Ei siinä kyllä, että Karjal. on tarkasti Suomentanut perustuskielen, ja
ymmärtänyt kielemme mukaan sovittoo joka hänen puheen-mutkansa, hään on
monessa kohin somemmin, kuin Greekan-kielellä, toimittanut Suomeksi
perustuskielen puheita, käytös-sanoin käytettämisellä (genom begagnande
af participier) niin kuin tässä, kussa _eos tes teleutes Hrodon_ on
Suomenettu sanalla: "Irodan schurmahhtua," t. "kuoltua." Sillä surma,
joka meijän kielellä merk. luonnotointa tahi onnetointa kuolemaa, merk.
Karjalan ja Viron kielellä "luonnollistakin". -- _Ana liév_, mahtaa
merk. "että oisi", koska "olin" Lapiksi sanotaan _lieb_; (sanaa _ana_,
ei tunnetak). Tässä kohin on Karjal. kyllä paljon poikennut pois
perustuskielen sanaallisesta toimittamisesta, kussa seisoo selvillä
sanoilla _ina plegothe to rethin hypo tou Kyriou dia tou propheton_
(että peättyisi Herran sana, toimitettu Ennustajalta). Suomal. keäntäjä
on toas tapansa myöten Suomentanut ne Ruohtalaiset sanat: "på bet att
fullbordas skulle, det som sagt war af Herranom genom Propheten, som
sade": "että täytetäisin (täytettäisiin) kuin (niinkuin) sanottu oli
Herralda Prophetan kautta, joka sanoo." Tämä sananjuotos hairauttaa
sanalla "täytetäisin" (Att jag skulle låta fylla, uppfylla) eikä selviä
sanalla "täytettäisiin" (att man skulle uppfylla) -- pitännöön olla
"täytettäisi", t. "täytettyisi". (Sama vika tavataan 23:nessä värsyssä)
-- _ton uion mou_, on Karjal. oikeemmin toimittanut sanalla "oman
poijan" sillä peä-arvo tässä, tarkoittaiksen sanaan omaan. Suomal.
keännöksessä, kussa luetaan "poikani", kuuluu kuin puhe saattais olla
jostaik muustakin pojasta: ei omasta.