Yhen Aasin toiwotusta.
Yxi Aasi toiwotti kylmällä talwella lämmintä ilmaa (suwea) ja suun
täyden ruohoja purraxeen, yhen kylmän tallin ja kuiwan mehuttoman
olki kuwun siaan. Aikanansa tuli se suloinen suwi sää ja tuores ruoho
kaswoi; mutta sen kansa seurais myös paljon wetoa ja työtä, että Aasi
wähän ajan sisällä niin kyllästyi ja suuttu kewäimehen, kuin hän
ennen oli talwehen kylläynyt. Hän rupeis sitten toiwottamaan keseä;
mutta nijstä wedoista ja ajoista, kuin seuraa elon aikan, oli hän
nyt pahemmin ulos tullut, kuin kewäillä: ja luuli hän, että wasta
syxyllä hänen paremmin käwis käteen; mutta silloin rasitettiin hän
wielä enemmän puun hedelmäin, poltto-puitten ja muun talwen waran
kantamisella ja wetämisellä enemmän kuin ennen. Wihdoin kuin hän oli
lakkaamattoman työn alla wäsyttänyt ittensä koko wuoden ympärijnsä,
niin oli hänen wijmmeinen toiwotuxensa jälle talwen päälle. Niin muodon
hänen täyty päättää ja lopetta hänen walitus wirtensä, sijtä kuin hän
alotti.
_Oppi_. Yhen huikendelewaisen ihmisen elämä on yxi alinomainen waihedus
turhista toiwotuxista ja kelwottomasta epätytymättömyydestä. Yxi
huikendelewa mieli ei ikään taida tulla rauhoitetuxi; ei se ikään
löydä yhtään aikaa, joka on paitsi waiwaa. Yhdes wanhas sananlaskus se
kuuluu: Pahalla sialla on paljon wikoja, muunamaa kylmä, muuna kärsä
kipiä.