Ja minut siirrettiin hengessä muinaisaikoihin, ja maa oli kaunis ja
rikas ja hedelmällinen; ja sen asukkaat elivät onnellisina, sillä he
elivät veljinä.
Ja näin Käärmeen hiipivän heidän keskellensä: se loi moniin heistä
mahtavan katseensa, ja heidän sielunsa kävi levottomaksi, ja he
lähestyivät, ja Käärme kuiskasi jotakin heidän korviinsa.
Ja kuunneltuaan Käärmeen puhetta he nousivat ja sanoivat: "Me olemme
kuninkaita."
Ja aurinko kalpeni, ja maa muuttui murheen väriseksi, käärinliinan
väriseksi, joka verhoo kuolleita.
Ja kuului tukahdutettu nurina, pitkä valituksen ääni, ja jokainen
vapisi sielussaan.
Totisesti, sanon minä teille, oli kuin sinä päivänä, jolloin hornan
kuilu mursi sulkunsa, ja jolloin suurten vesien paisumus tulvi yli
äyräittensä.
Pelko kulki majasta majaan, sillä ei ollut vielä palatseja, ja se
kertoi jokaiselle salaisuuksia, jotka häntä pöyristyttivät.
Ja ne, jotka olivat sanoneet: "Me olemme kuninkaita", ottivat miekan ja
seurasivat Pelkoa mökistä mökkiin.
Ja siellä tapahtui kummia mysteerioita, ja siellä oli kahleita, itkuja
ja verta.
Kauhun valtaamina ihmiset huudahtivat: "Murha on jälleen ilmestynyt
maailmaan." Ja siinä kaikki, sillä Pelko oli tyrmistyttänyt heidän
sielunsa ja lamauttanut liikkumattomiksi heidän käsivartensa.
Ja he antoivat panna itsensä rautoihin, itsensä, vaimonsa ja lapsensa.
Ja ne, jotka olivat sanoneet: "Me olemme kuninkaita", kaivoivat
ikäänkuin suuren onkalon, ja he sulkivat siihen koko ihmissuvun,
niinkuin suljetaan elukoita läävään.
Ja myrsky ajeli pilviä, ja ukkonen jylisi, ja minä kuulin äänen
sanovan: "Käärme on voittanut toistamiseen, mutta ei ainiaaksi."
Sen jälkeen en kuullut enää muuta kuin epäselviä ääniä, nauruja,
nyyhkytyksiä, herjauksia.
Ja minä ymmärsin, että täytyi olla Saatanan valtakunta ennen Jumalan
valtakuntaa. Ja minä itkin ja toivoin.
Ja näky, jonka räin, oli tosi, sillä Saatanan valtakunta on toteutunut,
ja Jumalan valtakunta on myös toteutuva; ja ne, jotka sanoivat: "Me
olemme kuninkaita", suljetaan vuorostaan onkaloon yhdessä Käärmeen
kanssa, ja ihmissuku pääsee siitä pois; ja silloin on siinä tapahtuva
ikäänkuin uusi syntyminen, ikäänkuin siirtyminen kuolemasta elämään.
Tapahtukoon niin!