(Kaikki on samoin kuin ennen enkelien ilmestymistä: laupeudensisar
istuu vuoteen ääressä, jolla Hannele lepää. Hän sytyttää jälleen
kynttilän ja Hannele herää. Sisäinen näky ei ole vielä jättänyt
häntä. Hänen kasvoillaan kuvastuu vielä taivaallinen onni. Heti kun
hän tuntee naisen laupeudensisareksi, alkaa hän puhua riemukkaalla
kiireellä).
HANNELE. Sisar! Enkeleitä! Martha sisar, enkeleitä. -- Tiedättekö keitä
täällä oli?
MARTHA SISAR. Hm. Joko sinä taas olet valveilla.
HANNELE. No arvatkaahan! Arvatkaa! (Riemusta huudahdellen.) 'Enkeleitä!
Enkeleitä! Oikeita enkeleitä! Taivaan enkeleitä, Martha sisar!
Tiedäthän... joilla on pitkät siivet.