Se miesi on miekoinen mielestäin vielä,
(Hään ihtesäk Jumalan julkiseks' luulee)
Kuin vieressäis istuu, ja keviäll' kielell'
Kultansa kuulee.
Suullais ja naurollais viettelet mielen.
Sytämein syttyy, ja mieleini muuttuu!
Nähten sun silmäis -- niin katoa kielein,
Ja puheini puuttuu.
Mun eäni se vaipuu -- jo taipuu mun piä!
Tulet ne tuimentaa silmäin ja luuloin;
En ketäänmä kuule, en ketään ma niä!
Korvian on kuuro.
Tuima on tuskain, ja murheet mun muokkaa;
Raukaisoo ruumiin -- jo tahtokin taipuu!
Helpe kuin heinä, viel' henkeini huokaa,
-- Kunnek se vaipuu.
PIENIÄ SIPALEITA JA KATKAISTUNEITA KAPPALEITA, JOTKA OVAT
SAPPHON RUNOISTA TULLEET SÄILYTETYIKSI.