Yxi Lääkäri ja sairas kipeillä silmillä.
Yxi Tohtari otti päällensä, etta parantaa yhtä Rouwaa jolla oli kipeät
silmät, sillä ehdolla, että jos ei hän tainnut häntä parata, nijn ei
hän tarwinnut palkkaakaan maxaa. Hän woiteli sitten hänen silmänsä
kokonansa yhellä sakealla silmä woiteella; ja kuin hän nijn oli umpi
sokkona, otti hän, joka kerta, kuin hän poisläxi, jongun hopia-lusikan,
maljan, eli jotakuta muuta kotihin myötänsä, hänen huoneestansa.
Wihdoin nijn Rouwan silmät rupeisit paranemaan, ja jota paremmaxi kuin
hän tuli, ja jota selkeemmästi kuin hän alkoi näkemään, sen wähemmän
hän päiwä päiwältä näki eli jälillä hawaitsi huoneesansa. Wijmmein tuli
Lääkäri hänen tygönsä ja sanoi: minun Frouwani! minä olen tehnyt, mitä
minun tulikin: teidän silmänne owat täydellisesti paratut ja terweet,
sentähden myös Frouwa mahta meidän wälipuheemme jälkeen maxaa minulle
minun waiwani. Ack! minun Herrani! wastais hän: minä olen nyt pahemmin
ulos joutunut, kuin minä olin sinä ensimmäissä minutina, kuin minä
tulin teidän käsijnne ja teidän holhouxenne alle: sillä aina sijhen
saakka taisin minä nähdä kultaiset ja hopia astiat, seinä-waatteet,
kuwat ja muut kallijt kappaleet minun huoneesani; mutta nyt minä olen
sijhen tilaan joutunut, etten minä näe lupi luonnan mitänä.
_Oppi_. Harwat toisten hywää etsiwät, waan omaa parhastansa.