Yxi wanha Akka ja Susi.
Koska yxi Susi juoxi ympärijnsä hakein eineestä nälkäiseen wattaansa,
juoxi hän yhden tollan eli pöxän ohitse, josa yxi lapsi seiso owesa ja
itki, ja yxi wanha Kukko toru sitä, sanoen: jos ett sinä ole waiti ja
lakkaa itkemästä nijn minä annan sinun Sudelle. Susi kuuli tämän, ja
seisahti hywän hetken, toiwosa, että ämmä pitäisi sanansa; mutta kosk
ei lasta tuotu, juoxi hän lomputtain pojes, pahoilla mielin. Illan
tullesa juoxi hän jälle sijtä siwu, ja silloin löysi hän Akan weisaawan
toisesta pillistä; sillä silloin hän taputteli ja hywäili lasta,
sanojen: se on aiwan kaunis lapsi suloinen, hywä lapsi, ei se enää
itke, jos Susi tuli lapsen tygö, nijn minä lyön Suden kuolliaxi. Sen
kultua meni Susi suutuxisa pois, ja ajatteli ittexeen: ei se ole paljon
wärtti, eli hyödytä, olla senkaltaisten parisa, joilla ei ole meininkiä
(täydellistä ajatusta) sillä kuin he puhuwat.
_Oppi_. Enemmän pelko kuin rakkaus tekee hywiä ihmisiä, nijnkuin hywiä
lapsiakin; ja kuin manauxet ja hywät neuwot ei waikuta mitään, täyty
peljätyxen waatia meitä welwollisuudestamma waarin ottamahan.