Yö-Rastas ja Haukka.
Koska yxi Yö-Rastas istu ja wiserti yhes metsistös, tuli yxi syöläs
Haukka, ja lykkäisi hänen oxalta, josa hän istui. Yö-Rastas rukka pyysi
wastata itsiään, ja sanoi ettei hänen pikkarainen rungonsa paljon ruaxi
kelwannut, ja että isompia lintuja löytyis mettäsä. Se on tosi, sano
Haukka, mutta luulekkos, että minä lasken yhen pienen linnun joka jo on
minun kynsisäni, yhen suuremman tähen, joka ei ole minulla? salli sijs,
sano Yö-Rastas, pelastaa minun henkeni yhellä suloisella weisulla. Ei
luonnan, wastais Haukka, minun wattani on jotain wailla, waan ei minun
korwani tarwihte mitään.
_Oppi_. Paree yxi pyy piwosa, kuin kaxi mettäsä eli puun oxalla.