
jotka sisälsivät monia uusia lajeja. Eikö tämä kelvannut
todistukseksi? (Monet äänet: 'Ei'). Kuka sanoi ei?"
Tri Illingworth, joka on noussut paikaltaan: "Me väitämme, että
sellainen kokoelma on voitu tehdä muuallakin kuin jollakin
esihistoriallisella ylätasangolla." (Käsientaputusta).
Professori Challenger: "Epäilemättä me, sir, kumarramme tieteellistä
auktoriteettianne, vaikkakin täytyy sanomani, että nimi ei juuri ole
tunnettu. Mutta jos nyt sivuutamme sekä valokuvat että entomologisen
kokoelman, kiinnitän minä huomionne siihen luotettavaan selontekoon,
jonka me voimme antaa monista tähän asti aivan hämäristä seikoista.
Minä mainitsen esimerkkinä pterodaktylin elintavat (eräs ääni:
'lörpötystä' ja melua), minä väitän, että me voimme luoda valoa
pterodaktylin elintapoihin. Minulla on salkussani ja voin näyttää
teille tämän eläimen luonnon mukaan tehdyn kuvan, joka on saattava
teidät vakuutetuiksi --"
Tri Illingworth: "Ei mikään kuva, olkoon millainen tahansa, voi saada
meitä vakuutetuiksi."