Uskollinen Koira ja sen Isäntä.
Oli Koira kelwollinen
Kerran Herralla hywällä
Uuttera ja uskollinen
Hywän tapainen talosa
Häwälet ja häweljäskin,
Jonga Isäntä ilolla
Piti pulskasti hywänä:
mutta kerran kelwoxesti
Herra hywin hämmästywi,
Työstä tultua tupahan
Näki kätkyen kumosa
Koiran kuonon werisänsä
Punan pahan permannolla
Pojan pojjes ainoansa:
Josta kijwastu kiwasti
Weti ulos murha miekan
Pisti Koiran kuolliaxi,
Mustin murhasi wihassa,
Luuli lapsen koiraltansa
Rewityxi, raadeltuxi,
Ei tuo kiwas tutkinunna
Aimoostansa asiata,
Pikaisudesa pahasa
Tuitus tässä tuimimmassa
Tappoi paraan palweliansa
Wanhan Koiransa wakaisen:
Mutta koska katteloowi
Tutki likemmin todella
Asiata arweloopi,
Nijn hän wasta huomaitseepi;
Että Koira kelwoxesti
Oli Kärmehen kawalan
Madon suuren surmannunna
Joka Yrmy yrittännyt
Oli kämpiä käennyt
Kijwetäkkin kätkyehen
Pientä lasta puremahan
Myrkyllänsä murhamahan,
Tämän Koira kääkistääpi
Ruman repijwi hajalle
Madon murskaxi musersi
Ruman rytysti, rusensi,
Jossa jalossa sodassa
Kehto kaatuwi kumohon.
Koska kehdon kohentaapi
Jälle pystyhyn panewi,
Isä pikainen ilolla
Löysi lapsen kehdon alta
Hengis wirkkuna wiata;
Mutta kärmeen kuolluxisa
Warsin wankasa weresä
Jota koska kummastuwi
Itte harmilla hawaitsi
Mieli pahalla pahansa
Kijwaudensa kirotun
Pikaisuudensa pahimman.
Eipä ilmoissa ikänä
Eipä elinkautenakaan
Taida kijwahat katua
Parannella paremmaxi
Mitä tekewät tosingin
Pikaisuudesa pahasa
Tuittu-päissä turmelewat.