Yhen Jalopeuran naimisesta.
Yxi Leijona (Jalopeura) tuli kerran ylös sytytetyxi rakkaudesta yhteen
Talonpojan Tyttärehen, ja anoi hänen Isänsä suostumusta saadaxensa
häntä puolisoxensa. Se wastaus, jonga Talonpoika, sen päälle annoi oli
melkein törkiä (krouwi) hän ei tainnut millään muotoa sijhen suostua,
että hänen tyttärensä pitäis tulla naiduxi yhden pedon ja järjettömän
luondokappalen kansa. Jalopeura näytti sen yli julmat kaswot, joka
saatti Talonpojan parempijn ajatuxijn, nijn että hän wihdoin suostu
tähän naimiseen, kuitengin sillä ehdolla, että Jalopeuran piti ensin
antaman ulos temmata hampaansa ja poikki hakata kyntensä; sillä hän
sanoi, että tyttärelle se on mahdotoin että nijtä kärsiä.
Jalopeura lähetti kohta yhden Palperin eli Fältskärin perään, joka
toimittais kaikki nämät, sillä mitäs ei rakkaus woi ja waikuta, ja
mihingäs hulluuteen ei se saata? sitten nijn pian kuin työ oli tehty,
tuli jälle friari, eli tämä ylkä, isän tygö, ja muistutti hänelle hänen
lupaustaan. Mutta kuin Talonpoika näke, että Jalopeuralla ei enää ollut
warustettu, sai hän moodia ja rohkeutta, ja yhellä wahwalla kangella
alkoi senkaltaisen leikin, jonga kautta friari (ylkä) jätti pian koko
naimisen päälle seisomisen ja anomuxen.
_Oppi_. Yxi sokia ja hullu rakkaus ei kysy elämän, eikä omaisuden
perään, ei huoli kunniasta ei arwosta; waan uhraa haluinsa himoille
kaiken sen kuin yxi taitawa ja kunniataan rakastawa ihminen suurna ja
arwosa pitää.