Yhestä Waimosta joka tahto kuolla sairaan miehensä edestä (siasa).
Yxi Waimo parka tahtoi tulla miltei ikään pois järjeltä ja taidolta,
pelwosta, että hänen piti mistata miehensä. Se hywä mies oli sairas,
ja ei kattottu muuta kuin kuolemaan; ja ei mikään muu tainnut häntä
kuolemasta pelastaa, kuin joss kuolema ottais waimon hänen siaansa.
Waimo huusi ja kuhtui kuolemata niin kauwan, sixi kuin hän wihdoin tuli
hänen tygönsä hirmuisesa muodosa. Waimo nijjas, kyykisti ja kumarteli
hänen edesään sangen sywästi, ja sanoi: Armollisin Herra! älkään
erehtykö ja wäärin ottako, sillä se persona jota te etsittä, hän makaa
tuolla sängysä.
_Oppi_. Se on tawallinen, että moni sanoo, hän tahtoo kuolla ystäwäinsä
edestä; mutta kuin se tulis sen päälle nijn nähtäisin, että se oli
turha ja löyhä puhet.