Niin, autuus ihana kaupunki on,
Siellä rauha ja riemu on loppumaton,
(Harpunsoittoa, ensin hiljaa, sitten kovaa ja täysiäänisinä.)
Katot kultaa ja huonehet marmoriset,
Punaviiniä suihkuvat lähtehet.
Kadut peitoss' on kukkien valkeitten,
Soi torneista hääsoitto ikuinen.
Katon harjoilla kullassa aamun koin
Ruusut hehkuvat vehmahin kiehkuroin,
Ja perhoset leijaa ja joutsenien
Käy ylhäällä kaartelu ainainen,
Ne ylväinä leijaavat taivaita päin
Halk' ilmain hopeena heläjäväin.
Ikikaarissa siellä ne karkeloi
Ja siivet kuin ilmojen harput soi.
On allansa Siioin, sen puistot ja veet
ja seurana tähtien saattueet.
Siell' alhaalla ihmiset kaulakkain
Käy juhlassa taivaisen sunnuntain.
Punaviiniä helmivin ulapoin
Meri kutsuvi sieluja inehmoin.
Ja sen purppurahelmahan taivaiseen
He astuvat kirkkaine ruumiineen.
Ja sieltä ken nousevi riemuiten,
Sen pessyt on veri Jeesuksen.
(Vieras kääntyy nyt enkelien puoleen, jotka ovat lopettaneet työnsä.
Aran ilon ja onnen valtaamina astuvat he nyt lähemmäksi, muodostaen
Hanneleen ja vieraan ympärille puolipiirin.)