Ilman näitä nyt nimitettyjä päiviä, niin oli heillä muitakin, joista
hyö ottivatten merkkinsä vuuen ja ajan luvussa. Näitä hyö eivät
rajuuttaneet, eikä minnään pitäneet, ainoastaan tarkoittivat näitä
muiste tiessänsä vitojen aikoja. Sillä hyö keksivät päiviä vuuessa
olevan monellaisia, nimittäin pitempiä että lyhyvempiä, ja käväisivät
että hyö kerran vuuessa olivat pisimmällänsä, ja kerran myöskin
lyhimmillänsä. Näitä aikoja kuhtuvatten hyö _Päivän palaaisia l.
palauksia_,[90] koska päivä silloin palaisiin heiltä poisi, tahi
palaisi taas takaisin heijän luoksensa.
Tämä tapahtui kahesti vuuessa nimittäin talvella, s. 22:nä päivänä
Joulu-kuussa, jota sen eistä kuhuttiin _talvisen päivän palaaiminen_ t.
_palaus_ (silloin päivä palaisi heijän luoksensa); ja toisen kerran
kesällä, s. 22:nä päivänä Kesä-kuussa, jota kuhuttiin _kesäisen päivän
palaaiminen_ t. _palaus_, (silloin se palaisi pois heijän luotaan).
Koska nyt kesältä päivät kerran rupesivat lyhenemään ja yöt toas
jatkumaan, niin oli arvattava että hyö kerran piti toisiansa tavata,
tahi kumpaisetkin tulla yhtä pitkiksi (tämä tapahtuu syksyllä).
Samaten koska päivät talvelta, rupeisivat pitkistymään ja yöt häviämään
niin hyö toas kerran piti joutua yhtä pituiseksi (tämä tapahtuu
keväillä). Tämä heijän yhölläisyys tapahtuu niin muotoin kahesti
vuuessa, nimittäin keväillä ja syksyllä. Näitä aikoja kuhuttiin
_päivän-tasauksia_,[91] koska päivät ja yöt silloin olivat yhtä
tasaiset, tahi koska vuorokauvet silloin oli pantu kahtia. Käistä yksi
kuhuttiin _keväisen-päivän tasaus_, joka tapahtuu s. 22:nä päiv.
Maalis-kuussa; ja toinen _syksyisen-päivän tasaus_, joka tapahtuu s.
22:nä päiv. Syyskuussa.
Ilman näitä nyt jo nimitettyitä päiviä, niin on vielä yksi, joka
kuhutaan _karkaus-päivä_[92] joka lisätään aina kolmen vuuen peästä,
tahi joka neljäs vuosi, ja josta se vuosi on kuhuttu _Karkaus-vuosi_,
Virk. _aasta lia pävaga_ (aastaika liika-päiväinen), ja Lapk. _saskad
jape_ (hyppy-vuosi). Mutta siitä päivästä eivät vanhuuvessa tienneet
mitään. Sitä vaston niin oli niillä vissiä muita päiviä joita
kuhtuvatten _tähti päiviä_, Virk. _täht-päiw_, joista ottivatten vissiä
merkityksiä, ja joista ne myös läksivät lukemaan aikojansa. Näitä
rajutetaan vielä nytkin Virossa. Siinä kuhutaan myös yksi päivä vuuessa
_kynni pääw_ (kyntö-päivä), jolla tarkoitetaan _Tiburtiuksen-päivee_.
Näistä ja muista tällaisista nimistä nähään että heillä oli vanhoinna
aikoina, ei ainoastaan vissit omat juhlat, mutta myöskin vissit
erinäiset päivät, joista ne ajanluvussansa läksivät lukemaan.
Mistä ajasta, tahi mistä päivästä ne ennen aikana lie vuosikautensa
aloittanneet, on tietämatöin, mutta uskottava on että se oli Joulun
alla, tahi siitä päivästä kuin aurinko rupeisi meijän maitamme
lähestymään, ja jälleen valaisemaan pohjan pitkee peree, joka tapahtuu
Joulu päivänä, eli sinä 25:tenä päivänä Joulu-kuussa.[93] Yksi vanha
vertaus joka kuuluupi näin: _Joulun viimeisenä pyhänä,[94] päivä on jo
kanan askelta pitempi_, osottaa että hyö silloin jo eroittivat päivän
olevan kasvamassa[95] ja sitä myöten uutta vuottakin kulumassa.
Että jakoa vuotensa vissiin _kuihin_[96] sitä eivät hyö tainneet, ellei
hyö taitana jakoa heitä viikkokausiin. Tätä nähään siitä, että ehkä
kullenkin kuullen on jo aikoa siitten annettu Suomalainen nimi, niin
niitä vielä nytkään ei tunnetak joukossamme. Sillä jos kohta ne kirjaan
tottuneet heitä eroittaavat, niin määppäs syvänmoan-miehiä
puhuttelemaan, tokkohaan ymmärtännöön hyö näitä nimiä? Sillä niin
harvoin kuin Ruohissa sanoovat _Göje_ ja _Thors-månad_, niin harvoin
sanotaan meijän pisimmissä _Helmi_ ja _Tammikuu_. Nämät nimet on heistä
pian yhtä ouvot kuin jos sanottaisi _Februari_ ja _Januari-kuu_; mutta
nimihteppäs _syvänkuut_, niin tietäävät vainenkin mistä on puhe.
Että nämät nimet ovat myöhäisempinnä aikoinna synnytetyt, selitämme
myöskin siitä, ett eivät ouk Viron ja Lapin kielillä yhtä-kuuluvaiset,
jota kyllä muuton oisivat jos heillen jo vanhuuvesta oisi näitä nimiä
annettunna.
Nykyisin nimitetään meijän kuut näin:
1) Tammi-kuu (Januari månad).[97] Kuhuttaneenko häntä Suomeksi niin,
koska se on kovin kuista, niin kuin _tammi_ on puista kovin. -- Vironk.
_neäri-ku_ (nyårs-månad) t. _vastse ajastaja kuu_ -- Ungk. _bodag azzon
havva._Siihen luetaan 31 päivee.
2) Helmi-kuu (Februari månad),[98] lienököhään nimensä soannut siitä,
että lumi päivän paistolla sulaa, vaan illan tultua hyytyy, ikään kuin
helmiksi tahi jää-kalkareiksi. Tätä kuuta kuhtuivat vanhat myöskin
_Kaimalo-kuu_, koska pakkaiset silloin kuivailoo ja kajailoo. -- Virk.
_kyynla_, t. _kyyndle-ku_ (Kyntteli-kuu) ja _hunti-ku_ (huntti t.
hukka-kuu) -- Ungk. _bëuth eleü-hoo_. Tähän luetaan karkaus-vuosinna 29
päiveä, vaan muuten ainoastansa 28.
3) Maalis-kuu (Martti månad).[99] Mistähän tuo lie Suomeksi nimensä
soannut? Jos ei se liene _mahalasta_, jota Lapinkielellä kuhutaan
_male_, ja joka ehkä lopulla tämän kuun alkaa joutua. -- Virk.
_paasto-ku_ (poasto-kuu) ja _ange-ku_ (hanki-kuu). -- Lapk. _njuktja
mano_ (Jouhtenen-kuu) koska Jouhtenet silloin tuloovat linnun
lentämästä. Tähän luetaan 31 päivee.
4) Huhti-kuu (April månad)[100]. Se kuuluu ikään kuin se oisi soanut
nimensä _huuhtasta_ (swed) koska synkät honkikot ja kuusikko-mehät
silloin jo hakattiin kaskeksi, erinomattain vanhoilla viitamailla.
Mutta uskottavampi on, että se on tullut näin kuhutuksi
_huuhtamisesta_, koska virrat rupeavat jo silloin maita huuhtelemaan,
ja pakkaiset välistä kuoloovat, välisten toas lyövät puut huuteesen. --
Virk. _mahlo-ku_ (mahalan-kuu) ja _Jyrri-ku_ (Jyrin-kuu). -- Lapk.
_wuoratjis-mano_ (Varis-kuu), koska Varikset silloin kokountuuvat. --
Ungk. _zenth geürgy-hava_ (santa Yrjänen kuu). Tähän luetaan 30 päivee.
5) _Touko-kuu_ (Maj månad)[101] kuhutaan niin koska sen lopulla jo
ruvetaan toukoja tekemään. -- Virk. _lehhe_ t. _lehti-ku_ (lehti-kuu).
-- Lapk. _Qwed-mano_ (kanto-kuu) koska Porot silloin poikiivat. --
Ungk. _ponkosd hava_. Tähän luetaan 31 päivee.
6) _Kesä-kuu_ (Juni månad),[102]) silloin alkaa Suomessa jo kesä. --
Virk. _jani-ku_ (Jaani t. juhannuksen kuu). Tähän luetaan 30 päivee.
7) _Heinä-kuu_ (Juli månad,[103]) silloin ruetaan jo heiniä tekemään.
-- Virk. _haina_ t. _heina-ku_. Tähän luetaan 31 päivee.
8) _Elo-kuu_ (Augusti månad[104] kuhutaan niin koska silloin peäsöövät
jo uutiseen, ja suatua uutta eloa syntyy heillen ikään kuin uusi
_elämä_. -- Virk. _Mädda-ku_ (Mätä-kuu) ja _leikusse ku_ (leikkuun-kuu)
ja _poimo-ku_ (viljelemisen kuu). -- Lapk. _Mäska mano_ (mätänös-kuu).
-- Ungk. _szent-yakab-hava_ (st. Jaakopin kuu). Tähän luetaan 30
päivee.
9) _Syys-kuu_ (September månad[105] silloin on jo _syksypuoli_
kesee. -- Virk. _mihkli-ku_ (mikkelin-kuu) ja _syggise-ku_
(syksy-kuu) t. _syggisehe-ku_ (syksyinen-kuu) -- Lapk. _rakad mano_
(rakkaus t. kilo-kuu), koska Porot silloin ovat härillään. -- Ungk.
_szent-mihaly-hava_ (st. Mikkelin kuu). Tähän luetaan 30 päivee.
10) Loka-kuu (Oktober månad)[106] on tullut näin kuhutuksi, koska
silloin usseemmittain on liiaksikin sekä _likoo_ että _lokoo_. -- Virk.
_roja ku_ (rojo, ruoja t. ropakko-kuu) ja _ryhhe ku_ (rytä t.
ryyhä-kuu) koska järvet silloin ryyhtyyvät. Kuhtuuvat sitä myöskin
_vina ku_ (viina-kuu), koska silloin polttanoovat viinoo. -- Lapk.
_kolko-mano_ (kolkka-kuu), koska Porot silloin ovat kilottuansa
kyhnistynneet ja väikistynneet. -- Ungk. _Mindzent-havva_. Tähän
luetaan 31 päivee.
11) _Marras-kuu_ (Nowember månad)[107] on ehkä siitä soanut nimensä,
että silloin makoo jo kaikki kasvut _martona_ ja _murtuneenna_. --
Virk. _talve-ku_ (talvi-kuu) ja _marti_ t. _märti-ku_, (Martin-kuu) t.
_märtna ku_ (Martinuksen kuu). Tähän luetaan 30 päivee.
12) _Joulu-kuu_ (December månad),[108] kuhutaan myös Vironk. _joulo ku_
ja _talviste pyhhä-ku_ (talvinen pyhä-kuu). -- Lapink. _joula mano_ ja
_passates mano_ (pyhä- t. pesätös-kuu),[109] tähän luetaan 31 päivee.
Kuin Suomalaiset tahtoivat toimittoo jonkun vissin vuuen, niin
rupeisivat lukemaan kuinka mones se oil siitä nykyisestä, ikään samalla
tavalla kuin koska hyö tarkoittivat päiviänsä. Tätä tekivät hyö sekä
eteenpäin että taakseppäin, nimittäin tällä tavalla:
_Tämä vuosi t. tänä vuonna t. tämä ajastaika e. aastaika_, (detta år, i
år) -- Virk. _tämmo, tämmo aasta, tämmode, tämmöde aasta, tännawo_. --
Lapk. _tan jaken_.
_Ensimäinen t. tuleva, t. nouseva vuosi, t. ens-vuonna, tulevana
vuonna_ (första år, följande år, nästa år).
_Toinen vuosi, t. toissa vuonna, t. vuuen takoo e. vuuen peästä t.
perästä_ (andra året, ett år härefter, d.v.s. året efter nästa år).
_Kolmas vuosi t. kolmanna vuonna, t. toisen vuuen peästä, perästä t.
takoo_ (tredje året, twå år härefter).
_Neljäs vuosi, t. kolmen vuuen takoo, e. peästä_, (fjerde året, tre år
härefter) j.n.e.
Samalla tavalla läksivät myös lukemaan taakseppäin, nimittäin:
_Tämä vuosi, t. tänä vuonna_ (detta år, i år)
_Viimeinen t. männyt vuosi, e. männä vuonna,_ (sista året, sistledne
år, i fjol). -- Virk. _mullo_[110]. -- Lapk. _tibma_.
_Toinen vuosi t. toissa vuonna t. vuotta siitten_ (andta året, förra
året, förledne år, ett år tillbaka). -- Virk. _tunna mullo_ (toinen
mullo).
_Kolmas vuosi t. kolmanna vuonna, t. kaks aastaikoa siitten_, (tredje
året, tvenne år tillbaka e. sedan) -- Virk. _takka tunna mullo_ (toisen
mulloh taaksee).
_Neljäs vuosi t. kolme vuotta siitten,_ (fjerde året, tre år sedan). --
Virk. _ennen takka tunnu mullo_ (ennen toisen mullon takoo) j.n.e.
Kuin puhuvat muinoisista ajoista, ja silloin tahtovat tarkoittoo jonkun
vissin vuuen, niin eivät lähteneet meijän tavalla lukemaan _Ristuksen
syntymästä, vein paisumuksesta, tahi Ruomin rakennoksesta_, vaan
tarkoittivat silloin aina sitä lähimmäistä sota-vuotta, tahi jos ei
sellaista löytynnä, niin ottivat jotakuta toista merkillistä vuotta,
jota kaikki hyvin tunsivat, ja läksivät siitä lukemaan tuonemmaksi tahi
tännemmäksi, sitä myöten mitenkä asia voatii. Tällä tavoin lukoovat hyö
vielä nytkin vuosiansa, niin että harvoin saat kuulla heijän sanovan
e.m. _vuonna_ (jälkeen Vapahtajan syntymästä) _yksi tuhatta, kaheksan
satoo ja yheksen_, vaan sanoovat silloin aina _viimessä sota-vuonna_.
Samalla tavalla sanoovat hyö e.m. _kolme vuotta jälkeen Lappeenrannan
tappelusta_[111], joka merkihtee vuonna 1744; _vuotta ennen
Kyröntappelusta_[112], joka merkihtee vuonna 1713; _Suurinna pakko
vuosinna_, joka merk. vuuvet 1695, 1696 ja 1697. _Rutto kesänä_, joka
merk. kesällä vuonna 1711. _Toissa sota aikana_, joka merk. vuuvet 1788
jt 1789. j.n.e.[113]
Kaikki nämät ajan-luvut on alustapäin luettu päivän kulusta, tahi vuuen
juoksusta. Se oisi tyhmästi luulla vanhoin Suomalaisien ei ottaneen
kuustakin jota kuta merkkiä, jonka hyö aina päivän peästä silmillänsä
käsittivät, ja josta hyö vielä nytkin ajan-luvussansa pitäävät suurta
mahtia.[114] Ei ouk mikään kansa niin typerä ettei ouk hoksanna kuun
välisten paistavan, välisten toas pimenevän; ja että se vissin ajan
peästä aina kuumottaa entisellä kohallansa. Tätä aikoo jolla kuu oli
moata kieritellyt, ja jota luetaan 27 päiväksi, 43 pieneksi ja 7
pikkuksi, eli lähes neljä viikkoo, kuhtuivat vanhat Suomalaiset
kuukauveksi (en periodisk månad). Mutta jos ne ovat näitä vuuessa
lukeneet, tahi erinimellä nimittänneet, sitä emme saata vissisti
sanoa.[115]
Ikään kuin hyö jakovat vuovokauensa kahteen osaan, päiväiseen ja
yön-aikaan, tahi niin kuin hyö jakovat vuosikauensa kahteen osaan,
kesäiseen ja talviseen aikaan, niin jakovat myöskin kuukauensa kahteen
osaan, nimittäin _kuutaman ja kuuttoiseen aikaan_.
Kuutaman ajan jakovat hyö taas, ikään kuin päivänsä ja kesänsä, kolmeen
osaan, nimittäin:
1) _Ylä-puol (Sav.) t. ylä-kuu_ (Häm.) e. yläkuun aika, joka merkihti
sitä aikoo kuukauvessa, kuin kuu näytti meillen oikeimman puoliskonsa,
tahi niin kauan kuin se oli kasvamassa, (ne kahet ensimaiset viikot).
2) _Täysi-kuu, t. täyvenkuun aika_, joka merkihti sen ajan kuin hään
näyttäiksen meillen kokonaan, joka tapahtuu 14:tenä pänä hänen syntyä.
3) _Ala-puol (Sav.) t. Ala-kuu_ (Häm. Turk.) e. _Ala-kuun aika_, joka
osotti sitä aikoo, kuin hään näytti meilleh vaseimman puoliskonsa, tahi
niin kauvan kuin se oli katoamassa (ne kahet viimäiset viikot).
Kuuttoin aika, jota luettiin täyvällisin 28 pänä kuun syntyä, tahi
viimeisennä päivänä kuukauvessa, ei jaettukaan.
Näin jakaelivat hyö nyt kuukauvensa, ikeän kuin vuorokauvensa ja
vuosikauvensa neljään osaan, nimittäin _Ylä-puoleen, täysi-kuuhun,
Ala-puoleen ja kuuttomattomaan_, tahi neljään peä aikaan, nimittäin
_Ylä-kuun-, täyven-kuun-, Ala-kuun- ja kuuttoiseen-aikaan_. Mutta koska
_kuutoin aika_ synnytti uutta kuuta, ja _täyven-kuun aika_ toimitti
_vanhoo kuuta_, niin kuhtuivatten kuun ajan-kauvet näin: _uusi-kuu,
yläpuol, vanha-kuu, ala-puol_. Mutta koska hyö sillä eivät kuitenkaan
osanneet tarkoittoo niitä monta pientä ja erinnäistä ajan-kulua
kuukauvessa, niin hyö kokivat eri-nimillä niitäkin tapailla. Kuin hyö
tarkemmin tahtoivat toimittoo jonkun vissin ajan kuukauvessa, niin
nimittivät sen sitä myöten mitenkä kuu heijän silmissänsä oli vajunut
suuremmaksi tahi pienemmäksi. Tästä ovat syntyneet nämät sanat ja
puheen parret:
_Kuu syntyy_, sanotaan silloin kuin ikään _uusi kuu_ alkaa. Virk. _ku
luakse_ (kuu luoksen).[116] Lapk. _mano vuotja_ (kuu vuotaa); 1:nen
päivä kussa.
_Kuu on syntynä_, sanotaan koska jo uutta kuuta rupia tuntumaan. Virk.
_ku on lodud_ (kuu on luotu) t. _noar kujw kui_ (nuori kuiva kuu) t.
2:nen ja 3:mas päivä.
_Uusi-kuu_, kuhutaan koko sitä ensimmäistä viikkoo kuussa (ensimmäinen
neljännes).[117] Virk. _noor ku_ (nuori kuu), Lapk. _åddå mano_ (uusi
kuu) t. siitä 1:stä siihen 7:mään p.
_Kuu kasvaa_, sanotaan kuin se enennöö, ja lisäytyy. Virk. _ku kasvab_;
4:äs ja 5:es p.[118]
_Kuu on kasvanut_, sanotaan kuin se on jo vajonut suuremmaksi; 6:es p.
_Yläpuol, t. ylipuol kuuta_,[119] sanotaan kuin se on ensimmäisen
kerran puolillaan jota nähään täyvälllsin s. 8:na p. hänen syntyä.
Virk. _ku om tassa_ (kuu on tasainen) ylä-puoleksi kuhutaan koko tätä
toista viikkoo, (toinen neljännes); 7:ästä, siihen 14:een p.
_Ylä-kuu_, kuhutaan koko sitä puolta kuuta kuin se on kasvamassa,
(hänen ensimmäinen puolisko) jota luetaan 2:ksi viikko-kaueksi, eli
1:sestä p. siihen 14:neen.
_Kuu täytyy_, sanotaan kuin se on puolestansa täyveksi tulemassa. Lapk.
_mano tiewa_ (kuu täyvestyy); siitä 9:sesta siihen 12:neen p.
_Kuu on täytynä_, sanotaan kuin se on jo täyveksi tulluna; s. 13:nes p.
_Vanha-kuu_, t. _Täysi-kuu_, sanotaan silloin kuin se on jo varsin
täyvellinen, eli kun _ylä-kuu_ loppuu ja _ala-kuu_ alkaa. Virk. _vanna
ku_ (vanha kuu) _täis_ t. _täys-ku_. Lapk. _tiewa_ t. _teuwa mano_
(täysi kuu); s. 14:nes päivä. _Täyven-kuun aika_, kuhutaan koko kolmas
viikko (kolmas neljännes), t. siitä 14:nestä siihen 21:neen p.
_Kuu keäntyy_, sanotaan kuin kuu keäntyy _ylä-kuusta ala-kuhun_; s.
15:nes p.
_Kuu on keäntynyt_, sanotaan kuin se on jo keäntynyt vähemmäksi; s.
16:nes p.
_Kuu on haavattu_, sanotaan (Torneossa) kuin on kuusta ikään kuin
palainen jo pois kulunna. Virk. _ku on lattergunne_ (kuu on syrjäinen,
_kantig_, latukkainen); siitä 17:estä siihen 20:neen p.
_Ala-puoli_, t. _ala-puol' kuuta_ sanotaan kuin se on toisen kerran
puolillaan, jota nähään täyvellissä s. 21:nä p. hänen syntyä.
_Ala-puoleksi_ kuhutaan koko neljäs viikko (neljäs neljännes); t. s.
21:stä siihen 28:neen p.
_Ala-kuu_, kuhutaan koko sitä puolta kuuta, kuin se on katoamassa
(hänen toinen puolisko), jota luetaan 2:eksi viikko-kaueksi, eli
15:nestä siihen 28:neen p.
_Kuu katoa_, sanotaan kuin se vähenöö. Virk. _ku kahheneb_. Lapk. _mano
qwuosgna_ (kuu sotkeuntuu); s. 22:nestä siihen 25:neen p.
_Kuu on kavona_, sanotaan koska kuu on lakanut kuumottamasta;
s. 26:nes p.
_Kuun pohja_, t. _perä_ (t. Torneossa _jama_), sanotaan koska on kuuton
aika. Virk. _vanna ku pohhi_ (vanha kuu-pohja); siitä 21:nestä siihen
28:neen p.
_Kuu on kannallansa_, sanotaan kuin on vielä vähä jälellä tätä vanhoo
kuuta; s. 27:nes p.
_Kuun vaihet_, t. _vaiheus_, kuhutaan sitä aikoo, kuin on kahen kuun
välillä, tahi sitä joka kuluu siitä kuin vanha kuu on loppuna, ja ennen
kuin uusi kuu alkaa, eli kuin kuu keäntyy _ala-kuusta ylä-kuuhun_.
Lapk. _mano kaska_ (kuu kesken).
Näitäk nimitäk, sanotaan myöskin:
_Kuu on pa'an sankalla_, kuin se on sankan näköinen, niin kuin se
monestin näyttääksen nuon ylä-kuun alussa, eli 1:senä ja 2:sena
päivänä, siitten kuin se on tullut näkyvillen.
_Kuu on mahallaan_, (Torneossa, Sian mahalla), sanotaan kuin ei hänestä
nävyk muuta, kuin se ylimmäinen piiri, eli kuin se on vempelen näkönen.
Joka myöskin toisinaan tapahtuu yläkuussa, nuon 3:mantena t.
4:jäntenä p.
_Kuu on selällään_, sanotaan kuin ei hänestä nävyk muuta kuin se
alimmainen reuna, ikään kuin alaspäin pantu luokki. Joka välisten
tapahtuu nuon 24:nä p. ala-kuussa.
_Kuu on kylellänsä_, sanotaan kuin ei hänestä nävyk muuta, kuin yks
hänen sivu-reunoistaan. Joka tapahtuu nuon 5:enä p. ylä-kuussa, ja
24:enä. p. ala-kuussa.
_Kuu riippuu kynsistään_, sanotaan kuin se on alaspäin makoava vaan ei
kuitenkin varsin seljällänsä. Joka jollonkullon tapahtuu nuon 6:na p.
yläkuussa, ja 25:nä p. ala-kuussa.
_Pystö-kuu_, sanotaan kuin se on ikään kuin korva pystyssä, vaan ei
kuitenkin täys puoleltaan.
_Lauku-kuu_ kuin se näyttäiksen alas-päin kallistuvan, ikään kuin se
riippuis kynsistänsä, ja jonka sanotaan toimittavan pahoja säitä.
_Kuun kehä_ t. _kuu on kehässä_, sanotaan sitä tummaista piirtä, joka
toisinaan levitteleksen kuun ympärillä, ja joka toimittaa tuulisia,
tahi rajuja ilmoja.
_Kuu syöpyy_, t. _kuuta syyvään_, t. _kuu pimenee_, sanotaan kuin kuu
vaipuu moan pimenökseen. Virk. _ku sywwas, ku syakse_.
_Kuun pimenös_, sanotaan kuin kuu on moan peitossa. Virk. _ku pimedus_,
t. _pimmestys, ku warjotaminne_. Lapk. _manon pårrelem_ (kuun
pureleminen).[120]
Mutta, se ei ollut ainoastaan _kuuta ja päivää_, joita ne vanhat
Suomalaiset tievustelivat,[121] sitä on jo ennen sanottu etteivät
olleet _tähtiin_ tuntemisessa varsin typerät [Otava I]. Sillä että
heillä oli omat nimet isoimmillen tähti-sikerillen, totistaa jo paljon,
ja osoittaa että ne heistä toivottivat soahaksensa jota kuta oppia. Se
oli erinomattain merimiehet, jotka kulkiissansa meren aukioilla
syksyisiä öitä, taisi heistä hyötyä. Myö tunnemme meijän
tarinamuksestamme, että Suomalaiset ja Virolaiset jo vanhoinna aikoinna
purjehtivat vieraita vesiä, jollon kompassia ei vielä tunnettu.
Päivillä ne taisivat joten kuten maihen tuntemisesta ja päivän kulusta
aprikoija kulkuansa ja ajan juoksua; mutta syksyillä, niinnä pitkinnä
öinnä, silloin oli _Otava_ ja _Pohjan-tähti_ heijän parraat soattajat.
Heistä ne vielä nytkin arvoavat matkojansa, ja tiiustaavat miten paljo
on kulunut yötä; ja ovat vanhoissa sananlaskuissa muistoksi
jälkimmäisille toimittanut tietojansa. Näistä heijän puheenparsista on
e.m. _Otavan häntä on miehen peällä_ joka merkihtee, että yö on jo
hyvin puolessa. Sanotaan myös Kekrin aikana hänestä, että on
ylösnoustessamme _sarvet peällä_, joka merkihtee että Otavan sarvet
ovat miehen peällä nuon ylösnousun aikana, eli kello 4 aamuisella.
Puolen yön aikana sanoovat, että ne ovat _miestä vasten pystyssä_.[122]
Yks toinen vanha sanallasku on hänestä myöskin: _Kekrinä keskeen, ja
Jouluna pois joutuu_, joka tarkoittaa tähtiin kulkemista vuotta myöten
[Otava I], ja toimittaa että Otava Keurin aikana nähtiin korkein
taivahalla, ikään kuin meijän peämme ylitten, mutta että se jo Joulun
aikana oli laskeutunna loitommallen tahi aiemmaksi.
Ne vanhat Suomalaiset tunsivat ja erinimellänsä tarkoittivat 9
erinnäistä tähteä[123] nimittäin seuravaiset: