Kaxi ystäwätä ja yxi Karhu (kontio).
Kaxi ystäwätä matkustit yhdesä, joilla oli se kowa onni, että tawata
yhden Karhun wastaansa. Ei se ollu mahdollinen että juosta pois ja
paeta, sentään yxi heistä kipeis puuhun ja toinen heittäysi pitkäxensä
maan päälle nijnkuin kuollut. Karhu tuli kohta sitä nuuskimaan ja
haistelemaan joka maan päällä makaisi, pani kuononsa sen suuhun,
sieramijn ja korwijn, ja päätti wihdoin, että se mahtaa olla kuollu
ruumis ja meni tiehensä. Koska nyt Karhu oli poismennyt, astui hänen
kumppalinsa alas puusta, ja kysyi häneltä, mitä Karhu kuiskutti hänen
korwaansa? hän käski, minun, sanoi hän, toisti waroa itsiäni, että
mennä nijtten seuraan, jotka jättäwät ystäwänsä yxinänsä waaraan,
silloin kuin parahitten tarwitaan.
_Oppi_. Jokainen itsiänsä holhoo: mutta Jumala kaikkia.