YHELLEN RIKKAALLEN, VAAN OPPIMATTOMALLEN JA RUNOIN
TAITAMATTOMALLE VAIMOLLE.[165]
Oot kuin oisit kavotettu,
Etkä vastakaan sa muista,
Ettäs olet oleskellut.
Sill' et ollut kuunnapänä
Pindin kukkaa käsittänyt.
Riensit tuhma tuonelahan.
Etkä Manalankaan moasta,
Taivallista sa tavannut.