Yhestä Hewosesta ja Jalopeurasta.
Yxi wanha nälkäinen Jalopeura olis mielellänsä tahtonut syödä yhden
hywän palan Hewosen lihaa, jonga hän hoxasi; mutta hän pelkäis, että
se nuori ja jalo Hewonen jaloillansa wapauttaa ittensä, hän ajatteli
sijs konstilla ja wiekkaudella saada saalista ja nijn palkita jalkainsa
hitautta.
Hän puki sentähden päällensä senkaltaiset waatteet, kuin Toktoreilla
eli Lääkärella plaa olla; ja antoi itsensä ulos koko Mestarixi lääkitys
konstisa, koska mailma nijn mielellänsä tahtoo sitä.
Täsä muodosa antoi nyt Jalopeura sanan juosta ympäri, hänen lääkäri
konstistaan ja sywästä tiedostaan.
Mutta Hewonen hawaitsi kelmistykin, ja hänelle joukahti mieleen sijnä
siwusa yxi juoni, jolla hän aikoi tehdä Jalopeuran yrityxen mitättömäxi.
Kuin minä eilen, sanoi hän, juoxin pensasten läpi, nijn yxi orjan
tappura pisti minun jalkaani, nijn että minä sijtä nilkutan.
Ei yhtään waaraa, wastais se uusi Toktari, sijhen minä kyllä awun
saatan; nosta ainoastans wähä ylös sinun jalkas.
Jalopeura asetti itsensä sijhen ruumijn kummarruxeen, kuin tämä
toimitus waati, tehdäxensä wirkaansa; mutta se potiwa oli wilkkaampi
lääkäriänsä; sillä nijn pian kuin hän sai lääkärinsä sijhen
kummarruxeen kuin hän tahtoi, paiskais hän Jalopeuraa ottaa wasten nijn
wäkewästi, että se langeis seljällensä maahan.
Sillä tawalla pääsi Hewonen ehijällä nahalla, ennen kuin Jalopeura
taisi aikomustaan täyttää.
Oppi molemmista edellisistä Saduista.
Jolla on paha mielesä, sille pahoin käypi.
Tämä on yhteen sopiwainen kohtuullisuuden ja koston yhteisten perustus
ja ojennus nuorein kansa; ja wälistä se on oikein, että petolliset
samalla myntillä maxetaan.