Te olette saman isän poikia, ja sama äiti on teitä imettänyt; miksi
ette siis rakasta toisianne niinkuin veljet, ja miksi päinvastoin
kohtelette toisianne pikemmin niinkuin vihollisia?
Ken ei rakasta veljeänsä, se on kirottu seitsemän kertaa, ja ken rupeaa
veljensä viholliseksi, se on kirottu seitsemänkymmentä kertaa seitsemän
kertaa.
Siitä syystä kuninkaat ja ruhtinaat ja kaikki ne, joita maailma kutsuu
mahtaviksi, on kirottu: he eivät ole rakastaneet veljiänsä, ja he ovat
kohdelleet heitä niinkuin vihollisia.
Rakastakaa toisianne, ja teidän ei tarvitse pelätä ei mahtavia eikä
ruhtinaita eikä kuninkaita.
He ovat voimakkaita teitä vastaan vain siksi, että te ette ole
liittyneet yhteen, vain siksi, ettette rakasta toisianne niinkuin
veljiä.
Älkää sanoko: "Tuo mies on toista kansaa, ja minä olen toista." Sillä
kaikilla kansoilla on ollut maan päällä sama isä, joka on Aatami, ja
heillä on taivaassa sama isä, joka on Jumala.
Jos yhtä jäsentä lyödään, niin koko ruumis kärsii. Te olette kaikki
yhtä samaa ruumista: ei voida sortaa yhtä teistä, niin ettei
sorrettaisi kaikkia.
Jos susi hyökkää karjalaumaan, niin se ei syö sitä suuhunsa kokonaan
heti paikalla: se tempaa yhden lampaan ja syö sen. Sitten, kun sen taas
on tullut nälkä, se tempaa toisen ja syö sen, ja niin viimeiseen asti,
sillä sen nälkä uusiutuu yhä.
Älkää olko niinkuin lampaat, jotka, kun susi on temmannut pois yhden
niistä, pelästyvät hetkiseksi, mutta sitten rupeavat jälleen syömään.
Sillä, ajattelevat ne, ehkäpä se tyytyy ensimmäiseen tahi toiseen
saaliiseensa. Ja mitäpä minun tarvitsee välittää niistä, jotka se syö
suuhunsa? Mitäpä haittaa siitä minulle on? Minulle jää siten vain
enemmän ruohoa.
Totisesti, minä sanon teille: Ne, jotka mielessään niin miettivät, ovat
merkityt joutumaan sen pedon ruuaksi, joka elää lihasta ja verestä.
V
Kun näette miestä vietävän vankilaan tahi mestattavaksi, niin älkää
kiirehtikö sanomaan: "Tuo on häijy mies, joka on tehnyt rikoksen
ihmisiä vastaan."
Sillä kenties se on kelpo mies, joka on tahtonut palvella ihmisiä ja
jota heidän sortajansa senvuoksi rankaisevat.
Kun näette kansan lyötynä rautoihin ja jätettynä tyrannin valtoihin,
niin älkää kiiruhtako sanomaan: "Tuo kansa on väkivaltainen kansa, joka
tahtoi häiritä rauhaa maan päällä."
Sillä kenties se on marttyyrikansa, joka kuolee ihmiskunnan
pelastukseksi.
Kahdeksantoista vuosisataa sitten sen ajan ylimmäiset papit ja
kuninkaat naulitsivat eräässä Idän kaupungissa ristille kapinoitsijan,
Jumalan herjaajan, joksi he häntä sanoivat, ruoskittuaan häntä
raipoilla.
Hänen kuolemansa päivänä oli suuri pelko helvetissä ja suuri ilo
taivaassa.
Sillä vanhurskaan veri oli pelastanut maailman.