Kulkiessa N:n avaraa ulappata, erään lahden rannalla vetää huomiota
puoleensa komeasti rakennettu talo. Sen etäälle ulottuneet, laajat
vainiot ovat silmään pistävät, sillä niissä huomaat paljon työn ja
toimen jälkiä. Talo itse on rakennettu nykyajan sivistyksen ja
vaatimusten mukaan rikkaalta näyttäväksi: kaksi punaiseksi maalattua
asuinhuone-riviä rajoittaa komeata pihaa, jota vielä kaunistaa vuosia
takaperin istutetut, tuuheat pihlajapuut, joita katsellessa näet,
ett'ei talon asujamilta ole puuttunut kauneuden aistiakaan. Toisen
asuinrakennuksen seinustalla on soma kukkamaa. Siinä viihtyy silmäsi
hetken, sillä sitä katsellessasi huomaat helläin kätten työtä,
huomaatpa vielä kukkia akkunoillakin, joita suojelee kotikutoiset
varjostimet liialta auringon paisteelta.
Antti Niemeläinen, joksi tämän talon isäntää nimitetään (talo on
Niemelä), on 60 vuotias ukko. Hiuksensa ovat jo aikaa vaalistuneet, ja
muutenkin jäykät jäntereensä ovat kangistuneet paljosta työstä, sillä
Niemeläinen ei ollut niitä, jotka vain ovat käskijänä, vaan hän on
tahtonut itse näyttää, kuinka ahkera työmies vastuksetkin voittaa,
vaikka usein saikin kokea pohjolan hallaöitten kovuutta, mutta sitä
uutterampi ja säästäväisempi oli ukko. Tarkalla huolella ja jäykällä
pontevuudella olikin hän koonnut Niemelässä melkoisen rikkauden.
Luonnoltaan oli Niemeläinen suora, itsenäinen ja sanansa pitävä. Mitä
hän sanoi, niin se oli tavallansa oikeen, jolla teeskentelemättömällä
käytöksellään hän oli voittanut pitäjäläisten kunnioituksen.
Niemeläisellä on kaksi lasta: tytär Maria, 22 vuoden vanha, ja poika
Heikki, 13 vuotias. Viisi vuotta on kulunut siitä, kun lasten äiti,
Leena, kätkettiin maan poveen. Siitä pitäen katosi Niemelästä hellyys
ja avuliaisuus, paitsi lapsiaan hän rakasti lämpimästi, -- erittäinkin
Mariaa. Niin jörömäinen kuin olikin, voi hän tältä tuskin mitään
kieltää. Aina uneksi ukko Marian rikkaista ylkämiehistä, ja monta niitä
oli jo käynytkin, eikä ihmekään, sillä Maria oli kaunis, milt'ei mitä
ihanimpana pidetty kaunotar. Kultasuortuvina valuivat hänen ruskeat
hiuksensa pyöreältä päälaeltaan valkoiselle kaulallensa. Hänen ryhtinsä
oli sievä ja viehättävä. Neitsyellisen sydämensä puhtaus loisti hänen
tummista, kirkkaista silmistään. Eipä ihmekään, että moni poika oli
onneansa koittanut häntä kosimalla, sillä hänen erinomainen kauneutensa
oli nuorten miesten sydämiin lempeä sytyttänyt, jos oli niitäkin
joukossa, jotka halusivat niitä tuhansia, jotka tiesivät Mariata
seuraavan.