Kaxi matka-kumppalia (Toweria) Erinkaltaisesta mielestä.
Kaxi miestä juuri erilaisesta mielestä olit kerran yhdesä matkasa.
Yxi niistä käweli werkalleen maahan kallistetulla päällä täynnänsä ja
alas painettu tuhannelta murhelliselta ja surulliselta ajatuxelta, ja
huusi yhtä päätä, ak! woi! kuinka minun pitää saaman elatuxeni? se
toinen waelsi matkansa lystillä ja iloisella mielellä ja jätti ittensä
edeskatsomisen ja onnen käsiin. Minun ystäwäni, sano se murehtiwa,
kuingas taidat olla niin iloisella ja tytywäisellä mielellä? niin tosin
kuin minä olen yxi syntinen, tahtoo minun sydämmeni pakahtua ja haljeta
murskaxi siitä pelwosta kuin minulla on elämäni ylöspidon puutoxesta.
Tule, tule pois! wastais se toinen, käyköön kuinka tahansa, minä olen
ottanut wissin päätöxen ja minulla on kaiken alla yxi tytywäinen ja
iloinen mieli. Minkä päätöxen? kysy se surewa. Jaa, sen päätöxen,
wastais se toinen, että tehdä kaikki mitä minä woin, ja muutoin kaiken
alla uskoa itseni taiwan (Jumalan ) wapaaseen tahtoon ja hywään
suosioon.
Mutta sano se tytymätöin, paitsi tätä olen minä tuntenut monta niin
rohkiata kuin sinäkin, jotka wihdoin owat uskalluxesaan ja toiwosaan
tulleet petetyxi; ja niin se wiheljäinen mies lyöttäysi muihin
monenlaisiin murehisiin ja epäilewäisiin ajatuxiin sixi kuin hän
wihdoin ulos puhkeis seuraawaiseen kysymyxeen: entä joss minä tulisin
sokiaxi? sitten käyskendeli hän hywän matkan hänen kumppalinsa edellä
umpi silmisä (kiinni painetuilla, lukituilla silmillä) koetellaxeen
kuinka se käwis laatuun, joss sen kaltainen onnettomuus hänta tapais.
Sillä wälillä hänen reissu-towerinsa, joka käwi hänen jälissään, löysi
yhden rahakukkaron tiellä; joka tapaus näytti ja todisti kuinka tosi
hänen oppinsa oli, nimittäin, että meidän pitää uskaltaman meitämme
edeskatsomisen (Jumalan) huostaan ja haltuun: sitä wastaan se toinen
ei saanut osaa löydykkästä, hywin ansaituxi rangaistuxexi epäilyxensä
tähden; sillä kukkaro olis ollut hänen joss ei hän itte olis menetellyt
itsiänsä niin, ettei hän saanut sitä nähdä.
_Oppi_. Se joka itsensä uskoo edeskatsomiselle (se on, Jumalalle) hän
on wissi yhdestä ystäwästä hädän aikana; kuin, sitä wastaan yxi surewa
epäillys Jumalan hywyydestä, saattaa yhen ihmisen sijhen mahottomaxi,
ja tekee hänen ennen aikaansa onnettomaxi, pelwosta että tulla
sellaisexi toisti (ajan päälle).