129 Satu.

Yxi Kijski (Rökäs) ja Lohi.

Lohi ja Kijski löit kerran wetoa wälinsä, kumman ennen olis wasta

wirtaa kosken päällä. Ja se joka wedon tappaa, pitää antamaan

toiselleen Olut tynnyrin. Molemmat rupeisiwat uimaan kiehuwan kosken

päälle; mutta wirrasa Kijski tarttui Lohen pyrstöön, ja kuin Lohi oli

pääsemillään kosken päälle, niin Kijski pirahutti ja nakkais ittensä

edellä ja huusi, täällä minä jo olen. Lohen täyty hänelle antaa

tynneriin olutta, josta Kijski joi, juopui, oxensi, ja siitä hän wielä

nytkin on niin iljakka ja kinosansa.

_Oppi_. Pienen pääs on niin paljon mieltä, kuin isongin. Mutta kohtuus

on paras makkarasta, joss oluestakin.

Uudempia Uloswalituita Satuja · 第 133 / 156 题