_Hermés_, t. Ruomal. _Mercúrius_, oli Zeuksen ja Maijan poika, ja

viekkauen ja sukkelaisuuen jumala, jonka tähen häntä myös piettiin

kauppateon ja käskynkäymisen esimiehenä. Häntä kuvaeltiin nuorra

miessä, jonka ruumiissa ei vielä ollut uron uhkeutta, eikä miehen

miehullisuutta, vaan pojan kauneutta ja vireyttä. -- _Polydeukos_, t.

_Pollux_. Hään ja Kastor olivat veljekset ja kaksoiset. Heijän äiti oli

Leda, kuninkaan Tyndareon tytär, jonka Jupiter oli Jouhtenen huamussa

makuuttanna. Lapset olivat kumpaisetkin aika sotiat, Vaan Kastor liehui

hevoisillansa, ja Pollux poluisti jaloillansa -- eihään hänellä silloin

mahtana olla kehnot reijet? Heistä sanotaan että hyö olivat keskenänsä

niin rakkaat, että koska ainoastaan Pollux laskettiin taivaiseen, vaan

Kastor sysättiin Tuonelaan, niin Pollux rukoili Jumaloita, että hyö

molemmat vuorottellen piti suaha olla yhen päivän taivaassa, toisen

tuonelassa; johon Jumalatkin suostuivat. Heijän muistoksi niin yksi

tähtisikeri kuhutaan heijän nimellä, _Castor ja Pollux_ e. _kaksoiset_.

_Dionysios_ t. _Bacchus_ josta on jo ennen puhuttu, kuvailtiin, niin

kuin yksi nuori ja rikoisa mies, jonka ruumiissa nähtiin yhtaikoo sekä

miehellistä kauneutta, että vaimollista pehmeyttä; erinomattain peässä,

rinnassa, mahassa ja ohimuksissa, jotka olivat melkeen kuvaillut kuin

tyttölöillä. -- _Sull' on konsti kohtalainen_. Näillä sanoilla Anákreon

ikään kuin moittii sekä kuvantekiätä että hänen konstiansa, koska hyö

ei taitaneet osottaa hänelle Bathylluksen selkeä. Nämät hänen puheensa

ovat aivan viekkaat, sillä kyllä hän tiesi, että se oli muka mahotoin

yhellä puolella kuvaella sekä selkee että kasvot. Minkä tähen hään

kiitti selän paikkoo parraaksi, on sanomatoin. -- _Päivän kuva_, merk.

_Apollonin kuvoo_, joka oli Phidiaksen tekämä, ja pietty kauniimpana

kaikista, jotka oli ihmisten käsistä lähtenyt. Yks toinen kaunis kuva

Apollosta seisoi hänen temppelissä, Palatinuksen mäillä Ruomissa, ja

oli tehty Scópalta. Näillä sanoilla tarkoittaa Anakreon, että

Bathylluksen kuva kuitenkin hänen mielestä oli monta parempi. --

_Samos_ oli yksi saari Aigajin meressä Epheson kaupankin kohalla,

Jonian rannalta luoteeseen, josta tämä Bathyllus oli kotoisin, ja jossa

myös Apollo t. Phoibos (sillä hänellä oli monta nimeä) palveltiin ja

kunnioitettiin. Sinnekkiin Anakreon käski tämän kuvantekijän samoamaan,

ja siellä maahan hakkoamaan Jumalan kuvoo, ja panna Bathylluksen hänen

siaansa, niin kuin hänen muka mielestänsä, parempi.

[157] Tässäkin tunnet Anákreonin suloista Runosukkeluutta ja

kielen-mieloisuutta, laulaissa rakkauen ja haluijen hautoamisesta, ja

sikiämisestä. Ne joihen syvämmet ovat sytytetyt, ja joihen povet

rakkaus kerran on polttanna, hyö ehkä paraittain tunteevat temän _éron_

sikiämisen.

_Niili_, on yks niistä suurimmista kymistä meijän maailmassa;

kulkessansa Egyptin moan läviten, sonnittaa hään, ja tulvallansa teköö

viljakkaksi koko valtakunnan. Hänessä löytyy myös ne Krokotiiliksi

kuhutut kummat meren-kapeet, joista jo Juonaskin puhuupi. Näissä maissa

nähään piäskyisiä kaiken vuosikauven, vaan liioitenkin ja koko

kummasti, silloin kuin talvipakkaiset panoo pohjoisia maita. Tästä on

jo vanhuuesta se puhe tullut, että meijänkin peäskyiset muuttaavat

talveksi Niilin tienoillen. -- _Memphis_, oli yks suuri ja kuuluina

kaupunki Niilinkymin korvalla, eli siinä huarukassa tahi pohjukassa,

kussa hään hajoittaaksen kahteen suuhun. Nykyisin kuhutaan häntä

_Alcayrum_.

[158] Ei ou vielä Teijon Laulaja lakkanut laulamasta! vielä hään meitä

ilahuttaa hänen monenkokkaisella ja sulosuottaiseila (stämtsamma)

lausuttamisella. Tässäkin hään antaa meillen tilaisuutta, että käsittää

hänen monenmutkaiset ajatokset, ja hänen aina ilolla ja riemulla

täytetyn syvämmensä. Se näyttää ikeän kuin tytöt oisivat kiusanneet

häntä ilmoittamaan heillen kutka kaikki hään oli eläissänsä

likistänyt ja saattanut saaliiksensa (eröfrat). Piästäksensä heijän

kysymyksistänsä; ja tiiustajoihen silmiä ja kuulustajoihen korvia

lumotaksensa, oli hään heillen ilmoittavoinaan tiältä-tuolta

tuttaviansa. Näitä luetessa anto hään heijän tietee, että hänellä

löytyi kultaisia ympäri koko maanpiiren, kussa vaan nuoria neitoja

liene. Näin losujansa lasketessa, saivat hyö kukin pitää totena mitä

tahtoivat; ja Anakreon näyttii heillen irvistämisellänsä ja

pilkka-puheillansa, että hyö olivat kaikki muka yhteläiset, jos otti

heitä Greekasta tahi Persasta.

-- _Kannat_, merkihtee "lehenkannat". -- _Miävätellä_, m.y.k. luetella.

-- _Nimikko_, t. mielentieto, mielenvietto, mielenhauta (älskarinna)

-- _Athénai_, oli yks kaupunki Attikan niemellä Greekan maassa, jolla

oli oma hallitus ja asetus. Tämä kaupunki on monestapäin kahottava,

kuuluisampana kuin on ehkä muailmassa ollut. Tästä läksivät, ja tässä

syntyivät ne miehet, joita oppinsa ja viisautensa puolesta meijän vielä

nytkin tulee kiittää, että hyö ovat saattaneet valistuksen moailmahan.

Tästä ne taitavammat taiturit, kavaltajat ja maalarit, joihen töitä ja

tekoja meijän vielä nytkin täytyy ihmitellä; tästä ne uhoimmat ja

urhollisemmat sotasankarit, joihen nimet saattivat Persan ja Aasian

valtakunnat vapisemaan. Sanalla sanottu: _Athen_ oli se paikka, jossa

Oppi, viisaus, tieto ja taito harjoitettiin ja saivat alkunsa. Ja josta

hyö siitten ovat levinneet ympäri koko maailman, ja ylösvalaisnut tätä

ihmisen sukukuntaa. _Kékrops_ oli tämän kaupnnkin perustaja, _Solon_

sen Lainlaittaja, ja nimensä hään oli suanut Pallas Atheneltä,

_Viisauen_ Luonnottarelta. -- _Korinthos_, oli myöskin yks niistä

kuuluisammista Greekan kaupunkiloista, se oli piäkaupunki Achaijassa,

ja kauppansa ja rikkaisuutensa suhteen aivan mainittava. -- _Lesbos_

oli yks saari Aigajin meressä, Aasian puolella, ja Ajolian rannan

kohaila. -- _Jonia ja Karia_ olivat maakuntia vähässä Aasiassa.

-- _Mitäs!_ m. mitäs joutavia! (on joku hänelle sanova, kuulessa hänen

loruja -- vaan Anakreon lausutteli ehtimiseen). -- _Syria_ oli muinon

yks kuuluisa valtakunta, Keskmeren itäpuolimmaisesta lahesta

itäiseenpäin, johon Phænícia, Palæstina, Juda, Samaria, ja monet muut

maat oli kuuluvia. -- _Lu'ussa_, t. luvussa. -- _Kanaiset_, t.

neitoiset, jotka olivat muka hänen nimikot. -- _Kanópos_, oli yksi

saari Niilin virran suussa, Egyptin maassa. Muutoin oli yks kaupunki

samalla nimellä, josta puhe kävi että hänen tytöt olivat miehiin

taipuvaisia.

_Gádes_, oli yksi saari joka makoa heti ulkopuolla Gibraltarin salmee,

ja josta Cádiksen kaupunki on nimensä suanut. Greekkalaiset eivät

olleet käyneet tätä paikkoa etemmäksi luoteeseen, ja pitivät sitä sen

eistä maailman kaikkiin iärimmäiseksi rajaksi luoteeseen. _Báktros_ oli

yksi kymi Schythian maassa, josta Báktran kaupunki ja maakappale ovat

nimensä suaneet. Nämät ja Indian maat olivat toas ne viho-viimeiset

maan-eäret, jotka iässäpäin olivat heillen tietyt. Sillä muotolla

tahtoi Anakreon julistaa, että hänellä oli nimikoita ja kultaisia

ympäri maailmata. Silloin se puhui leikkiä, vaan nytpä tuo toeksi

käynöön, koska 2000 aastaijan kuluttua, löytyy häntä rakastavaisia --

myös Suomessakin.

[159] _Nossis_, oli yksi neito Greekkalaisissa, joka oli kuuluisa

Runon-sepitär (poetissa). Hänen elämä-kerrasta ei tunnetak muuta, kuin

mitä hään ite on meillen ilmoittana, ja joka on aivan vähä. Hään oli

syntynyt Lokrin maakunnassa, joka makais Aitolian ja Phókin välillä.

Hänen äitinsä oli _Theophila_ Kleochan tytär; vaan isästänsä hään ei

puhuk mitään. Hään eli nuon noissa Olympiadissa, tahi 312 aastaikoa

ennen Kristuksen syntymistä. Hänen Runon-teoistansa ei ouk muuta

jälellä, kuin 12 Sanausta. _Mityléne_, oli peä-kaupunki Lésbon

soaressa, jossa Ajolinen kansa asuskeli. Tämä kaupunki on kuuluisa

niistä monesta oppineista miehistä, jotka oli hänessä syntyneet.

Nimittäin _Pittakos_ (yksi niistä seihtemästä Greekkalaisten

peä-oppineista), puhelia (rhetorikern) _Diophánes_, tarintaja

_Theophánes_, tievustaja _Theóphrastos_, sotia, Runoja _Alkaios_, ja ne

molemmat Runottaret _Erinna ja Sappho_. Tässäkin _Epikuros_ asetti

opistonsa 32 vuotta vanhana, ja tässä oli Aristoteleskin kaksi

aastaikoa asuskellut. Nykyisin kuhutaan tämä kaupunki, _Metelino_. --

_Runoja_, Sångare, Sångerska -- _Runojoin nimikko_, Musernas älskling.

[160] Erinomattain Plutarchos ja Strábo, jotka sanoovat, ettei

moailmassa, (niin kauvan kuin hyö muka muistaa) ouk löytynet sellaista

vaimoa, jota Sappho oisi taitana kuhtua vertaiseksensa.

[161] Eli hään eli niinnä aikoina, kuin Nebukadnézar oli kuningas

Babiloniassa, Alyattes Lydiassa, Tarquinus Priscus Ruomissa, ja jollon

Sólon julisti lakinsa Athénissa.

[162] _Adónikon värsyssä_ luetaan kaks niveltä, joista ensimmäisessä on

yksi _Dactylus_; toisessa yksi _Choreus_.

[163] _Hymni_, kuhuttiin Greekkalaisissa _kiitos-runo_ Jumaloillen,

tahi yksi virsi jossa heitä ylistettiin ja kunnioitettiin. Avuksensa

huutava rukoilee Sappho tässä Hymnissä että Aphrodites mahtaisi

taivuttoo hänen pojansa mieltä häntä kohtaan; ja sytyttää hänen

syvämmeen halua ja rakkautta. Venus tuli vaunuillansa, valjaillansa ja

varpuisillansa tiiustelemaan mikä häntä vaivais. Suatua tätä

tieteksensä, lupaisi hään hänen mielensä myöten pakottamaan hänen

rakkahansa häntä rakastamaan. -- Dionysios Halicarnasseos, puhuttaissa

Greekan kielen suloisuuesta ja kauneuesta, on esimerkiksi ottanut

tämänkin Sapphon tekemän runon, joka sillä tavalla on tullut

kavotuksesta pelastetuksi. -- _Kaik'haltias_, e. _kaik'hallihtia_

kuhutaan Venus siitä, että hään sillä vaimollisella kauneuellansa

vallihti sekä taivasta että jumaloitakin. Myö ei olla tahtona kuhtua

häntä _kaikvaltiaksi_, koska myö sillä sanalla kunnioitamme meijän

Jumalatamme. -- _Taivaan lapsi_, m.y.k. _Jumalan lapsi_; vaan koska

meijän maassa ihmisiäkin mainitaan tällä nimellä, niin olemme myö

kahtona tätä toista paremmaksi. Että taas kuhtua häntä _Zeuksen

lapseksi_, niin kuin perustuskielessä tehään, niin silläkin nimellä ei

ouk mitään jumalisuutta meijän korvissamme. Toisinaan _kyyhkyiset_,

toisinaan _Jouhtenet_, toisinaan toas _Varpuisetkin_ valjastettiin

Venuksen vaunuin eteen; sillä hyö olivat kaikki häneltä omistetut.

_Varpuiset_ heijän _himonsa_ suhteen, koska hyö aina ovat niin

tahtovaiset; _Jouhtenet_ heijän _kauneutensa_ suhteen; ja _kyyhkyiset_

heijän _rakkautestansa_. Ehkä myös Sappho joka itekkin nyt oli varsin

ottamaisillaan, ja rakkauen himoissa tuskaantumassa, variten vasten

valihti Varpuisia valjastaksensa (till sitt an-span), Koska heillä

kuvailtiin tällaisia tuimia himoja.

[164] Myö olemme koittaaksemme ottaneet että Suomentaissa tämän Laulun,

sovittaa, ja kielellämme omistaa ei ainoastaan hänen Greekkalaista

Runontapa, mutta olemme myöskin tavoittaneet Ruohtalaisten ja

Suomalaisten Runon-taitoksia; ja yhtä hyvin muka sisälläpionkin

nouattanut. -- Tämä syvän liikuttamisensa suhteen aivan merkillinen

laulu, jonka Loogius on meillen säilyttänyt, osottaa aivan julkisesti

vaimon mielikarvaisuutta, koska hään toisen rakastamista katehtii.

Mahotoin on ehkä ollut miehelle tätä näin kuvailla -- ainoastaan

vaimot, hyö sen paraittain tainnoon! mutta ei heistäkään muut ehkä kuin

Sappho. Puhuva rakkauen suloisuesta ja mielen-huvitoksesta, nähtyä

Neijon viettelevän aikansa pojan kultaisen sylissä, -- rupeisi hään

rutosti surkuttelemaan omaa onnettomuuttansa, muistelessansa muka

mielivietteliänsä. Vaan hään ei valittanut vaivaansa kujertamisella

eikä ruikuttamisella. Tuntiissaan tämän tuskan tuimeutta, tuli hään

ikään kuin mieli-hurjaksi; vaan kohta perästäpäin vaipui niin

hervottomaksi, että hän pyörtyi, ja oli menehtymässä. Jota kaikkia hään

on virressänsä somahimmilla sanoilla sovittanut ja kuvaellut. Niin

antaapi hään meillen tiion siitä raskaasta murheesta joka syöpi petetyn

piian sisukset; ja on sillä ikeän meiltä kuin anteeksi anova, jos hään

jolla oli lopen paljon syvämmen-lempeyttä ja mielen-helleyttä, tuli

tuskassansa pahoin käyttäneeksi.

Monet ovat myös koittaneet, että kielellänsä tehä tätä laulua

laulettavaksi. _Catullus_ on Latinaksi häntä käytettänyt, _Boileau_ ja

_de Lille_ Franskaksi; _Ramler, Overbeck, Grevi a Stolberg_ paitsi

muut, Saksaksi; _Paykull, Tranér, Resnér ja Retzius_ Ruotiksi, j.n.e.p.

Koko ensimäisessä värsyssä, ja vielä ensimäisessä sanassa --

toisessakin, kehuupi Runotar tytön tuttavan huvitusta, hyveä

hyväilessään, ja rakastansa rakastaissa. Vaan siittenpä hään kohta

rupee puhumaan omasta mielipahasta, koska juohtui mieleen mitenkä hään

oli hyljätty pojaltansa.

[165] _Pindus_, oli yksi vuori Thessalian maassa, jota eroitti

Akarnánia Aitolian maasta, ja joka oli Apollollen ja hänen

runo-neijoillensa pyhitetty. -- _Pindin kukka_, m.y.k. "kunnollinen

runo", joka olisi Apollollen otollinen. Perustus-kielellä seisoo

_Piërin kukka_ (rodon ek pierias) joka meijän kielellä kuuluu

ouvollen, vaan merkihtee yhtä. Sillä _Piërus_ oli myös yksi aivan

suloinen vuara Thessáliassa, joka kantoi Makedoniahan päin, ja joka

niin ikään oli Runo-niekkoillen omistettu.

[166] Neito viettelee tässä yötänsä yksinään ja kahtoo sitä pitkäksi,

koska hänen mielitietonsa ei ollut yön syvämmessä häntä kohtana, niin

kuin rakkain tapa on; Ikävöissään kaipaa hään, että hänen levottoina

piti näin yksinänsään vuoteella vullotella. Hephaestion, on pulmissaan

sanoin mittamisesta, saattanut meillen tämän Sapphon sanan.

[167] Sappho rukoilee että itekkin Kypris tulisi hänen juhlalisellen

juominkillen, ja hänen tuttavaisten joukossa olisi pullon pullistaja ja

viinan virvottaja. Athenaeus on kymmenenessä kirjassansa tätä

kirjuttanut.

[168] Toiset ovat lukeneet tämän Sapphon sanan, näin:

"Äiti kulta! en nyt taija kunnollisesti kutoo,

Sillä Vénus poikihiin hään vietteli mun mielein."

[169] Tamä pieni ja aivan sukkelasti tehty pakina, koska piikuus on

jää-hyväisiä tytöllen heittämässä, luvemme Demétrion Phalereon

kirjassa, puheliaisuutesta (om vältaligheten) ja on siitäkin arvon

meiltä ansaitseva koska se on tytönkin oma tekemä. Tämä, kuin myös se

VII:es ja VIII:as sipale ovat lohaistut (Excerpterade, utplockade)

Sapphon hiä-lauluista, joita Lesbon tyttäret aina laulelivat häissä ja

hiä-pioissa. Vaan jotka varsin suureksi vahinkoksemme, ovat ynnä

muitakin hänen laulujansa, joutuneet hukkaan. Näistä hänen

hiä-veisuista, on Theokritos ehkä puhuna, koska hän Helenan häistä

sanoopi: "Tärnorna sjöngo, och stampade takt till sången med snörda

Fötter: ett dön upphof sig i salen af brudliga sången." (Tranér.)

[170] Sappho rukoilee näillä sanoilla, ettei Jumaloihin pitänyt

painaman murheita hänen syvämmeensä; sillä maailman surkeutta ei ollut

luotu Runojoillen osaksensa. M. Tyrio on tätä 8:ssa puheessansa

säilyttänyt meillen.

[171] Tämä lyhyt palainen, on yks lykyntoivotus sulhaisellen,

Sappholta. Hephaestion ja Dionysios Halicarnasseus on tämän meillen

toimittana. _Lanko_ e. _Vävy_, m. tässä _Sulhainen_.

[172] Hephaestion ja Demetrius Phalereus ovat kertoineet nämät Sapphon

sanat, jolla hään osottaa sen hiärän ja hälinän (stoj och buller) kuin

hiät matkaan saattaa morsiammen talossa, jossa ei eneä ne vanhat

katokset kelpaa; vaan kaikki pitäis olla uutta ja kaunista. -- Lysti on

kahtoa miten ihmiset kaikkina aikoina ovat olleet yhelläiset. Yhessä

Virolaisessa runossa toimitetaan tätä tyttölöihen hälinätä sulhaista

nähessään, aivan somasti, sanalla:

"Neitsit, neitsit peigmees tuileb!

Laas tulla, laas tulla!"

[173] Sappho naurahtaapi tässä ja irvisteleksen maan-tytöllen joka

kaupunkiin tullessaan avo-suunna ällisteleksen, eikä muista

hämmästyksessänsä laskea helmojansa alas, jotka hään kantoi kainalon

alle kääritynnä. -- Sillä se oli Herroissa ja kaupunkiloissa tapa jo

niilläkin ajoilla, että piikäväki piti pitkiä, aina kantapiahän

ylettyväisiä helmuksia, mutta talonpojissa pitivät lyheitä körtiä, ja

vielä siitenkin niin panivat heitä papeloillen vyötäisiin asti, kuin

läksivät mihin matkaan, ettei heistä pitänyt olla heillen vastuksia;

niin kuin vielä nähään meijänkin talonpoijissa. Athenaeus ja Eustathius

on meillen tätä toimittanut. Taitaisi myös olla:

Kuka on tuo tyttö hupsu,

Joka nauraa eikä laske

Hamettansa alemmaksi? (t. kantoin asti)

[174] Sappho rukoilee että hänen mielihautansa piti ies unessansa

hänellen ilmistymän; ja pyytää, etiä hään seisahtuis pikkuisen hänen

nähtyviinsä, niin että hään mahtaisi ihastua hänen silmästänsä.

(Athenæus XllI kirjassansa).

[175] Aivan lyhykäisesti ja somasti sanoopi Sappho tässä, mitenkä hään

oli onnellissa olevoinnaan, koska hään unessa makasi Venuksen vieressä;

ja hänen kanssa kuiskutteli, (Hephaestion on tämänkin pannut muistiin)?

[176] Näistä heijän töistä ja toimista tulemme vasta-päin antamaan

selvempää tietoa. Ja taijamme nyt ainoastaan nimittää, että hyö ovat

ruvenneet enemmin kuin myö harjoittamaan kieltänsä ja omaa puhettansa.

[177] Viron-kieli on vanhuuesta yhtä kieltä kuin meijänkin, ehkä se nyt

ajankululla on joks'-kuks' osaks' erkanut; Sitä kuhutaan vielä nytkin

meijän moassa, _Vironsuomea_. Että tuntea Suomen kieltä vaan olla Viron

kielestä tiätämätöin, oisi yhtä kuin että kirjasta tuntea suuret nenät

(puustavit) vaan ettei eroitto pieniä.

[178] Tämän ja sen jälkimäisen laulun kirjutin minä Virolaisilta

meri-miehiltä tänä kevännä, tässä Tukhulmissa. Hyö sanoi olevase

orjia(?) Kattein _Ungern von Sternbergin_ alla, _Hiiomaalta_ (från

Dager ort). Mitä heijän kielestä tuloo, niin se oli melkeen yhellainen

kuin meijänkin, niin että ymmärsimme toisiamme hyvin molemmin puolin;

ehkä muutama sana meitä eroitti. Jos muualla Virossa puhuttaneen samoa

kieltä, on tietämätöin. (_Thomas Piritson_ jolta minä tämän laulun

kirjutin, sanoi olevaase kotona _Hakaisten_ kylästä, _Reikin_

pitäjästä, Hiiomaalta). Koska minä en varsin tunnek mitenkä Viron

kieltä kirjutetaan, niin minä kirjuttelin tätä, niin kuin puhuivat.

Nämät laulut ovat sanoistaan ja luonnostaan varsin meijän Runon

tapaiset; heijän laulamus ei ollut sen pitempi kuin 8 polvea kaikkiaan,

jotka laulettiin neljässä nivelessä; mutta vaihettiin sillä tavalla

että koska värsyssä oli 10 niveltä (niin kuin usein olikin) niin

silloin kukin polvi, ensimmäisessä nivelessä, laulettiin kahesti. Herra

Soiton-johtattaja (Director Musices) ja K. kirjuttaja _Drake_ oli kyllä

hyvä-tahtoinen pistämään heijän laulamuksia paperillen; ja Herra

_Stömmer_ kuvailemaan heijän muotot ja voatteen-parit.

-- Lits, merk. "imisä koiraa, narttua, naattua', napiaa, naviaa,"

-- Söitma, m. "männa, samoa, matkustoo." -- Isse, t. issi, m. "ite,

itse, ihe, itte", muutamissa paikoissa Savossa, niin kuin Juvalla ja

Mikkelissä, sanotaan myös, "ise." -- Tui, G. tuie, t. tuikenne, tuike,

tuvvikenne, m. "kyyhkyinen, tuuva" (Dufwa). -- Sant, G. Santi, m.

"huono, hieno, heiko, pieni." -- Mautlema, m. että hään pani heitä

suolaan; muutoin tämä sana ei löyvyk Virolaisissa sanan kirjoissa.

-- Kiim, G. Kiimo, m. "kiima, himo, halu." -- Käp, G. käpa, "kynsi,

jalka, käpälä, käpy, käpälö." -- Pihta, "peälle" (?) -- Eka, t. igga,

"joka" -- Perra, "peru, maa, pohja, peräkunta". -- Saare-valla t.

sare-ma, m. Öselin soarta. -- Ninna, "nenä." -- Peig, G. pejo, t.

peigmees, pejoke, m. "sulhainen, ylkä". -- Kai, t. katri, trino, kats,

kaddo, kaddi, triin, "kaisa, katrina". -- Vanuka, m. "pieksu,

kurppoinen, lapikka." Ei tämäkään sana löyvyk Hupelin Virolaisessa

sana-kirjassa. -- Söitit, söitja-saapat, "ratsa-saappaat", rid-stövlar.

-- Kövva, "kova, vahva." -- Röhma, "rahkeet." -- Händ, G. hänna,

"häntä." -- Härgs, G. härja, "härkä." -- Jöttaat, t. juhtmeköisi, m.

semmoisia nahasta tehtyjä hiihnoja tahi köysiä joilla härät ja juhtat

sioitetaan ikeeseen.

[179] -- Kes, G. kelle, kenki, "kulta, ketä, mikä." -- Tänna t, tännä,

"tänäin, tänäpäivänä, tähän." -- Taat, G. tade tadi "isä, toati."

-- Vend, G. venna, "veljä, veiko." -- _Vain, t. vaino_, "viha, vaino."

-- Akkama, t. hakkama, "aikomaan." -- Kuju, t. kojo, "kotiin,

kotiisak." -- Tässä mahtaa olla muutamat värsyt poisheitetyt, koska

poika jo tuli soasta kotiin. -- Hal, G. Halli, "harmoo, hoale."

_Halli_, kuhutaan sekä Suomessa että Virossa yksi harmo-karvainen

koiraskape, e.m. koira, hevoinen (svimmel). -- Körb, G. körbi, kuhutaan

Virossa ylesi ruunikarvas hevoinen (brunte), koska ei meillä ouk siihen

sopiva sana, niin otamme heijän. -- Oue, t. oue, piha, kartano. --

Välje t. välja, ulos. -- Odde, G. _öe_, sisari, sisko. -- Ultus-äär,

"voatteen-kaista, liepi" (klädes-lift) -- Kuub, G. kuue _nuttu_, takki.

-- Pallistus, "ompelus, piärmäys". -- Rättik, G. rättiko, "voate, huivi,

riepu, rätti". -- Kas, "kos"; Suomalaiset panoo sitä sanan lopulla. --

Armas, G. armasa, "rakas, suloinen, armas" (sisko kysyi jos hänell' oli

akkakin soassa) -- Naene, G. naese, "vaimo, avio vaimo." -- Kaas, G.

kasa, "akka, puoliso, toveri" (tästä lie ehkä Suomalaisten sana _koaso_

virunut). -- _Kehha_, t. kehhä "ruumis, roato." -- Körts, G. körtsi,

"kapakka, krouvi, juoma-paikka, juotto-pöytä" (skänk). -- Rog. "ruoko,

pilli, kaisla". -- Äk, t. äkke, äkki, äggel, häggel, "karhi, äes". Syy,

minkä tähen sanat Vironkielessä ovat niin erinäiset ja moninaiset, on

se, että kirjutetaan kumpaisellakin puheen murrella; sekä Dorpatin että

Räävelin. Myö tahomme eroitto heitä nenillä d. ja r.

[180] Tämä Viron laulu on oiettu _Joh. Henr. Rosenplänterin Beiträge

zur genauern Kenntniss der Ehstnischen Sprache_, 11:sta osasta, p. 142.

Se on yksi niistä kauniimmista Virolaisten vanhoista Runomuksista,

erinomattain hänen murheellisen ja lapsi-rakkaallisen luontonsa

suhteen. Herra _Rosenplänter_ on ansainut moamiehiltänsä että muilta

oppineilta ja kansoin tiiustajoilta suurimman kunnian ja koston siitä

hänen kiivautestansa, jolla hään on ahkeroitannut tarkemmin tutkistella

ja harjoitella Viron kieltä ja vanhoo runomusta. Se joka tahtoo tuntea

näihen meijän noapurittein oppimusta, niin ostakoon tätä hänen äsken

mainittua kirjoa, josta jo 16 osoo on ulos-annettu (ensimmäinen v.

1813, viimmeinen v. 1826). Kukin osa on nuon 8 arkkia kokonaisuueltaan,

ja maksaa 5 Ruplaa paperissa hankioillen; mutta niin kuin hään on ite

minullen kirjuttanut, niin halvenetaan tätä hintoo sillä tavalla, että

se joka ostaa koko kootuksen, niin sille annetaan puolella huokiamalla,

ettei kieliin eikä kansoin tiiustajat mahtaisi säikähtyä siitä

korkeasta hinnasta, johon hyö nyt jo nousoovat. --_Kuin se_. Se Viron

kielessä on yhtä kuin "sie, sä, sa", meijän kielessämme, mutta

Virolaiset tarkoittaavat sillä myöskin _articulus definit_. Samaten

sanotaan toisinaan Suomessakin, e.m. "jokos se hevoinen tuli"?

-- _Part_, r. t. _parts_, d. "sorsa, vesilintu"; _Anka, and._. --

_Ikka_, t. _ikke, ik_, r. _ikkes_, d. "aina, ainiian, ikuisesti." --

_Polle_ (yhteen veitty sanoista _ep olle_) "ei ole." Se on muistettava

että kieltäväisiä toimitus-sanoja (verba negativa) taivutetaan Vironkin

kielessä toisinpäin tykkänään kuin myötistyväisiä (affirmativa); ei

ainoastaan sillä, että hyö eroitaiksen taivutoksissaan, vaan silläkin

että nenä _p_ yhistetään heihin eteeen. -- _Metsa-määr_ t. _määr,

mäggar_, r. _kähr, mötsik,_ d. "mehtä-sika." Se näyttää kuin tämä sana

oisi sukuisin meijän sanan "mykrän t. myyrän" kanssa; joka taas Viron

kielellä on _myt, rot, mut_, r. _myggur_, myrk, mitter, migger, myyta,

d. -- _Mängima_, "soittamaan"; _mängiminne_, "soittaminen" -- _Sirg_,

t. _sirge,_ "suora." -- _Kask_, G, _kasse_, "Koivu." -- _Hallastama t.

hallestama_, "kujertella, valittaa, ruikutella." -- _Välja_, merk. ei

ainoastaan "ulos, ylös", mutta myös mikä on ulkona, niin kuin "vainio,

piha pelto." -- _Könnelema t. könnelma_, "puhua, hoastoo, lausua,

pakinoija, virkaa." -- _Pajatama_, "puhumaan, soarnomaan." Tästäpä se

Suomen sana "paipattaa" mahtaa olla kotoisin, jota sanotaan kuin

puhutaan yhestä asiasta kovan paljon. -- _Muistma, t. moistma_

"ymmärtää, osata"; tästä se Suomen sana "muista", (Virk. mällestama).

-- _Kullerkuppud_, m. yhtä heineä t. kukan loatua, ja taitaa merkihtää

niitä joita myö kuhumme "kelta-kukkiks" (Caltha Palustris); joita

saisimme Suomeksikin kuhtua "kulta-kukkia, t. kulta-kupuja." --

_Angervaksad_ on yks toinen heinä laji, joka taitaa merkihtee sitä,

mitä Suomessa kuhutaan, "ankervoa t. ankerias-ruho" (Spiraea Ulmaria);

eli jos liene yhtä, kuin mitä Virolaiset kuhtuuvat _Angerpist, t.

_angerpisti (Spiraea Filipendula). -- _Vaene_, "vaivainen, armotoin,

katala." -- _Nut_, G. _nutto_ "itku, parku, poru." -- _Liiv_, t. _liva_

"hieka, hieta"; tästä ehkä Suomen sana "lieto." -- _Arro_, "hieno,

harva, kova". -- _Kullo_ t "kulo", sellaista vanhoo heinee, joka on

toist' vuotista, -- _Jallai_, t. _jallaka pu_, e. _jallaja pu_, d.

_Jallakas_ r. "jalava", (alm-träd); kynneppää (Virk. _kynnarpä, kynnapä

pu_); merk. myös "voahteria" (lönn). -- _Pern_, "Lehmus, niini-puu"

(lind) -- _Akkama_, "rupeamaan, alkamaan." -- _Lin_ r. _Liin_ d. G.

_linna_, merk. ei ainoastaan "linnoa" mutta myös "kaupunkia." --

_Allev_, "hakuli, esikaupunki" (förstad, hackelwerk), -- _Turg_, G.

_turro_, "markinat." Tästä ehkä lie Turun kaupunki nimensä soanut; jota

Vironkin kielellä kuhutaan _Turro, turru, turru lin_, r. _turro liin_,

d. -- _Kruus_, G. _Kruusi_, "muru, muju, mujuja", _Grus_. -- _Anto,

vakka_ puhe on tässä siitä arkusta, joka hänellen oli antimiin kanssa

tuleva, koska hään joutui morsiammeksi. Tällä tavalla kuvaillaan aivan

somasti hänen lapsillista mieltä.

[181] Tämä pieni ja soma laulu -- jossa kuvaillaan yhtä paikkoa kussa

nuori-väki pyhä-iltana kiikuttamisella viettelöövät aikansa, ja joihen

joukossa muutama kylän-vanhin keskusteloopi välillänsä, mitenkä

saattaisivat tätä heijän vaarallista huvitosta hävittää; vaan joihen

puhesta ainoastaan silloin-tällöin sanaa selitetään, tässä nuortein

riehumisessa -- löytyy painettu Rosenplänterin _Beiträge zur genauern

Kenntniss der Ehstnischen Sprache_, 1:sessä osassa p. 12; nimellä:

_Schaukellied_; ja alakirjutettuna nenällä B; joka merkihtenöön

Kirkkoherra Brockmannia Auderman pitäjässä.

[182] Meijän tuloo kostelemaan ja kiitoksella mainihtemaan niitä

miehiä, jotka ovat saattaneet meillen sitä vähee tietoa, joka meillä

muka on näistä Vatjalaisista. Näistä on erinomattain mainittavat oppiva

Herra _Ludolf And. Zeträus_, joka oli niillä paikoilla syntynyt, ja

joka tarinoi näistä, meijän Porthani vainoollen (lue Åbo Tidning,

vuonna 1802, N:o 65); ja Narvan muinonen Pappi Herra _Fredr. Ludolf

Trefurt_, joku variten vasten kävi heijän kylissä, heitä tiiustelemassa

(lue Gadebuschin _Versuche in der Livländischen Geschichtskunde und

Rechtsgelehrsamkeit_. I.B.V. Stuck). Yks minun tuttavistani ja

opisto-kumppalistain (Akademie kamrater) Herra _Grundstroem_, on näinnä

viimeisinnä vuosinna ollut pappina silleen Suomalaisellen

seurakunnallen, tässä samassa Kattilan pitäjässä; minä olen jo

kahestikkin kirjuttanut hänellen, pytäin häneltä muutamia tiiustuksia

näistä Vatjalaisista ja heijän kielestä, vaan en ole soanu niin

vastaustakaan.

[183] Juvanpitäjässä Savossa löytyypi myös e.m. yksi kylä jota kuhutaan

_kolkon-peäksi_; ja toinen taas, _kolkon-taipaleeksi_; josta selitetään

että heijän kylän nimetkin ovat varsin Suomalaiset.

[184] Tällä _Tschuudin_ nimellä nimitetään Suomalaisiakin Venäläisiltä,

jota moni luuloo olevan yhtä, kuin _Schyythit_ vanhassa tarinamuksessa.

[185] Se näyttää ikään kuin Lappalaisetkin oisivat ennen vanhuutessa

tunteneet näitä Vatjalaisia, ja tulleet heiltä rasitetuiksi ja pahoin

käytetyiksi, koska heijän nimi (tjude, vassjolats) vielä nytkin heijän

kielessä merkihtee Vihollista. Muutoin on myöskin mainittava, että se

sama Vatjalainen on pian yhtä-kuuluvainen kuin Votjalainen (votjak,

votjäk) yks toinen Suomalais-sukuinen kansa, joka asuu Vätskin

Kasanskin, ja yhessä osassa Orenburgskin Kuvernissa, Venäjässä, ja

josta vasta enemmin.

[186] Lue Juustenin Chronicon Episcopor. Finl. p. 103. ja 140.

[187] Että se monessa sanassa eroittaiksen yhellä eli kahella nenällä

on arvattava, e.m. _illeminne_ ("ihminen, imeinen, inhiminen", --

Vironkielellä, "inniminne, innimenne") _mess_ ("mies", Virk. "mess")

_potjo_ ("poika" Virk. "poeg, poig, pois", -- Lapk. "päitja, patja")

_tyär_ ( "tytär", Virk. "tyttar, tyttär, tyddar, tytrukka") j.n.e.

[188] Tälläisiä heijän kielessä löytyviä omia sanoja, on e.m. _järky_

(tuoli), _pellduschka_ (korvarenkas), _riikka_ (yksi voatte, jota

vaimoväk siotteloo peähäänsä; "_ride_ t. _rie_" merk. taas

Vironkielessä "liinaisia vaimon-voatteita"). _Kolttana_ (punaisia

sarkakaistoja heijän esliinoissa) m.m.

[189] Niin e.m. merkihtee _Morsian_ Vatjalaisen kielellä _lapsetointa_

vaimoa, niin naitua kuin naimatointakin, mutta ei sitä, mitä morsia

Suomessa; tahi _mårse_ Lapissa; ja _morsja_ t. _mörsja_ Virossa.

Vatjalaiset kuhtuuvat tuvansa tahi pirttinsä _riihi_, jolla myö

ymmäretään sitä huonetta, kussa puijaan viljojamme. Samalla tavalla

kuhtuuvat Vermlannin, ja Sollöerissa Norissa asuvaiset Suomalaiset,

tupiansa, _saunoiksi_; joka toistaa mitä olemme jo ennen sanoneet: että

Suomalaiset ennen vanhuutessa sekä kylpivät että tappaisivat riihtänsä

asuma-huoneissansa (lue Försök att förklara _Taciti_ omdömen öfver

Finnarne). Virolaiset kuhtuuvat tupiinsa _tubba_ (tupa) r. ja _pird_

(pirtti) ja _tarra_, d. (josta meijän sana "tarha" on otettu).

Lappalaiset taas, jotka eivät asuk tuvassa, vaan _koassa_, kuhtuuvat

näitä asuma-huoneitansa _käte_ (kota); josta se Suomen sana "koto" on

lähtenyt. Pirtin kuhtuuvat hyökin _täppe_ ja _stäpe_. Se oisi meillen

Suomalaisillen varsin suloinen ja hyötyllinen, niin kielen kuin kansan

tiiustajoillen, jos kerran tehtäisiin tarkan tutkistelemuksen näihen

Lapin, Viron ja Suomen kieliin välillen, josta meille moni tieto

selvisi meijän kielestämme. Se on merkillinen ettei ouk vielä yksikään

tähän asiaan puuttuna, joka näyttäis meistä niin luonnollisellen ja

tarpeellisellen. Siittenpä vasta nähtäisimme mitenkä sanat ja heijän

merkitökset ovat toinen toisestaan vajuneet, ja kuinka hyö ovat ikään

kuin sukuisin yhestä kielestä toiseen.

[190] Se on mainittava, että koko meijän Suomalaisessa kielessämme ei

ollenkaan tavatak eäntä _sch_, ehkä sitä kaikissa muissa meijän

suku-kielissämme tavataan liiaksikkin. Samaten sanottiin että yksi

suku-kunta Hebrean kansasta, eivät olleet hyvät sanomaan _sch_, vaan

sanoivat silloin aina _s_ (Tuomar. kirj. 12. 6)

[191] Merkillinen on että _k_ muutamissa Ruohtalaisissakin

puheen-murressa puhutaan niinikkään, nimittäin kuin _tj_ erinomattain

Helsingin maassa e.m. _brutjet_ (bruket), _myttje_ (mycke) m.m.

[192] Hään läksi Pietarista jo kesällä v. 1824 pitkin Ladogan rantoja

pohjoiseenpäin, ja on nyt jo lähes kolt aastaikaa oleskellut Aunuksen

ja Archangelskin kuvernissa. Hänen viimeisessä kirjassansa, annettu

Kargopolin kaupunnissa Aunuksessa, s. 18 p:nä viimeisessä Loka-kuussa,

kirjuttaa hään meillen näistä hänen matkoistansa. Mitenkä hänen,

rospuutan tautta, täytyi syksyllä v. 1825 viipyä 3 kuukautta

_Soankylässä_, jossa hään sillä ajalla opetteliin Lappia. Tästä läksi

hään siitten _Utsjoen_ kautta _Varangerin_-suvannollen, kusta hään

keänsiin _Kantalahteen_ tahi _Koolan_ kaupunkiin; josta hään tuli

_Archangelskiin_ ja sieltä _Meseniin_. Kuin hään tästä oli

keäntämässään takaisin Archangelskiin, niin hään Touko-kuussa v. 1826

keäntyi tautiin _Pinegassa_, ja täytyi kaikeks siks kesäks jäähä

Archangelskiin, vointuamiseksensa. Siinä kirjutti hään sillä ajalla

"tiiustuksiansa niistä Kemin Lapissa löytyvistä Suomalaisista

Seurakunnista", joita hään Elokuussa lähetti painuttamaan. Syksyllä

(Loka-kuussa) hään keänsiin pohjoisesta eteläiseen, ja oli silloin

paraillaan mänemässä _Bieloserskiin_, kusta hään siitten toas aatteli

lähteä pohjoiseen ja itä-pohjoiseen päin. Bieloserskissa varoi hään

soahaksensa jotaik tietäksensä, koska tämä kaupunki oli jo lahes 1000

aastaikoa vanha, sillä niin kuin tiijetään, niin Rurikin veli Sineus

piti siinä asumasiansa; ja Nestori taas kirjuttaa että se

Tschuudalainen (t. Suomalainen) sukukunta _Vesj_ piti tässä

peä-asuntonsa. Vielä nytkin asuu tässä ymperillä Suomalaisia kansoja.

[193] Tämä laulu on paperillen pantu Narvan papiltä _Fredr. Ludolf

Trefurtilta_, kuin se näillen paikoillen matkusti, ja löytyy painettu

_Gadebuschin_: _Versuche in der Livländischen Geschichtkunde und

Rechtsgelehrsamkeit. I.B.V. Stuck p. 13._ Hään sanoo itekkin ei

ymmärtäneese heijän kieltänsä, vaan kirjuttaneen sitä myöten miten hään

taisi kuuntellessaan sitä käsittää. Uskottava on, että sanat sillä

tavoin ovat tulleet virhen alaisiksi.

[194] Tahi nykyisissä runomuksissa tahotaan ainoastaan

sanoin-sointumista kunkin sanan-juonen viimeisissä sanoissa, tahi sanan

polviloissa; meijän Runoissa voaitaan toas sanoin tointumista kussakin

sanassa yksissä sanan juonissa; mutta ei viimeisissä, vaan sanoin

ensimäisissä polviloissa, joka on meillen paljon luonnollisempi; koska

myö puhuissamme karaistamuksellamme aina enin tarkoittamme sanan

ensimmäistä polvea. Tällainen sanoin alussa tointuva runomus, on

myöskin ennen aikana ollut se vanha Islandilaisten ja Göthilaisten.

[195] Tämä Runomus-laji, kussa yksi sanan-juoni jo luettiin värsyksi,

mahtaa olla niistä kaikkin vanhemmista. Tällainen on meijän

Suomalaistenkin Runo-soitto, ei sekkään vanhueltaan ouk yhtä

sanan-juonta pitempi; ehkä sitä nyt puoltajan kertoamisella tehän

kaheksi.

[196] Niin tekivät ne Lappalaiset, joita minä kuulin. Koko heijän

laulamuksesta ei selitetty muuta kuin kaks ääntä ja heijän välillä yhtä

rönkymistä, sellaista piamittain kuin on porsailla. Jollon-kullon

vetivät tätä eänta aivan pitkäksi, ikään kuin sillä oisivat polven

kannattaneet.

[197] Myö olemme jo ennen maininut, että Suomalaisten tavoissa ja

voatteen parissa tavataan jotakuta, joka ikään kuin muistuttaa, että

hyö ovat tulleet iästäppäin (Otava I, p. 23); tässä nähään että

Lappalaistenkin laitoksissa on jotaik, joka tarkoittaa sinneppäin.

[198] Näista heijän laulamuksista sano hään yhen olevan tehyn

iloisillen asioillen; toisen, suruisillen ja murheellisillen.

[199] Näistä _Laestadiuksista_, niin se ensimmäinen (joka nyt on

Kirkkoherrana Karesuvannossa) on jo hyvin tunnettu hänen

harjoituksistaan Heiniin-Tietomuksissa (i Botaniken), ja siitä hänen

kirjastansa, jota hään jo Oppivaissa ollessaan painutti, nimellä: _om

Möjligheten af allmänna uppodlingar i Lappmarken. Stockh. 1824._ Toinen

heistä tehtiin tänä vuonna Tietous Oppiaksi.

[200] Sitävastoin lausutaan heijän vanhoissa savuissa ja loruissa

paljon _vanhoista Jättiläistä_, jotka hyö kielellänsä kuhtuuvat

_jättenes, stalo, stourak_, ja jotka meijän pohjoisessa vanhimmassa

Tarinamuksessamme usseen ilmoittaiksen. Lappalaisten puheen perästä

niin olivatten muka mainion isoja ja voimakkaisia ihmis-kapeita;

mutta varsin tuhmia ja ihmis-syöpäläisiä; kuitenkin voitti meijän

sukulliset heitä aina viisauellansa. Hyö sanoovat heijän asunneen heitä

lähellä mehissä ja korvissa ja kantaneen Lappalaisillen sala-vihoo.

Näistä luonnottomista ihmisistä, joista Suomalaistenkin vanhoissa

kansan-pakinoissa paljon puhutaan, tuloo vastappäin ehkä enemmin

puhuttavaksi.

[201] Tämä Lapinkielinen laulu, kirjutin minä yheltä Lappalaiselta

pojalta, nimeltä _Anders Olaus_, joka kävi tänä kevänä tässä

Tukhulmissa isäntänsä kanssa, ynnä hänen tyttärensä. Hyö sanoi olevase

kotoisin _Ovikin-vaarasta_ (från Ovikens fjäll) Héden kirkonkunnasta

Herjedálin Liänistä, ja tuoneese tänne kolme Poroa, joita yks Herra

viimeis kesänä, heijän maita matkustaissa, oli heiltä ostanut. Ehkä

tämä värsy ei ouk sen pitempi kuin 4 sanan-juonta, niin tahtoipa

kuitenkin _Anttia_ hämmentyä, heitä laulaissaan. Milloin unohtu häneltä

yksi sana, milloin toas toinen. Samatenpa se oil laulamus, ei sekkään

aina ollut yhellainen; toisinaan hään kannatti yhtä polvea, toisinan

toas toista. Koska minä ite olen vielä varsin äkkinäinen Lapinkielessä,

niin kirjuttelen minä sitä, ikäänkuin hyö sillä puheen-murrellansa sitä

puhuivat. Mutta muistutuksissa (i noterna till texten) olen minä

nouattanut sitä Lappalaisissa kirjoissa tavallista kirjutosta. Herra G.

_Barkenbom_, Soitturi K. Soiton-Rahvaassa (Musikus vid Kongl. Kapellet)

koitteli kyllä panna tätä heijän Laulamusta polvillensa (på noter);

mutta sanoi tämän olevan varsin mahottoman kosk'ei eroitettu selveä

eäntä missään, ainoastaan yhtä sanoin räyhkymistä. Kuvat jotka tähän

liitetään, ja jotka kuvailee tätä ennen mainittua 17 vuotiasta poikoo

joikatessaan, ynnä sen 16 vuotisen tytön, seisova hänen eäressään, ovat

tehty Herra _M. v. Wrigthiltä_, joka on osottanut mullen sen hyvyyven,

että piiruttaa heitä sekä paperille että kivelle.

-- _Aldo_, "voahin"; Ren-ko, Waija. -- _Mese_, "vasa, Peuran vasikka";

Ren-kalf. -- _Ronk_, t. _råntjo_, "veto Poro, Härkä"; för-Ren, åk-Ren.

-- _Wuolget_ t. _Wuolket_, "vaeltaa, poislähteä." -- _Qwekt_, t.

_qwekte_ "kaksi." -- _Kolm_ t. _kolma_ "kolmet". -- _Sierken_ pitäis

merk. "sivu-teitä, uroja, polkuja, jotka eroittaiksen sillä isolta

tieltä"; ja taitaa ehkä tulla sanasta _siratet_, "eroittaa, hajottaa";

tahi sanasta _säret_, t. _särretet_, "särkee; säveltee." (Tämä sana ei

löyvy Lindahlin ja Öhrlingin Lappalaisessa Sanan-kirjassa). -- _Ruoket_

"kaivata, haukkua"; josta siitten _ruouket_, merk. "_mylvämistä,

ammumista, pylvimistä_"; tahi sellaista huutamista, jolla voahit

kuhtuuvat vasansa luoksensa. -- _Riide_ "risukko paikka, korpi"(?) --

_Puoiltum_, "koivisto, koivukko-paikka"(?) Tätä ja eillimmäistä sanoo ei

tavata Sanan-kirjassa. -- _Tjautet_, "ylös-kantaa, ylös nousta".

_Waren nal tjautet_, kantoa ylös vuoren peälle, nousta vaaralle;

_tjautasattet_, dimin. frequent. ja _tjautegåtet_; inchoat. --

_Piejet_, panemaan. -- _Vare_, "vuori, voara"; _varesabmelatjeh_,

"vuori-Lappalaisia", fjäll-lappar. Muutoin sana _fjäll_ (tunturi)

kuhutaan Lapin kielellä _tuoddar, kaise, gweutel_. -- _Tjärro_,

"kulma", _ware-tjärro_ "vuaran-harju"; fjäll-rygg, öfversta spets. --

_Nal_ t. _nil, nala_, peälle. -- _Pätso_, Poro; -- _Juoikem_, laulu.

[202] Tämän ja jälkimmäisen laulun sain minä (Lapiksi) Oppiaiselta

_Pet. Laestadiukselta_; joka oli kuullut Lappalaiset _Arjeplogin_ ja

_Lykselin_ Lapissa laulavan heitä. Ne ovat myös sen eistäkin heijän

puheen-murrella kirjutettu. Että heijän Suomal. keännökset, ja

selitykset ovat minulta, tahon minä sen puolesta nimittää, että mikä

heissä lie viallista, ei mahak tulla hänen syyksi. Tämä ensimmäinen

laulu mahtaa olla yksi _Laps-tuuvitos-Virsi_, jossa häntä peloitetaan

itkämästä. -- _Jöijuhtahta t. juoikem_ "laulu, veisu." _Uhtje_

Herjedalin Lapin puheen-murrella, on yhtä kuin _uttje t. utses_,

"pieni." -- _Mana_, "lapsi." -- _Piijel_, t. paijel, "yliten", josta

ehkä tulee se Suom. sana "peälle". -- _Korko_, t. kåtka, kåtk, kåtakes_,

"kusiainen, muurainen"; _kåtka pesse_, "kusiais-pesä." -- _Gradne_, t.

_kradne, kradna_ "kumppali, toveri, puoliso", pohjossapäin sanotaan

_radna_. _Kradnatjam påte_ merk. "tule veikkonen"! -- _Påtet_, "tulla";

_påte teke_, "tule tänne." _Påtestet_, dim. "tulla vähittäin";

_påtegåtet_, inchoat. "alkaa tulla." _Påtelet_, frequ. "tulla

huuhatteloo, tuihakkaasti, vikevästi"; _påtelastet_, dinin. ja

_påtelatjet_, inchoat. -- _Keset_, "veteä"; _kesestet_, dim.

"vetäillöö"; _kesajet t. kesegåtet_ inchoat. "alka veteä" _kesatet_

"pois-veteä"; _kesetattjet "taitaa veteä"; _kesetet_, "kulettaa."

_Kesetastet_ dim. "kuletella"; _kesetatjet_ inch. "alkaa kuletella";

_kesatallet_ frequ. "kuletella." Tästä vielä, _kesot, kesatjet_ m.m. --

_Jaure_ "järvi." -- _Wuopt, wuopta_ "hiuksi"; _wuoptist keset_

"hiuksista veteä." -- _Labtje_, ohjas. -- _Wanat_, "veteä"; _wanatet_,

"venyttää"; _wanatastet_, dim. "venytellä"; _wanatatjet_, inch, "alkaa

venyttää"; _wanatallet_ viruttaa, pitkäksi venyttää.

[203] Minä en varsin tiiä, jos tämän laulun pitäis nostattaman Karhua

keväillä pesästään, tahi jos sillä ainoastaan pieniä lapsia

tuuviteilaan. -- _Bire_, Karhu, ohto, kultakämmen, m.m.

-- _Puold_, "mäki, rinne, töyri." Se näyttää kuin Suom. sana "pelto"

(Lapk. _päldo_, Virk. _pöld_ oisi tästä lähtenyt, koska Suomalaiset

ennen vanhuutessa usseemmittain tekivät peltojansa ja halmeitansa

rinteillen. -- _Aija_, "ukko, ukkoinen, pitkäinen", _farfar, morfar,

åska. Tästä ehkä Suom. sana "äijä" (Gubbe, bisi, stor) ja Vir. sana

_äi, ai, öi_ ("appi", Lapk. _wuopp_), "Anoppi" on toas Virk. _ämmä, äm,

öim_, joka sana Suomk. merk. _gumma_; Tästä nähään mitenkä sanat näissä

Suomen, Viron ja Lapinkielissä ovat yhteiset, mutta merkitykset usein

erinäiset, -- _Tjodtjot t. tjuodtjot_, "seisoa"; josta siitten

_tjodtjostet_, dimin. merk. "seisoilla"; _tjodtjogålet_, inchoat.

"seisauttua"; Tästä siitten _tjodtjatet_, t. _tjodtjetet_ merk.

"seisahtua"; ja _tjodtjetastet_, dimin. "seisahtella"; ja

_tjodtjetatjet_, inchoat. dimin, "seisauttella." Josta siitten

_tjodtjotet_, permiss. merk. "seisottoa"; ja _tjodtjotatjet_, inchoat

frequ. "peällä seisottella", begynna påstå; ja _tjodtjalastet_

"vastaanseisoa." Kusta siitten _tjodtjelet_ t. _tjuodtjelet_ m.

"nousta, ylösnousta"; josta toas _tjuodtjelastet_ dim. merk.

"nouskella", ja _tjuodtjelatjet_, inchoat. "nousua", begynna stiga upp;

_tjuodtjaldattjet, t. tjuodtjaltattet_, permiss. "nostoo";

_tjuodtjeladdet_, frequ. "nostella, nostatella"; _tjuodtjalastet_

"vastaan nousta"; _tjuodtjadattet_, merk. "eteen asetella". Tästä

sanoin synnyttämisestä nähään, ettei Lapin kieli ouk niin köyhä, kuin

moni ehkä luuloo. -- _Last, lasta_, "lehti"; -- _leb_, "olen, on", e.m.

mon _leb nuora_, "minä on nuori". Tämä sana taivutetaan Lapinkielellä

näin: (Sing.) _leb_, olen, on; _leh_, olet, out, oot; _le_, on, ou, oo;

(Plur.) _lepe_, olemme, oumme, oomme; _lepet_, oletten, outten, ootten;

_leh_ t. _läh_, olevat ovat; (Dual.) _len_, myö kahet ollaan, t. oumme;

_lepete t. läpet_, työ (kahet.) oletten, t. ootteen; _lepa t. läpah_,

hyö (kahet) ovat. Tästä Lapin sanasta mahtaa Suom. sana _liene_ (joka

merk. "taitaa olla t. mahtaa olla") ja Vir. sana _leeb_, (joka merk.

yhtä) tullut synnytetyksi, koska heillä ei löyvyk näissä kielissä

emä-sanoo (stam-ord). Sillä e.m. _le-kus_ (Lapin-kielellä) sanotaan

Suomeksikin "liek-kös" j.n.e. -- _Stuor, stuorak, stuores_, "suuri,

iso" -- _Ko_, "kuin". -- _Snjära_, "hiiri"; _snjärats_, dimin.

"hiiröinen". -- _Pelje, "korva"; _pelje pele_, "korva-puoli";

_peljats_, dim. "korvainen".

[204] Tällä sanalla ei tässä ymmärretäk niitä Karjalaisia, jotka asuu

Suomessa, molemmin puolin sitä vanhoa rajoa, ja joista yks osa on

Greekkalaisia; mutta niitä Venäjän maan perillä asuvia Suomalaisia,

jotka asuuvat siinä Venäläisten keskellä, synkissä mehissä, ja joita

Karjalaisiksi kuhutaan, koska hyö ennen vauhuutessa ovat Karjalasta

lähteneet. Heitä löytyy monessakin kohassa Venäjässä, vaan liioitenkin

_Tverskin, Nischneinovogorodskin_, ja _Pleskovskin_ Kuvernissa.

[205] Näihin luetaan ne jo ennenmainitut _Syrjäläiset, Permiläiset,

Votjalaiset, Vogulilaiset, Tscheremissiläiset, Tschuvassilaiset,

Ohin-Ostiakilaiset, Morduinilaiset ja Tepteriläiset_, jotka kaikki ovat

ehkä ulossiirtyneet _Uiguriloista_, tahi siitä yhteisestä vanha

Tschuudalaisesta kansasta, joka Venäläisten puheen perästä on ennen

aikana valloittanut näitä muita.

[206] Moni on ehkä luullut, että nämät kansat oisivat puolittain jo

Venäläisiä, tahi alustapäin vanhoja Suomalaisia sukullisia, jotka

oisivat jo poissotkettu Venälaisten ja Tartarilaisten kansoin joukossa,

mutta Opettaja _Rusk_, joka äskettäin on matkustanut heijän maissa,

heitä tarkemmin muka tiiustellaksensa, toistaa etteivät out ollenkaan

näihin kansoin kanssa ihtiänsä hämmentäneet, mutta että hyö vielä

nytkin asuuvat itekseen, eikä lainkaan suvaihte toisia luonnaansa, sen

vähemmin menisi heijän kanssa naimisiin (lue Mnemosyne, 1821 p. 371).

Tällainen merkillinen yhistys keskenänsä, ja jäykkäys muihin

puuttumasta, tavataan yltä-kyllä Suomalaisissa kansoissa, ikeän kuin

heijän kielessä, jota ei vielä missään tavatak muihin antaineen, tahi

muihen kieliin kanssa velloittuna. Sillä missä se vaipuu, siinä se

poisvaipuu omassa puhtautessansa, vaan ei pois-sotkimisella, eikä

toisiin kieliin sevoittamisella. Tätä merkillistä esimerkkiä löyvämme,

ei ainoastaan niissä Suomessa löytyvissä Suomalaisissa ja

Ruohtalaisissa kylissä, jotka jo monta sata aastaikoo ovat

noapuruksissa asuneet, eikä vielä ymmärräk toisiin puhetta, tahi ovat

toisisek kanssa ihtensä sevoittaneet; mutta myöskin niissä Norissa ja

Ruotissa löytyvissä Suomalaisissa, jotka jo monta aikoo salpattu pois

omasta moastaan, ja suljettu näihin vieraihin kansoin, eivät vielä ouk

heittäneet tavansa, eikä kielensä, ehkä heitä monesti on jo kovasti

kuritettu omistaan luopumasta.

[207] Tästä on arvattava, että näitä Karjalaisia mahtaa olla

äijä paljon, koska variten vasten rupeisivat heijän kielellä kirjoja

painuttamaan.

[208] Tämä kirja kuuluisi näin, jos sitä kirjuittaisimme meijän

nenillä: Herran mijän Schyndy-Ruohtinan Svätoi Jevangeli Matveista,

Karjalan kielellä. Petschatoidu Sväteischago-Pravitelstvujuschtschago-

Sinodan käschschennäschtä, Venijän Bibleiskoin kanscha-kunnan elolla.

Pijteri 1820. 96 p. nälj.; joka meijän kielellä merkihtäis: "Meijän

Herran Vapahtajan Pyhä Evankeljumi, Matheukselta (kirjutettu). Karjalan

kielellä. Painettu-Henkeellisesti-valvottavaisen Synodin

suostumuksella, Venäjän Bibla-Toimituksen kustenoksella,

Pietarissa 1820".

[209] Hään sanoopi: "se ensimmäinen ja isomp'arvattavana nuhtelemus,

jota meijän täyty sanoa tästä keännöksestä, on meijän luulossamme --

että se on painettu Venäjän nenillä". -- Aivan niin! mutta jos eivät

tienneet, että tätä kävisi paremmin Suomalaisilla nenillä kirjuttamaan

-- niin ei ouk heitä nuhtela eikä moittia. Muuten se näyttää meistä

ouvollen, että koska Herra S. niin paljon lausuu tämän kirjan virheistä

ja puutoksista, ettei se niin sanalla mainihte hänen monesta ansiosta

ja hyvästä aivotuksesta, yksi asia, josta oisi meijän mielestämme ollut

muka tarkemmin puhua.

[210] Hään alkaa jo että tämän keännöksen kehnouen tantta, sillen

sovittaa, nämät Ennustajan sanat: "vi bedje efter ljus! Si, så varder

det mörker; -- efter sken. Och, si vi vandre i tökno"; ja lopettaa että

puhua: "om författarens öfverraskande vördslöshet... och otillräckliga

kännedom af Finska språket i allmänhet och Karelska isynnerhet." Yksi

syyttäminen jonka perustus kohta tuloopi meijän koittelemuksemme alla.

[211] Tässä asiassa on se Henkellinen Synódi osottanut yhtä kauniimpata

käytöstä, yhtä valaistettuampata mieltä ja yhtä Jumalallisempata ja

rauhallisempata syväntä, kuin yks osa siitä Vermlannissa Ruotissa

löytyvästä papin-juokosta, joka ei ainoastaan ouk pitänyt näitä heijän

moassa löytyviä Suomalaisia pilkan ja kovan kurituksensa alla, mutta

estänyt heitä soamasta Suomalaisia henkellisiä kirjoja, jott' eivät

heistä saisi mitään tietoa Jumaluutesta omalla kielellänsä.

Ja kuin olemme Keis. Suomessa olevaisen Bibla-Toimituksen hyvyyvellä

hankkinut heillen Suomalaisia Biblilöitä ja Uusi-Testamenttilöitä aivan

ilman mitään maksutak, ja tuottanut heillen omalla kustennoksellamme

muitakin henkellisiä kirjoja, niin kuin Suomalaisia Virsi-kirjoja,

Katekismuksia, Aapis-kirjoja m.m. niin ovat nämät heijän papit, ei

ainoastaan paheksinneet tätä, ja pahoin soimaneet; mutta myös

viimeisissä Herroinpäivissä paljon juonittelleet näihen Suomalaisten

anomuksia vastaan, joissa muka rukoilivat Kuninkastansa ja

Valtakunnanyhteisijä siätyjä soahaksensa omalla kielellänsä, ja omalla

kustennoksellansa yhtä Pappia ja Jumalanpalvelusta, heijän

henkelliseksi ravinnokseksi. Kuitenkin meijän täytyy Ruohin yhteisen

papis-siävyn kunniaksi sanoa, että hyö, ynnä ne toisetkin valtakunnan

siävyt, pyysi yhteisesti Kuninkastansa juuri hartaasti, että hään

ottaisi näihen Suomalaisten asiat armollisemmaan huostaansa.

Tulevaisuus osottanoon meillen mitenkä nämät asiat ovat tulleet

toimitetuiksi.

[212] Sillä jos heitä kerran opetetaan tuntemaan Suomalaisia painia, ja

Suomalaisia neniä, niin taitaavat sillä lukea Suomalaisia henkellisiä

kirjoja varsin rentonaan (obehindradt) josta piästäisiin siitä

vastuksesta, että varsin heijän tautta kustentamaan ja painuttamaan

Suomalaisia kirjoja Venäläisillä nenillä.

[213] Lue meijän Tutkimuksemme (Recension) _Rühsin_ kirjasta: _Finland

och dess invånare_ painettu Upsalan Tietomus-Sanomissa (i Upsala

Litter. Tidn.) vuonna 1817, N:o 19, 22, 24, 25, 26, 49, 50 ja 51;

meijän Juttelemuksemme: de Proverbiis Fennicis. Upsaliae 1818 ja Pieniä

Runoja, Upsalassa 1818.

[214] Myö soamme vastapäin kuulla että v. 1821 kirjutettiin jo Norissa

ja Ruohin Suomalaisissa, niin ikään tällä tavoin. Josta nähään että

tämä Savolaisten puheen-murre puhutaan ei ainoastaan muualla kuin

Savossa, mutta paljon laveammasti kuin ykskään muu Suomalainen puhe; ja

että kuin sitä kerran kohoitettiin kirjotus-kieleksi, niin sitä tehtiin

Ruijan Tunturista aina Aasian rajoillen, vähemmällä ajalla kuin

neljällä vuuella.

[215] Syy tähän hitaisuuteen on ollut osittain nämät äkkinäiset nenät

joilla se on kirjutettu, osittain myös, ettei tunnetak Venäjän kieltä,

josta tämä keännös mahtaa olla tehty; mutta erinomattain, että olemme

näinnä aikoinna olleet muista töistä niin ahistetut, ettemme ouk heri

joutaneet näitä tarkemmin tiiustella. Taitaapa moni nyt jo kahtoa liian

pitkiksi näitä tiiustelemisia (otettu yhestä luvusta); miten sanoisivat

siitten jos oisimme koko kirjan ottaneet tutkistellaksemme.

[216] Ne molemmat ensimmäiset näistä syyttämisistä on hään ite

perästäpäin antanut myöten, luulevan sillä sanallaan olevansa

vakuutettu kaikista nuhtelemuksista. Mutta ei niin! Kuin ruvetaan

mitään moittimaan, niin pitäis siihen tok' olla jotaik perustusta ja

syytä, erinomattain kuin pietään sellaista tora-puhetta, niin kuin

täss' on tehty. Sitä kolmatta syyttämistä on jo tehty toisilta ennen

meitä (lue: Ueber Erwartungen im Betreffe der finnischen Sprache und

ihre Litteratur, von Joh. Strahlmann. St. Petersburg, 1822.) Myö

tunnemme aivan hyvin että Herra S. on syntynyt varsin Suomalaisista

vanhemmista, ja pitäis seneistä osata Suomea paremmin kuin mitään

muuta. Myö uskomme myöskin että se taitaa Suomea paremmin kuin myö,

nimittäin Hämeen Suomea; vaan toisin puolin emme saata kaisea, että se

on Savon ja Karjalan puheessa varsin äkkinäinen (jota hänen puheetkin

toistaa); ja nykyisin tarvitaan Suomen-kielen tuntemiseen, että tuntea

näihenkin puhetta, ilman ompi tämä meijän tietomus varsin vajoava ja

puuttuva.

[217] Koska ei yhessäkään kirjanpajassa tässä kaupunnissa löyvyk niin

Venäläistä neneä, niin täytyy meijän hätävaraksi ottoo Greekkalaisia.

[218] Niin e.m. kuuluu g toisinaan Venäjänkin kielessä kuin h tahi ch,

e.m. sanoissa _noga, nogi_. Ruotin-kielessäkin sillä on monta eäntä;

milloin muka kuuluu kuin _k_, e.m. sanoissa _flygt, wigt, pligt,_;

milloin kuin _j_, e.m. sanoissa _ferg, berga, göra,_ milloin toas kuin

_v_, e.m. sanoissa, _stuga, sugel,_ j.n.e. toisinaan kuuluu

selittämättömänä, arvaten kuin _ng_, e.m. sanoissa _ring, gunga, ång_.

Muissa kielissä tehään tätä neneä vielä luonnottomaisemmaksi, e.m.

Franskan kielessä kussa kuuluu toisinaan kuin _sch_, e.m. _gage, génie,

loge_; toisinaan kuin _j_, e.m. _George, campagne, compagnon,_ j.n.e.

ja tätä huikentelevaista sanan-neneä, jonka oikea perustus-eäntä

Suomalainen ei taija kuolemaksikaan suustaan sanoa, sovitetaan

väkisekkin heijän kielesehen, meijän kielen muka murtajoilta.

[219] Että muuten Tutkian tavalla pelätä, että syntyisi kielessämme

muka hämmenys, jos kirjutettaisiin kahta sanaa yhellä tavalla -- niin

luin e.m. tässä _elä_, låt bli! (Käskevässä Lovessa Puuttuvaisesta

Toimitus-sanasta _elä_, i Imperativi Modus, _af_ Verbum Definitivum

_elä, älä_); ja elä, _lef!_ (Käskeväisessä Lovessa Syntyvästä

Toimitus-sanasta _elän_) -- on yksi turha luulo, sillä jos eivät

hämmenek meitä puheissamme, niin eivät myöskään hämmenäk meitä

kirjutoksessamme. Että eritavalla kirjuttoo yhtäläisiä sanoja, jotta

sillä muka eroittoo heijän erinäisiä merkityksiä, on yks tyhjä neuo,

joka ei maksak mitään, vaan ainoastaan matkaan saattaa liikoo vaivoo

tätä mieleen juohuttaissamme. Eihään se pieni sana _led_, jolla on

Ruohin kielässä 10 erinäistä merkitystä (nimittäin, veräjä, niveli,

suku-polvi, tie, juno, ilkiä, joutui, kärsi, taluta) ja jota kuitenkin

aina kirjutetaan sillä yhellä tavalla, ouk millonkaan tehnyt heijän

kielessä villitystä.

[220] Eipä myö Suomessakaan kirjutamme tätä nenee varsin kannallensa;

Myö kirjutamme _j_ (mykkänään) sekä pitkällä että lyhyvellä _i_, e.m.

_ja, ai,_ ehkä eännös on varsin samallainen. Että kirjuttaa häntä

erillä nenillä sanoin lopussa, erillä heijän alussa, on meijän

mielestämme yks joutava laitos.

[221] Koska meillä tässä ei ouk Venäläisiä neniä niin emme näillä

puuttuvaisilla Greekkalaisilla taijak tätä toimittoo. Mutta kyllä

kaikitekkin _ott'_ (ott') _toimitt'_ (toimitt'). _koir'lla_ (koir'lla)

on niin selvee kuin "otti, toimitti", koirilla (nimittäin jos _'_

merkihtee yhtä lyhyttä tahi puoleksi katkaistu _i_). Samaten sanotaan

Savossa sekä "pojan, piian, ajan" että myös _poijan, piijan,

aijan_ (ehk ei Tutk. sano tätä ymmärtäväsek) -- kumpaisetkin ovat

oikeet. Niin ikään erehtyy Tutk. kuin hään moittii sitä, että Toim. on

kirjuttanut _piiterissja_ (piiterissä) ja sanoo että se on varsin

sotiva Suomen kielen luontoa vasten, ja että ois pitänyt muka oleman

_Piitarissa_. Mutta tämäpä vasta sotii kielemme vasten. Sanonoovathan

hyö Hämeessäkin "liiterissä, kinkerissä", j.n.e, ja koska Tutk. tahtoo

soaha tätä sanaa oijastanneeksi, niin silloin oisi hänelle ollut

suurempi syy muistutella _Turun Viikko-Sanomien_ Toimittajaa, kosta se

viisauessansa rupeisi lehissänsä kirjuttamaan "sanomia Pyhästä

Pietarborista." Samalla tavalla nuhtelee hään häntä varsin syyttömästi

siitä, että hään kirjuttaa _niina pjaivina_ (niinä päivinä), ja tahtoo

että se pitäis muka olla "niinä päivinä." Mutta kennen lualla hään

vaatii että kaikki pitäis olla kirjutettu Suomen kielen perästä? eihään

se siitten oisikkaan omoo kieltä, jos ei ois jossaik eroitus. Jos Tutk.

oisi väheekkään tuntenut Viron-Suomea, niin oisi hään muka löytänyt,

että tämä Karjalaisten puhe taivuttaiksen Viron Suomeen, kussa _ä_ ja

_a_ usseen tavataan yksissä sanoissa, ja varsin tässäkin puheessa;

"päivä" on Virk. _päva_, ja "niinä", _niina_. Savonkin puheessa

sanotaan "tällainen, tämmoinen" j.n.e (liitettyissä sanoissa). Tutk.

soimaa sitäkin että Toim. välisten kirjuttaa _???_ (_nin_ 3, 8)

välistän toas _nin_ (_nin_ 3, 15.) Tämäpä toistaa ettei hään piä yhtä

puhetta toista halvempata; puhuuvatpa ne Suomessakin tätä sanaa sekä

pitemmin että lyhemmin, sekä _niin_ että _nin_; ikään kuin _hän_, että

_hään_; _me_, että _myö_, j.n.e.

[222] _Paino-virheiksi_ luemme e.m. sitä, että hään kirjuttaa _Gud_,

kuin pitäis olla _ljud_, j.n.e.

[223] _Kielen-virheiksi_, luemme sitä, että hään p. 152 kirjuttaa

_murhelliset_, kuin pitäis olla _murheelliset_ (ja vieläpä kiittääpi

tämän sanan hyväksi).

[224] _Kiännös-virheiksi_, luvemme sitä, että hään toimittaa sanan

_kuuntelee_ Ruotiksi, sanalla _han lyder_; ehkä se merkihtee _han

hörer;_ ja _kaatua_ (falla) on hään toimittanut sanalla _försjunka_

(hukkua)., j.n.e. Mutta ei sillä kyllä, eipä hään ou aina osana

oikeakaan lukea kirjasta, koska hään kirjuttaa _hiään_ kussa Toim:lla

on _gijan_ (hiän); ja _piäälläs_, kussa Toim:lla on _pijalljas_

(piälläs); _paakkoavaisille_, kuin on _pakkoiasilla_ (pakkojasilla);

_äljgää_; kuin on _äl'gija_ (äl'giä); _koiryilla_, kuin on _koirilla_

(koirilla) j.n.e. Sellaistapa myökin kuhtuisimme _huolimattomuuteksi_.

[225] Tällainen halu, että pahentaa kaikkia, on viettellyt Tutk. että

sotkia ne juuri selvimmät paikat, niin e.m. kuin seisoo: "syntiin

_kadoneot_" (kavoneita), niin hään tahtoo että pitäis olla "syntiin

_kaatuneita_", ja luetteloo viaksi, ettei Toim. ouk näin muka

kirjuttana.

[226] _Lovi_ modus, _Käskeväinen_, Imperativus; _käskeväisessä

lovessa_, i imperativi modus.

[227] Se ensimmäinen Suomalainen kirja, jota tunnetaan, on painettu v.

1544 ja kuhuttiin: _Rucouskirja Bibliasta_.

[228] Niin kuin Tutk. ilman mitään perustuksetak moittii kaikkia tässä

Karjalaisessa keännöksessä, niin hään toisin puolin kiittää kaikkia

meijän Suomalaisessa keännöksessämme (niin kuin luullaan) myöskin ilman

perustuksetak, (ilman asian koittelematak.)

[229] Moni luuloo ehkä, että nämät keännökset pitäis kaikki olla

välillensä yhteläiset, koska hyö kaikki toimittaavat samat asiat. Sen

hyö ovatkin kyllä asian puolesta, mutta kielensä puolesta, tahi tavat

millä tätä asiaa toimitetaan (sanat ja sananparret) ovat erinäiset --

erinomattain, jos uskaltaisiin (Tutk. luvalla) seurata kunkin kielen

luontoa ja puheen-piirosta.

[230] Sillä jos semmoiset sanat, kuin _proroka_ (Propheta) _rijächki_

(synti) j.n.e. ovat otetut Venäjän kielestä, niin ovat samat sanat

meijän kielessä taas otettu Ruotin kielestä, ettei siitä piek suuttua.

Se oisi toivottava, jos heitä soataisiin Suomalaisilla vaihtaneeksi.

[231] Toisessa kohassa kirjuttaa hään tätä sanoo aivan oikeen, kahella

_t_, nimittäin 3:12. _polttav_ (polttav). Koska tässä nyt on tullut

puheeksi Suomen kirjuttamisesta meijän Biblan-keännöksissä, niin tahon

muistutella että juuri tämä sana, tässä samassakin paikassa, on viärin

kirjutettu meijän omassakin Suomalaisessa Bibliassa. Siinä seisoo:

"mutta ruumenet poltta hän sammumattomalla tulella"; meijän luulomme

jälkeen, oisi tämä näin: "mutta ruumeneet polttaa hään

sammuttamattomalla tulella."

[232] Myö ei tahoitak siksi alentoa meijän omaa keännöstämme -- sillä

se on mahollinen että erehtymme. Mutta sillä tarkoituksella ja

ymmärtämyksellä, jolla myö käsitämme kielemme, niin oisi harva värsy,

joka ei tarvihtis oijastamista.

[233] Luulookohaan Tutk. Suomalaisessa Bibliassa kuulua paremmallen,

kuin luetaan (Makkab. 7, 24) "Koska Antiochus sen kuuli, luuli hän

hänen händänsä kazovan ylön" (Sic!) Pitäis olla: "luuli hään hänen

pilkanneen häntä".

[234] Oikeempi ehkä oisi sanoa _hänen_ (Minkän Loukassa) jollon sana

_käskynsä_ (joka on pois-heitetty) siihen ymmärtäisimme. Niin on myös

Suomal. Raamatussa.

[235] Meijän mielestä on koko tämä värsy paljon paremmin toimitettu

Karjalaisen keannöksessä, kuin meijän Suomalaisessa, jos on muka

kysymys, mikä heistä on selvempi, ja meijän kielemme myöten

luonnollisempi. Suom. Bibliassa seisoo: "Ja sanoma kuului hänestä

kaikkeen Syrian maahan. Ja ne toit hänen tygönsä kaikkinaisia sairaita,

moninaisilla taudeilla ja kivuilla vaivatuita, ja Piruilda riivatuita,

ja kuutautisia ja halvatuita: Ja hän paransi ne." -- Karjalaisessa on:

I kaikie Sirijoa-myöt rubei hiän kuulovilla olomach: i tuodich hänen

luo kaiki voimattomat, kaiken-ualasissa (kaikellaisissa) taudiloisa i

kivuloisa venyjat, i lèmbolasèt, i kuun-muuttèila piekschiätschiät, i

hermattomat, i hijät tervehytti.

[236] Niin e.m. sanoovat hyö _ei pole_, kuin myö sanomme _eipä ole_,

j.n.e. Eivätkä tyyvyk siihen, hyö eroittaavat toisinaan näitä liitto

polvia, sekä eillimmäisestä että jälkimmäisestä sanasta, ja

kirjuttaavat heitä varsin itekseen; ja (joka on vielä ouvompi) hyö

alottaavat toisinaan värsynsä tällaisella liitto-sanalla, e.m. "_kas

on söas naene armas_" (Otava II) jollon myö sanoisimme "onkos soassa

nainen armas." Sen eistä ei ouk Karjalaisen kirjutosta nuhtella, jos

häänki kirjuttaisi tämän liitto-polven erikseen. Samaten teköövät myös

Lappalaiset, hyö kirjuttaavat tämän sanan sekä toisen lopulle, kuin

Suomalaiset e.m. _päta-kus_ (tulet-kos) sekä myös _itekseen_, kuin

Virolaiset e.m. _tietah kus todn_ (tiiät kos sinä). Kyllä

Suomalaisetkin sillä sanalla taitaisi ikäänkuin Virolaiset alottoo

puheensa, mutta hyö voatii sitä silloinkin liitettynnä, e.m. "tokkos

tulet". Samalla tavalla, koska Lappalaiset sanoovat _ko tjatse_ (kuin

vesi) niin Suomalaiset sanoisivat mielellään (liitettämisellä)

"_niin-kuin vesi_".

[237] Se on juuri haikialla mielellä, kuin meijän on täytynyt näin

kiivaasti kohtata näitä hänen muistutuksia, sillä muuten myö mielellään

ylistämme hänen hartautta ja rakkautta Suomenkielen tiiustamisessa, ja

uskomme että meillä on syytä häneltä vastapäin toivoa parempia

tiiustuksia näissä asioissa. Myö olemme siitä vakuutetut, että jos hään

ite nyt jälestäpäin lukisi näitä hänen omia lausumuksia, niin hään

löytäisi heijän olevan pikaisuutessa ja kokemattomuutessa tehtyt, ja

kahtoisi hyväksi, että myö olemme nuoita oikoina.

[238] Niin e.m. kirjutetaan hänessä "ua", kussa muualla Suomessa

sanotaan _aa_, ja "iä", kussa muualla sanotaan _ää_, e.m. _mua_ (maa)

_työ_ (te) _myö_ (me) _hiän_ (hään) _iäni_ (ääni), _piällä_ (päällä)

j.n.e. Mutta tätä sanotaan heissä ei ainoastaan ensimmäisessä ja

viimmeisessä sanan polvessa, mutta myöskin keskimmäisissä, niin kuin

meijän jäykkiimmissä puheen-murreissa, e.m. _Jsruaelin_ (Israelin).

Meilläkin sanotaan _Isroaelin_ ja _Israaelin_.

[239] Yksisyys on parempi sana ehkä kuin yksinäisyys, merkihtemään

_Singularis_.

[240] Toimitettu Ruohtiksi, oisi tämä sana-juotos: "Häraf skulle det

synas som hade de swårt att uttrycka passiva begrepp (begreppet af ett

Passivum) emedan de begagna sig af sina Verba Passiva i förening med

Nomina eller pronomina, såsom Impersonella Verber för att genom dem

uttrycka aktiva begrepp (begreppet af ett Aktivum)."

[241] Teko-sana (aktivum) supistettu sanasta "Tekevä toimitos-sana."

_Teho-sana_ (passivum) kurnittu sanoista "Tehtävä toimitos-sana",

vältteämiseksi erinnäisyyttä ymmärtämyksessämme.

[242] Muualla Suomessa sanotaan kummaistakin, (e.m. yksisyyessä) sekä

"minä piiskataan" (jag piskas -- tehtävänä toimi-sanana) että "_minua

piiskataan_" (man piskar mig -- mainittomana toimi-sanana) ilman

erottamatak. Sillä ehkä kumpainenkin puhe toimittaa yhtä asiata, on

ymmärtämyksessä kuitenkin iso eroitus, siinä että toinen heistä enemmin

tarkoittaa sitä jota piiskataan, toinen toas -- enemmin tätä

piiskuttamista. Vaikka jo monta vuosisatoja tämmöisiä teho-sanoja ja

tehtäviä ymmärtämyksiä ovat sekä kielellemme että kirjoihimme

sisääntunketut, niin vielä nytkin korvat selittee sananparren "_minua

piiskataan_" olevan (kielensä puolesta) selvempee Suomea kuin sanat

"_minä piiskataan_"; johon muukalaisuuteen (barbarism) Savolainen ei

mielellään puutuk. Ja jos toas tarkoitetaan sanat (merkitöksensä

puolesta) niin löyvämme siinäkin eroitusta, nimittäin sama eroitus kuin

tavataan mitän ja minkän loukaisten välillä (emellan ackusat. partialis

och totalis) koska mikä-loukasta tällaisissa sanan-tavoissa käytetään

minkän-loukan varaksi. Jos käytettäisiin samat sanat monaisuunkin

luvussa, niin havaihtaan että "_myö piiskataan_" on kyllä kielen

puolesta selvee Suomea, mutta merkihtee Savossa toista tykkenään, ja

juuri vasta-loatuista, kuin "_meitä piiskataan_" (muualla Suomessa

merkihteevät yhtä). Samatek näissä Karjalaisissa, kussa "_hyö

piiskataan_" ja "_työ piiskataan_" sanotaan, kuin Savossa

sanotaan "_hyö piiskoavat_" ja "_työ piiskoatten_." Koska nyt

merkitöksensä suhteen sana "minua piiskataan" ei toimitak juuri yhtä

ymmärtämystä kuin sanat "minä piiskataan" (joka puheenparsi, muutoinkin

kielensä puolesta, ei ouk kunnollista Suomea) sillä minä ja minua

tarkoittaa eri ymärtämystä, niin Savolaiset ja Karjalaiset, jotka

mielellään tavoittaavat puheellansa käsitteäksensä pienimmiäkin

ymmärtämyksiä, eivät ouk tahtona olla näistäkään vajoolla. Se

näyttää kuin oisivat variten vasten täks tarpeheksi synnyttäneet

vara-sanoillensa uuven loukkaan, jota ei vielä yksikään meijän

kieli-kirjuttajoistamme lie hoksanut, ja jolla Suomeksi toimittaavat

sitä mitä toiset kielen-sortamisella hakeevat tehosanoillaan. Sentähen

kuin muualla Suomessa sanotaan (yksisyyen luvussa) "_minä_ piiskataan,

_sinä_ piiskataan, _hään_ piiskataan" (jag piskas, du piskas, han

piskas), joka sanantapa ei ouk Suomalainen, niin Savossa sanotaan:

"_minut_ piiskataan, _sinut_ piiskataan, _hänet_ piiskataan" (joka on

juuri parasta Suomea). Samatek, sanotaan myös (monaisuuen luvussa)

"_meijät_ piiskataan, _teijät_ piiskataan, _heijät_ piiskataan" (vi

piskas, ni piskas, de piskas) kuin muualla Suomessa sanotaan "_me_

piiskataan, _te_ piiskataan" &c. Niin kuin taivutellaan olevassa ajassa,

niin taivutellaan myös olleessa ajassa "_minut_ piiskattiin, _sinut_

piiskattiin" &c. Niin vaston niin sanalla "minua piiskataan, sinua,

piiskataan" (man piskar mig, man piffar dig te) on Savossa sama

merkitys kuin muuallakin; niin että jos sanotaan "minua piiskattiin"

niin silloin minua ei lyötiin niin paljon, eikä niin kovin, kuin koska

sanotaan "minut piiskattiin." (Tästä ja muutamasta toisesta ennen ei

keksittäneistä sanan-loukaista puhutaan vasta enemmin). Puhuissamme

Norjan Suomalaisten kielestä, olemme kohta löytävinnä vielä

merkillisemmän tapauksen puheessamme, nimittäin: hänessä alustapäin ei

myöskään löytynnen teko-sanoja, jos ainoasti mainittomia; eli että

meijän nykyiset teko-sanat, alustapäin eivät olleet muuta kuin

supistetuita mainittomia, joita silloin käytettiin, ilman

taivuteltamatak, varsin mainittominna toimi-sanoina.

[243] Tässä se lähestyy Lapinkieltä, kussa sanotaan _mije_ (myö, mie)

_mijen_ (meijän) _miji_ (meille) j.n.e. Muuton niin, tästä Karjalais-

kielen venäjän-loatuisesta kirjuttamisesta, en saatak oikeen sanoa

luetaanko sitä _hijät, hiejät, vai hieät_.

[244] Vatjalaiset taitaa tässä loukassa heitteli polven _un_, josta

syntyy _min_, heijän puheessa; Virolaiset lyhenteevät kovin paljon, hyö

sanoovat _mo_ (ja _minno_). Samaten teköövät Lappalaiset, jotka

pohjoisimmissa Lapissa sanoovat _mo_ ja _mei_, voan eteläisimmissä

_mun_. -- Niinikeän sanoovat nämät Karjalaiset millen-loukassa

(i dativen) _mivla_, t. _miula_; Suomalaiset, _minulle, mulle_;

Vatjalaiset, _mille_; Virolaiset, _mulle, mul, minnule, minnul_;

Lappalaiset, _munji, munjen,_ j.n.e. Sillä tavoin sanoovat Karjalaiset

myöskin _schivn, schiun_; Suomalaiset, _sun, sinun_; Vatjalaiset,

_schin_; Virolaiset, _so, sinno_; Lappalaiset, _to_, j.n.e.

[245] Kirjasta _H kaine diatheke_;, pain. Strengnäsissä 1758. 4 p.

[246] Jota luetaan kirjassa "Nya Testamentet, med stående stilar". Andra

Upplagan. Stockholm, 1817. 2 p.

[247] Suomalaisesta Uuesta Testamentista, painettu Turussa, v. 1820.

1 p. ("Suomen Biblia-Seuralda toimitettu.")

[248] _Pieä_, "luku" (Ruomalaisten _Caput_). Tämä Karjalaiselta

sepitetty sana toistaa jo, niin kuin monet muut, mitenkä se uusiin

sanoin synnyttämisellä on tahtonut vältteä käytteä Venäläisiä, eli

muita vieraan-kielisiä puheita -- Karjalaisessa kielessä.

[249] Luc e.m. _Åbo Tidningar_ 1778, p. 174; Matth. Gottlunds Försök

till en omarbetad Finsk Tolkning af Apostl. Sändebref, jemte anmärkn.

öfver nu brukeliga Finska öfversättningen, esipuheessa p. IV.

[250] Tuntematoin se on kyllä nimestään, mutta hyvin tunnettu

toimestaan ja työstään. Että hään vielä mahtanoon olla nuori ijältään,

arvattaisimme siitä, että hään on uskaltannut hävitteä vanhoa

tavattomuutta, ja yksinään siellä-maisin ruvennut harjoittamaan

kielensä kirjallisesti. Luultaisimme hänen varattomaksi, jos

varakkaaksikin, sillä, kummin-tahan, oisi hänellä ollut muuten huolta

kyllä -- ei puuttua kirjan-töihin, eikä tarvinut Bibla-Toimituskuunan

painon kustentajaksi. Olkoonpa tuo miten-tahan, niin on mies tehnyt

työtänsä uskollisesti, eikä ropottanut paljaan palkan tähen (niin kuin

moni muu) eikä myös kunnian tähen, jota annettiin hänellen

_Mnemosynessä_ -- palkan-peälliseksi. Mutta tahtoisimmo tuon arvolla

tuntea -- tämän hartaan, kansan valaistusta rakastavaisen, ja toellista

Jumallisuutta levittäväisen miehen. Sillä, _in quibus enim eadem studia

sunt, eaedemque voluntates, in his fit, ut aeque quisque altero

delectetur, ac se ipso_. (Cicero, de Off.)

[251] Moni ehkä syyttää minua, olleeni kovin kiivas näitä tulkittaissa,

ja moittineen joutaviakin. Saattaa ehkä niin olla! Sillä kuin toiset

ovat kielestämme olleet varsin huolimattomat, niin minua nyt kahotaan

aivan tiuskuvaksi. Monikin ehkä myös nuhteloo minua, näissä, omasta

kirjuttamisestain. Tiijän hyvinkin monesti kirjuttanein tavattomasti,

josta mieleni karvastuu; mutta eihään minun viheliäisyys vapautak

Roamatun. Mahollinen on myös, minun tässäkin jossakussa erehtynneen;

mutta jos voan puoletkaan, eli jos ies kymmeneksen, minun moitteistain

löyätten perustetut, niin siinä on teillä syytä kyllä toimittamaan

toisen paremman Suomennoksen; sillä Jumalan sanassa ei piek löytyä

yhtäkään virhettä -- meijän kautta. Mitäshän siitten sanoisitten, jos

kuulisitten minun julistavan, meijän nykyisessä äsken painetussa

Uuessa-Testämentissä vielä löytyvän 5 tuhatta isompata kielenvirhettä,

15 tuhatta keännös-villitöstä, ja, paihti tätä huonoa Turunpuolimmaista

Suomea, lukemattomia kirjoitus-vikoja. Työ hämmästytten! Niin moar'

minäkin! Mutta, se on kohta havattu: sillä jos lasketaan lukua, niin

kaikki nämät minulta tässä moititut virheet tavataan jo kirjan

ensimmäisen lehen puoliskolla. Nyt löytyypi Uuessa Testamentissamme 320

tällaista viheliäistä lehen-puoliskoa; kuin tätä lukua monistellaan

(multipliceras) näillä 114:llä multa keksittyä virheellä (tarkoin

luettu, ovat 47 Keännös-, 16 Kielen-, ja 5l Kirjoitus-virhettä -- siinä

on kyllä, yhellä puoliskolla!) niin syntyy 36,480 virhettä koko

kirjassa. Sillä lukemisella oisi koko Roamatussa 136,231 virhettä. Enkä

ouk vielä siittenkään niin mitään nimittänyt tästä vanhasta

tavattomasta kirjoitus-tavasta, näistä muukalaisista kirjan nenistä,

näistä joka-paikassa Turun puheen-murella katkaistun noista

Toimi-sanoista, näistä monessa kohin vallan Ruohtalaisista

sanan-tavoista, ja niistä hairauksista, jotka, synnytetyt

eroitus-merkkien tavattomasta käytettämisestä, ovat tehneet monta

monuista paikkoa selittämättömäksi; jos vielä -- heitäkin kaikkia

luettaisiin, niin ei oisi muuta neuvoa kuin kopioittoo koko kirjan,

teillen näytteeksi. Ja tätä kielen virheillä ja villityksillä turmeltua

kirjoa on jo monessa Herrainpäivässä hyväksi kahottu, monelta

Kuninkaalta vahvistettu, monelta Piispasilta ja Papilta lävitek luettu

ja tulkittu, on jo monta mies-polvessa käytetty kaikilta lasten- ja

kansan-opettajolta, ylitek koko Suomenmoan, käytetään vieläik tänä

päivänä, ja tarjoitetaan tulevillenkin ajoillen, pystytetyllä

painattamisella. Ja kuin tahotaan tätä paremmaksi, onnistuneeksi ja

uuestaan Suomenetuksi, niin vastataan; "ei oleva syytä kyllä, koska

tätä kirjoa toella luetaan olevan niitä parhaimpia kielen-toimituksia

Jumalan sanasta".(?!)

[252] Luulisin minä että monikin mieluisasti lukisi tämän avullisen

kirjan, jos oisi muka kauniisti toimitettu Suomen suloisella kielellä;

mutta nyt niin moni irvis-hammas moittii ehkä asiata kielensä tautta,

ja saattaa sillä vielä toistakin epä-luuloon. Tätäpä minä tahtoisin

esteä: minä tahon piteä asian puolta -- ei tämän kehnon kielen.

[253] Tässä ei puhutak paino-virheistä, heitä eroittaa vähä kukin,

ja oijaistetaan kussakin painoksessa; eikä myös kirjoitus-virheistä,

joita tavataan tapansa suhteen; mutta kysymys on kielen- ja

keännöksen-virheistä -- ne, ne villittää ymmärrystä, ja -- niitä

heitetään oikaisematak. Ridiculum est, quod est dubium, id relinquere

incertum; quod nemini dubium potest esse, id judicare. (Cicero, pro

Murena.)

[254] Jos tarkoitamme niitä miehiä, jotka ovat Suomentaneet meillen

Roamatun, niin ovat olleet _Turkulaisia, rantalaisia_ (kustboer) ja

_Ruohtalaisia_ -- ilmankos se kieli maistaa siltä?

Turun muinonen Piispa _Michael Agricola_ (syntynyt Pernajassa,

Ruohtalaisessa pitäjässä Uuella-moalla) oli iho-ensimmäinen, joka,

uskon-uuistamuksemme jälkeen, toimitti meille Roamatun kirjoituksia

Suomeksi. Hänen _Runo-töistään_ (ehkä oijaistut muilta) nähhään vieläik

hänen olleen varsin kehnon Suomalaisen. Jo Kouluttajana ollessaan

Turussa, painutti hään v. 1548 Tukholmissa _Uuen Testamentin_ Suomeksi,

nimellä: _Se Uusi Testamenti tulkittu Somen Turws, vaan prentattu

Stockholmisa Amund Lauritzan poijalda. 1548, 4:o_. Hään ilmoittaa ihe

kirjuttaneesek Turun ja Porin liänin puheen-murrella, ja jollon-kullon,

puheen puutteessa, ottaneen sanoja muistakin puheen-murteista. Vuonna

1551 painutti hään, Vara-Piispaana ollessaan, _virristön_ (Psaltaren)

eli Davidin virret, Kuninkaan _Kyöstin_ käskyllä, joita Turun

koulu-pojat, Kouluttajan _Paul Juustenin_ sanalla, olivat Suomeksi

tulkkineet kirjoitus-harjoituksissaan (vid sina stilöfningar). --

Niinpä se näyttää vielä nytkin, monessa paikoin, kuin oisi

koulu-poijilta Suomenettuna. Samana että seuravinna vuosinna painutti

tämä toimeellinen Piispa, ennen mainitussa kirjan pajassa, muutamia

luvun-kappaleita Suomeksi, Móseksen, Hannan, Samulin ja Tarinoin

kirjoista, niin myös muutamia lukuja niistä neljästä jaloimmasta

Ennustajasta, ynnä pienempien Ennustajoin kirjat kokonaan; mutta kansan

varattomuus ja näitten aikoin rauhattomuus esti vielä kauan koko

Roamatun Suomentamista.

Vasta Herroin-päivillä v. 1636 ja 1638 rukoili Suomenmoan Papis-seäty

Kuninkatarta _Kirstiä_, soahaksensa tätä puutosta autetuksi. Luvattuaan

tätä, käski hään heijät välillänsä valittamaan toimeellisia miehiä

tähän työhön. Valittiin silloin Peä-Rovastia (jota siitten Piispaaksi

tehtiin) _Aesehillus Olai Petraeus_ (papinpoika _Philipstaasta_,

Vermlannissa ) Greekan-kielinen Luettajaa (Lektorn) Oppia _Martinus

Stodius_ (jota kaksi vuotta sen jälkeen jo käytettiin laissa, ja

syytettiin taikon-tekiäksi) _Maskun_ pitäjää Rovastia _Henrik Hoffman_,

ja Kirkkoherraa Piikkiöissä _Gregorius Matthaei_, jotka työskentelivät

sillä innolla, että koko tätä ensimmäistä Suomenkielistä Roamattua

painettiin Kuninkaallisella kustennoksella v. 1642, puolen arkin

loajuuella (in folio); josta toimeesta paljon kiitettiin Suomen silloin

olevaista Peä-Holhottajata _Greve Pehr Brahea_. Nämät oli ne miehet

jotka ensin toimittivat meillen Roamatun, kussa Suomenkieltä ja

kirjoitus-tapaa paljon korjattiin vanhoista virheistään.

Vuonna 1685, eli 43 vuotta myöhämpänä, toimitti jo Turun sen aikuinen

Piispa, Oppia _Joh. Gezelius_ (se vanhempi, sillä nimellä) Kuninkaan

_Koarle XI_:sen käskyllä ja rahan avulla, uuven ja toisen painon, jota

jo painettiin Turussa Piispaan omassa kirjapajassa, neljäs-osan arkin

loajuuella. Koska hään siinäkin sivussa myös tahto kielen puolesta

oikaista tätä vanhoa Suomen-keäntöä, niin pantiin siihen työhön Paimion

pitäjän Rovastia _Henr. Florinus_, joka toimitti tätä muihen

Oppineitten avulla. Suomen kieli ja kirjoitus-tapa tuli silloinkin

paljon paranetuksi; ja kirjaa omistettiin Kuninkaallen. Tätä luettiin

ja ostettiin sillä halulla, ettei ollut vielä 20 vuotta kulunutta,

ennen kuin jo uuestaan valitettiin tästä Roamatun puutoksesta. Mutta

silloinkin sen aikuiset soat ja muut onnettomat ajat estivät tätä.

Herroin päivillä v. 1741 valitti Suomal. papis-seätös Kuninkaallen

tästä heijän tarpehestaan, niin myös Herroinpäivilla v. 1744; mutta

kuin ei siitä lähtenyt niin mitään, niin Turun Pappis-Neuoittelemus

keksi toisen paremman neuon, jonka hänen Kirjuttelia _David Deutsch_

ensin äkkäis'; nimittäin, että tätä uutta Roamatun painamista piti

toimitettaman Suomen yhteisten kirkkoin kustentamisella. Seurakuntojen

kuultua, vahvistettiin tätä peättämistä (förslag) Herroinpäivillä

v. 1747. Huojennokseksi näijen kirkkoloihen kustennoksissa koottiin

myös rahoja yksinnäisellä peällen-tarjoamisella. Mainittava on että

Venäjän puolimmaisetkin pitäjät, kiitettävällä tavalla, auttoivat

meitä tässä toimeessa, niin e.m. peällentarjoitettiin _Viipurin_

Pappis-Neuoittelemuksen kautta 411 Roamattua, _Lappeenrannan_

Pappis-Neuoittelemuksen kautta 186, ja _Narvan_ Pappis-Neuoiltelemuksen

kautta 11 Roamattua, joista kaikista jo eiltäkäsin maksettiin rahat,

painamisen varaksi. Pappis-Neuoittelemus _Lundissa_ lähetti 124 Talaria

kuparissa, jotka siellä olevainen Moaherra _Vilh. Lindenstedt_, Rouineen

ja Kirkkoherra _Lars Lefgreen_ olivat antaneet, lunastamiseksi siltä

Roamattuja köyhillen Turun leänissä. Ainoasti Hallitus puuttui

vähin tähän asiaan, eikä tehnyt muuta, jos suostui siihen, että

kirjoituspaperia, jota Hollannista haettiin tähän tarpeisehen, saatiin

ilman Tulli-rahan maksamatak (lue Åbo Tidningar, v. 1778).

Soahaksensa sekä kielemme että keännöksemme paremmin korjatuksi, oli

Turun Pappis-Neuoittelemus jo v. 1749 kulko-kirjallansa (genom

cirkulär) kehoittanut Hiippakunnan pappis-miehiä ilmoittamaan niitä

vikoja, jotka olivatten, kirjan luettaissa, löytänneet vanhasa

Roamatussamme, ja johattamaan heitä omilla muistutuksillaan. Mutta eipä

heistä monta kuuluna! Ainoasti juuri muutamat sisään-lähettivät

muistuttelemisiansa, eivätkä nekään -- jos varsin harvaat. Niistä oli

_Pöytäisten_ pitäjän silloin olevainen Kirkkoherra Oppia _Anders

Lizelius_, jota muista piettiin juuri aika-Suomalaiseksi. _Deutschin_

anomuksella, käskettiin häntä Turkuun jo v. 1754, painamisen

aloittaissa, josta peä-toimitus uskallettiin hänellen ja

_Deutschillen_. Heitä käskettiin: 1:siksi, oikaisemaan vanhassa

Roamatussa löytyviä paino-virheitä; 2:seksi, harjoittamaan

yhtämuotoista ja tavallista kirjoitus-tapoa; 3:nneeksi, tarkoittamaan

Suomenkielen henkellistä luontoa, jotta välttäisivät joutavoa sanoin

katkaistamista, ja heittäisivät tavattomia sanan tapoja, nouattaissa

selvempätä ja toimeellisempata puhetta; 4:nneeksi, parantamaan

julkinaisia keännös-virheitä, ja selkiemmällä, ja perustus-kielen

kanssa sopivammalla tavalla toimittamaan selittämättömiä, kahappäin

ymmärrettäviä sanan tapoja. Tätä uutta Roamatun painamista aloitettiin

Piispan _Brovalliuksen_ (syntynyt Vesteråsissa) ja Opettajan _earl Abr.

Clewbergin_ hoivauksen alla, ja lopetettiin v. 1758, Turun sen-aikuisen

Piispaan _C.F. Mennanderin_ (syntynyt Tukholmissa) johtattamisella.

Tästä Roamatusta painettiin 4,500 kirjan-kappaletta; mutta mainittava

on, että kahet kokonaiset värsyt pois-unoutettiin hänestä tykkänään,

nimittäin Syrachin XIX Luvusta 14 värsy, ja 1: Corinth, XVI L. 14

värsy, joista toinen, jota ensin havaittiin, painettiin erittäin

irtonaisella paperin-tilkulla, ja ympärillen lähetettiin jaettavaksi

kullenkin kirjan ostajallen, kirjahan muka kiini-liitettäväksi.

Ei ollut 20 vuotta toas kulunutta, ennen kuin jo kaivattiin tätäkin

kirjoa, niin että sitä jo v. 1776 painettiin Turussa uuvestaan, ja v.

1777 vielä Reävälissäkin, kumpaistakin neljääs-osan arkin loajuudtaan.

Jos sitä silloinkin toas kielensä puolesta koskettiin, en tunnek; enkä

myös mitä tehtiin näissä nyt äsken painettuissa, Bibla-Toimituksen

ulos-antamia. Mutta tästä meiltä nyt tutkitusta Luvusta on arvattava,

että oisi vieläkin tarpeellinen perinpohjin unestaan Suomentamaan koko

Roamatun, kussa ei ainoastaan löyvyk kaikellaisia paino-virheitä,

kielen-virheitä ja keännös-virheitä, mutta joka teoltaankin on

tykkänään Suomennettu -- ei perustuskielen mukaan, mutta Ruotin kielen

mukaan; josta se on soanut ei ainoastaan tätä Ruohtalaisuutta

kielessään, mutta myös nouattannt Ruotin keännöksen viheliäisyyttä,

lisätty Suomalaisilla kielen-puutteilla.

[255] Tässä ei puhutak juuri näistä nykyisistä miehistä, mutta jo

mäntyistä: sillä eipä tiijä vielä yksikään, mitä miehet meijän aikuiset

aivoavat. Erinomattain tuloo meijän kiitoksella muistaman tätä meijän

nykyistä Peä-Piispoa, joka, sekä toimeensa että oppinsa suhteen, on

kaikista mainittava. Hänen monet kansalliset että tievolliset ansiot,

valaistamisessa meijän Tarinamuksemme, hänen vehkeet tässä meijän Uuen

Virsikirjan toimituksessamme, m.m. tuntoo jokainen; eikä sekkään yksin

jouvak kaikkiin paikkoin! Oisihan se mahotoin voatia yheltä mieheltä

tarvista monen tuhannen.

[256] Minun tekisi juuri pahat mieleni, jos minä näillä viattomilla

sanoilla oisin suututtanut meijän kunniallista Pappis-seätyä, jotama

kunnioitan, ja josta on montaik kunnollista. Minä pitälen heijät

arvossa, mutta pitäisin vielä isommassa, jos yhistäisivätten taitonsa

toimittamaan meillen Jumalan sanaa selvemmäksi. Luulen myöskin kunkin

totinen ja hurskas-mielinen heistä, pitävän minun kanssani yhtä

puhetta, halaissamme samoa toivotusta. Sillä yhtä asiatahan myö ajamme,

kansan valaistusta, henkellisissä että moallisissa. Työ haetten tätä

viran puolestanne; minä, poika, ilman palkatak. -- Minä pien papit

arvossa, liijaksikin Suomalaiset: minä annan kullenkin kunniansa; mutta

rakastan totuutta. _Amicus Plato, amicus Aristotiles, sed magis amica

veritas_.

[257] Tok' löytyi silloinkin Suomessa mies, joka yksinään uskalsiin

paneita näitä aikomuksia vastaan. Se oli Juvan pitäjän muinonen Rovasti

_Matthias Gottlund_, isä vainooni, Osallinen sekä meijän Suomalaisesta

Biblan Toimitus-kunnasta että Uuen Virsikirjan Toimituksesta.

Kirjassansa tällen Keis. Suom. Biblan Toimituskunnallen, kirjoitettu

4:nä Moalis-kuussa v. 1816, ponnisti hään juuri kovasti vastaan tätä

Roamatun uutta painattamista, virheineen, vikoineen. Hään sanoi, jos

aivoatten aikoin soattaa tätä jaloa ja mainionta tarkoitusta,

levittämään Suomessa laveampata Jumalan sanan tuntemista, Roamatun

julkinaisemmalla lukemisella, niin elkeätte hätäilkee! Tehkeemme tätä

kunnollisesti, oikaistamisella ja tarkalla tutkistamisella meijän

Suomennoksemme perustuskielen kanssa. Levittäkee tämän Jumalisen sanan

selkiännä, ei selittämättömänä; ja kylvälkee tätä pullasta siementä --

voan ei pujoja eikä ohtakkeita. Asettakaamme toimeellisia miehiä, jotka

perin-pohjin perkaavat, ja uudestaan selvällä kielellä toimittaavat

meillen, näitä Roamatun kirjoituksia! Siitten vielä vastaik meitä

kiitettäisiin ja siunattaisiin. Ainoasti sillä tavoin hyövytetään ja

valaistetaan kansakuntoamme; mutta levittämisellä näitä kunnottomia

Suomenuoksiamme, mänöö koko laitoksemme tärviöllen.

Kejs. Suomen Biblan Toimituskunta otti näitä sanoja korvihisak, ja

lykkäisi asian molempahan Pappis-Neuoittelemuksehen, -- heijät muka

kuultaksensa. Ei ollut aikoakaan, ennen kuin jo tuloo kirja Porvon

Pappis-Neuoittelemukselta Isällen, kysellen: oliko hänellä muka lupa

moittia tätä vanhoa Ruotin Kuninkaalta ja Valtakuntain Seätyiltä jo

kerran hyväksi kahottua ja vahvistettua Suomen Roamattua; käskein häntä

havilla Neuoittelemuksellen julistamaan millä pakolla hään oli voativa

tätä uutta tutkistelemista, vanhasta Suomalaisesta Biblan-keännöksestä?

Mutta Ukko ei puhuna tuuleen, eikä juoksut joutavista. Hään oli jo

nuorra ollessaan (Kappalaissa, Porvossa) Ruohiksi uuestaan toimittanut

Esaiaksen ja muutamien toistenkin Ennustajoin käsitekoja; ja siitten --

juuri näinnä viimeisinnä vuosinua (Kirkkoherrana Juvalla) oli hään jo

kahteen tottiin Suomentanut pian koko vanhan Testamentin. -- Silläpä

hään hyvin tiesi mitä vanhoa Suomentamustamme vaivais. Päivällä hänen

oli tapa, pitämään huolta tämän ison pitäjän toimituksesta; mutta

yöllä, muihen liittäissä levollen, työskenteli hään näissä

henkellisissä harjoituksissa. Näytteeksensä Pappis-Neuoittelioillen

hänen ei lähteneen tyhjästä, lähetti hään heillen monet arkit,

täpö-täynneet maineista (af citationer) vianalaisesta kielen

käyttämisestä Roamatussamme; ja, koitteeksi, toimitti heillen myös uuen

Suomentamuksen 3:mesta ensimmäisestä Luvusta Poavalin kirjasta

Ruomalaisillen. Pappis-Neuoittelemuksen vastaus tämän peälle, annettu

samana vuonna 12:nä päivänä Loka-kuussa, on varsin merkillinen, ja

kuuluu näin: jos kohtakin jotakuta löytyisi Roamatussamme, joka

_tarvihtisi ehkä oikastamista_, niin Pappis-Neuoittelemus _ei

kuitenkaan käsittänyt semmoisia vaikuttamuksia_ (?) jotka voatisivat

paremman Suomentamuksen, liijoittenkin _koska nykyinen Suomalainen

Biblan-Keännös toella luetaan olevan yksi niistä pareimmista Roamatun

tulkkimisista_ (?!) Kuitenkin ei ollut hänellen kieltoa, omalla

kustannuksellaan painottamasta moitteitansa ja Suomentamuksiansa

Kielen-tiijustajoillen tutkittaviksi; eli toisilla sanoilla: hyö

tahtoivat, että hänen (ainoasti koitteeksi muka muillen) piti yksinään

aikoin soamaan, ja omalla valallaan toimittamaan, tätä yhteistä

tarvista, johon koko pappiskunta ei tahtona eikä pystynä puuttua; ja

jota ei vielä missäkään moailmassa (minun tietäksein) on saatu toimeen

yksinäisellä rahan-neuvolla (lue tästä Esipuhettansa, kirjassa: Försök

till en Omarb. Finsk Tolkn. &c. p IV.) Tätä annettiin hänellen

kehoitukseksi tästä hänen laveammasta Suomen ja perustuskielen

tutkimisesta. Kostoksi hänen aivotuksesta, soaha Jumalan sanan selvällä

kielellä toimitetuksi, ja palkaksi monen vuotisesta harjoituksistaan,

näissä toimeissaan, syytettiin niitä tyhjiksi ja joutaviksi, kiittäin

tätä vanhoa kirjotusta, joka ei parannusta tarvittu. -- Mitähän, jos

oisivat oikeen ymmärtänneet käyttää Ukon peätä ja tointa? Silloin se

oli heillen tarjoolla -- ei nyt eneän.

Näytteäksensä kullenkin selvällen kirjanlukiallen, hänen ei turhaan

ruvenneen kehoittamaan parempaan kielen-harjoittamiseen, julisti hään,

aluksi, muistutuksiansa Apostoleitten kirjoin Suomentamisesta, ja

sovitti tähän (ainoasti koitteen vuoksi) omankin keännöksensä,

ymmärtäväisiltä tutkittavaksi. Näitä painettiin Turussa vuonna 1821

(lue tästä Esipuhettamme I:seen Osaan p. XIII); mutta hään kuoli jo

syksyllä samanna vuonna. Hään oli muutamia vuosia tätä ennen, ilman

itekseen, uuestaan Suomentanut ne neljän jaloimman ja kahentoista

pienemmän Ennustajan kirjat; ja vuotta ennen kuoltuaan, suomenteli hään

heitä vielä toisen kerran, ynnä muita Vanhan Testamentin kirjoituksia,

kirjuttain muistutuksiansa kunkin kirjan lopullen. Mulla on

kumpainenkin näitä hänen käsi-tekojansa, varsin puhtaanna, hänen omia

kirjuttamiaan, toinen 71, toinen 173, arkkia, paksuueltaan. Tämän

toisen heistä oli hään jo v. 1820 lähettännyt Turkuun painattavaksi;

mutta kuoltuaan noutin minä sen sieltä pois, koska perellisten varat ei

yltynyt semmoisiin kustannuksiin. Eikä aikakaan ollut vielä lähestynyt,

Suomenmoassa, matkaan soattamaan tämmöisiä toimituksia henkellisissä.

Hyö olivat vasta silloin (varsin äsken) havainneet tarpeelliseksi

toimittamaan itelleen uuen Suomalaisen Virsikirjan. Puutokset

Roamatussansa eivät keksineet (eivätkä vielä keksi) ja puhua heistä

piettiin Jumalattomaksi, milt'ei mielettömäksi. Tämäkin miesi eli ennen

aikaasek, ja tunnetaan tuskin omassa moassa, kuin häntä muissa maissa

kunnialla mainitaan (lue e.m. _Rosenplänterin_ Beiträge zur genauern

Kenntniss der ehstnischen Sprache, Esipuhettansa 18:neiseen Osaan,

VII p.)

Poisi on vanha jo vaipunut! Mutta joka peri hänen verensä, peri myös

hänen mielensä; ja jos kohta minun täytyy tuosta kärsiä, niin en

kuitenkaan maltak olla innoittelemasta moamiehiäni -- samaan

henkelliseen tarkoitukseen. Jos tällä tutkimisellani olen joksikin

johattanut teijät tielle, niin se olkoon minun mielen nouteeni!

[258] Niinpä se tahtoo usseemmittain olla, että miesi yksi toimeellinen

saattaa enämmän aikaan, kuin koko joukko toimittamattomia.

[259] Kuin kuulen Bibla-Seuroin selityksistä vuosittain

ylösluettavaksi, miten monta Suomalaista Bibeliä ja Uutta Testamenttia

ovat ympäriin levittänneet, niin olen oatellut itekseen: voi toki, kuin

ois tehty työtä kunnollista!

[260] Minä tahon vielä kerran muistutella, minun ei niin millään

tavalla moittineen Roamattua, jos ainoasti tavan millä lailla se on

meille Suomennettunna. Jokainen mahtaa ymmärteä tässä olevan iso

eroitus; sillä erittäin on soimata Jumalan sanaa, erittäin ihmisten

ymmärtämättömyyttä. Jos viha-mies sanoo: minun kuitenkin näillä

moitteilla tehneen tämän Jumalisen kirjan halvaksi ja arvottomaksi

yksintapaisen kansan silmässä; -- niin sanotkee, että se on valeh! Minä

on antanut tälle kirjalle isomman ja suuremman arvon, sillä että olen

selittänyt, mitä hänessä löytynöön sopimatointa, ymmärtämätöintä, ja

hulluusti toimitettunna -- ei oleva Roamatun vika; mutta hänen

Suomentajoihen. Jos sanotaan: minun torunneen pappiloita, niin enhään

minä ouk muuta tehnyt, kuin päivittänyt elleivät ole oikeen meille

selittäneet ja Suomentaneet Jumalan sanaa. Paheksiihan sitä jokainen!

Jos tästä tahottaneen minua syyn alaiseksi -- niin olkoon asia

riitamies! Nopeemmin mä koston ja kiitoksen luulisin tuosta ansainneen

-- ei vihan ja vainon.

[261] Meiltä jäi äsken muistuttamatak, meillä olleen suuri vastuus,

toimittamaan tätä Karjalaisen puheen-karaistamusta -- hänen muka

tavallaan, koska meijän kirja-neniin ei löyvyk kiini-juotetut semmoiset

paino-merkit kuin tavataan näissä Venäläisissä. Tätä olemme kuitenkin

koonneet tehä aina 255:näiseen puoliskohon; mutta siitä eteenpäin on

meijän täytynnä ottoo toisia -- meillä tavallisia; niin että sitä sanoa

jota ensin (Karjalaisen tavalla) kirjutimmo e.m. _Kuundéli_, olemme

siitten (257:stä puoliskosta eteenpäin) kirjuttaneet _Kuúndéli_.j.n.e.

[262] Yhistettyä Venäjän kanssa, toivottaisimme soaha tarkempoa tietoa

näistä Venäjän moakunnissa asuvaisista moamiehistämme, erinomattain

koska Herra Oppia _Sjögren_ variten vasta, tässä tarkoituksessa, on

käynyt heitä tiijustamassa Suomen Hallituksen kustannoksella, jonka

valaistuksia olemme jo kauan halulla outtaneet -- vielä mielelläkin,

koska tunnetaan hänen mielen-hartautta tiijustamaan meijän

Tarinamuksessamme. Monikin Venäjän sotaväissä olevainen Suomalainen

nuorukkainen on näinnä aikoina kuljeskellut näissä maissa, heiltäkin

luultaisimmo soavaan jonkun tiijon näistä Ischoriloista; mutta --

joutaako ne semmoisihin? Minä olen kuulustellut moneltakin,

kirjallisesti että suullisesti -- mutta turhaan! -- Ainoa joka heistä

vähä tiesi, oli pitäjänmieheni Herra Kattein P. tt...r, mutta ei

sekkään muuta jos yhen kylän nimen. Josta hään kirjuttaa 13:nä Elok.

1823: "I följe af Brors önskan att få uppgift om några finska byar i

_Tverska Gouvernementet_, får jag härmedelst tillkännagifwa, det jag

uti mina annotationer blott har en sådan antecknad; och det är af den

orsak, att vi, under vår _marche_ endast en gång träffade att ha

nattquarter uti en Finsk by. Men jag will påminna mig, att der finnas

flera byar med Finnar till innevånare. Denna heter _Saschina_ och

ligger 30 virst från staden _Wesjugonsk_ wid vägen åt _Jaroslavl_ innom

_Tverska Gouvernementet._" Toinen moamies Evestluutnanti T...I...r oli

toas tavannut paljon niitä Pleskovin Kuvernissa löytyviä Suomalaisia,

joista suuri osa on ollut Gréve _Zuvarowin_ alusväkeä, ja joihen luonna

hään oli kauankin asunut. Mutta koska hään oli syntynyt Uuella-moalla,

eikä ymmärtänyt Suomea, niin hään ei taiha paljon tästä hyötyä.

Kuitenkin kirjutin minä ylös hänen tietojansa; mutta ne paloi multa,

ynnä muita kirjoituksia, tuli-palossa toissa syksynä.

[263] Mainitaan tietämättömillen, suurin osan Venäjän moata muinon

olleen asutettu Suomalaisilta kansoilta, ennen kuin Venäläiset heitä

vallottivat. Ja vielä Rurikin aikana, eli nuon vuonna 870, niin

asuivatten sen mainion ison moa-kappaleen joka Valkoisesta merestä,

pohjoisessa ylettyy Mustaan mereen etelässä; ja Uralin tuntureista

iässä aina Itä-merehen, luotehessa.

[264] Tverin Kuvernia jaetaan 12:neen maakuntaan, jotka yhteisesti

pitäävät 1140 peitto-peninkuormoa, kussa kuhunkin luetaan 1,096

ihmistä, eli yhteeseen nuon 1,250,000 henkee. (Tableaux Historiques.

Chronologiques &c. de l'Empire de Russie, par Alex. de Weydemeyer. St.

Petersbourg 1828).

[265] Tässä mahtaa jossa kussa olla erähtys kuurmoin (ziffrornes)

kirjuttamisessa, sillä tekisivät yhteen 76,843.

[266] _Novgorodin_ Kuvernia jaetaan 10:neen moakuntaan, jotka yhessä

pitäävät 2,300 p. penink., joista kuhunkin luetaan 347 henkee, eli

yhteisehen nuon 800,000.

[267] _Pleskovin_ Kuvernia jaetaan 8:saan moakuntaan, jotka piteävät

1050 p. penink., ja 742 henkee kullakin peninkuormalla; eli yhteisesti

lähes 780,000 henkee.

[268] Sekä näistä että seuravaisista sanoista arvataan näihen

Suomalaisten jo kauan asunneen näissä maissa, koska olivat tähän jo

niin taipunneet ja höystynneet, etteivät eneän tahtoneet keäntäitä

takaisin omahan moahasak. Myö arvelemme sen tähen: ellei nämät jo lie

otetut Suomesta Kuninkaan Koarle X:näisen päivinnä, jollon Venäläiset

1650 vuosien luvulla, Zar _Alexei Mikailovitschin_ hallituksen aikana,

paljon hävittivät Suomenmoata. Vuotesta 1710 vuoteen 1720 ottivat

niinikkään Suomesta paljon väkeä, jota kuletettiin Venäjäsehen,

liijaksikin v. 1716 ja 1717. Sillä kuin eivät soaneet muuta soalista,

niin ottivat ihmisiä, koska tiesivät mihin kelpaisivat. Niin nyt, koska

Ruotin Kuninkas löysi heijät siellä, niin hään kahtoi heijät

omaisuutenaan, ja otti heijät pois väkisekkin, niinkuin tästä

selitetään -- sillä hänellä oli miehen tarvista sotaan. Myö heitämmö

kullenkin lukiallen aatellakseen, josko se oli oikeen häneltä tehty,

ottoa miehet pois vaimoiltaan, ja jätteä näitä lapsineen turvattomiksi

tähän äkkinäiseen moahan, koska hänessä ei kuitenkaan ollut miestä

saattamaan heitä kaikkia sieltä pois. Tätä tehtiin vähä ennen Pultavan

tappelusta, ja on uskottava, että, vankitettua Venäläisiltä,

peästettiin heijät jälleen mänemään kotiisak.

[269] Kyllähän toki! Tätähä ne kahtona -- minkellaiset muka oli --

kirkko-menot.

[270] Väkisinkö ne muut siitten otettiin ja ylös-ehittiin?

[271] Eiköön ne lie tulleet lapsiansa itkemään -- toiset miehiänsä ja

sulhaisiansa?

[272] Lauletaan kuin: "Ei ole ajat, niin kuin oli ennen" &c.

[273] Lauletaan niin arvolla kuin:

"Toinen oli Tommi, ja

toinen oli Aatu", &c.

[274] Koottua Suomalaisia laulu-soittoja, aattelin minä ensin pysyytteä

heitä mielehemme kirjuttamisella sanoja heihin, soattain heistä

tauluja. Siitten aivotin kuitenkin näistä erinnäisistä lauluista

synnyttää jotakuta kokonaista, eli yhteistä ainetta. Mutta koska sekin

tuntui yhtäläiseksi (enformigt) niin sovitin heihin ja sevoitin

kuvailevaisia Osotuksia (teatraliska presentationer). Semmoiseksi

laulun aineeksi tuli _Joukkahainen_, muuan nuori Karjalainen, joka 21

vuuen vanhana valmisteliin Ruohtalaiseen sotaan; ja läksi Viipuriin,

kussa oli Karjalaisten kokous-paikka. Koska hään oli vimpa ja vähä

ylön-annettu luonnostaan, niin pani äiti hänellen matka-toveriksi

_Huson_ nimellisen orjan, joka toas oli aika pelkuri -- suuri ja

levee-suinen, mutta vähä-syväinen, jotta hänen muka arkauellaan

hoivautettaisiin pojan rohkeutta. _Joukkahainen_ otti parahan orhin;

mutta _Husolle_ annettiin vanhan Hiirakan. Läksivätten siitten

sota-kaluissaan rahtain, synkiä syvänmaita myöten, Viipuriin. Mutta

tästä _Husosta_ ei ollut _Joukkahaisella_ muuta, kuin paljasta

vastusta, pitkin tietä, niin kuin luetaan tässäkin laulussa, jota

koetteeksi julistetaan. Heijän keskinäiset pakinat, tarkoitetaan erillä

merkillä.

[275] Lauletaan arvollakin kuin "Yksi päivä nyt ehtii ehtoolle,

ei murheesta mistäkään tietään", &c.

[276] Loilu, _Ballad_. Aineeksi on otettu tarinaa jota luetaan

_Ganand. Mythol. Fenn._ p. 30.

[277] Lauletaan kuin: Niputtelen, naputtelen, Likkaa luhtiin pannaan.

&c.

[278] Katkaistu ensimmäisestä _Näytöksestä_ (Scenen) ensimmäisestä

_Käytöksestä_ (Akten) Joukkahaisessa.

[279] Niin kuin muistammo niin soitti Kellon-soittaja kelloansa, tässä

hirmuisessa Tulipalossa, kunnekka ite muuttui mustaksi tornin

palatessa.