Sika ja Kettu.
Samallainen Satu kuin edellinengin on Siasta ja Ketusta, jotka
löit wedon kumpanen heistä ensin piti näkemän auringon noususaan.
Kettu katto ylös puun latwoin, ja Sika paino kärsänsä maahan. Sika
huusi: jo minä näen päiwän. Kettu antoi hänelle sitten wedosta, yhen
tynnerin olutta, josta se juowui ja jäi makaamaan kauwwan lokaansa
ja iljanteheensa. Tästä se on tullut, että Siat owat siiwottomat, ja
kauwwan makaawat.
_Oppi_. Se yxin kertainen kattoo alaispäin.