Kaxi Matka miestä ja yxi raha kukkaro.
Kuin kerran kaxi matkamiestä käwit yhtä tietä, kumarsi toinen
heistä itsensä maahan ja otti ylös jotain, sanoi myös jälistä päin
towerilleen: katso, mitä minä löysin, yhen kukkaron rahoja täynnä!
ei, wastais se toinen, kuin kaxi ystäwätä yhdes kulkewat, nijn et
sinä saa sanoa: minä löysin sen eli sen, waan, me olemma löynneet.
Näpisti oli nämät sanat sanotut, nijn kuulu suuri melsket ja rähinä
usiammista persoonaista, jotka tulit kijruhtain kijnni tapaamaan yhtä
warkaan-seuraa, jotka olit maan-tiellä ryöstäneet. Ah! sano se joka
löysi kukkaron; nyt meidän täytyy kuolla. Mitä? wastais, se toinen:
sinun ei pidä sanoman meidän, waan minun täytyy kuolla; sillä kosk' en
minä saa osaa sijtä kuins löysit nijn et sinä myös tarwihte ajatella,
että minä jään puolta hirsipuuta sinun kansasi.
_Oppi_. Ne jotka tahtowat olla lijtosa seuruuxesa toinen toisensa
kansa, nijtten pitä myös tasain osan ottaman sekä hywästä että pahasta,
sekä myötä että wastakäymisestä.