3) _Syksy-kesä_ t. _syksy-puoli kesee_, johon luettiin Syyskuu t. 4
viikkoa.
Talvet jaettiin niinikään kolmeen osaan, nimittäin:
1) _Syksy-talvi_, e. _syys-talvi_ t. _syksy-puoli talvee_, johon
luettiin Marraskuu ja Joulukuu,[78] t. 8 viikkoo.
2) _Syvän talvi_ t. _syvän-talven aika_, johon luettiin Tammi-kuu ja
Helmi-kuu[79] eli niinkuin heitä ennen kuhuttiin: _Iso- ja
pieni-Tammi_ t. 8 viikkoo.
3) _Kevät-talvi_, t. _kevät-puol' talvee_, johon luettiin Maalis-kuu
ja Huhti-kuu, t. 8 viikkoo.
Ne ajat, jotka oli talveksi luettavat, koska oli lunta moassa, mutta
myös kesäksi verrattavat, koska ilmat oli suojat ja lämpöiset, niin
että se lumi mikä oli, ei kestänt eikä kantant, vaan oli pehmyksi
vettynyt; tahi toas ne ajat, jollon moat oli paljaat kuin kesällä, vaan
ilmat kovat ja kylmät kuin talvella -- kuhuttiin _rospuutan_ t.
_roskuutan ajat_.[80] Joista yks kuhuttiin _kevät-roskuutat_, toinen
_syksy-roskuutat_.
Näin jakoivat hyö nyt vuosi-kautensa neljään osaan, nimittäin _kesään
ja talveen, keväiseen ja syksyyn_, tahi neljään peä-aikaan, nimittäin:
_kesäiseen ja talviseen aikaan, ja keväiseen ja syksyiseen aikaan_.
Mutta koska hyö sillä eivät kuitenkaan osainneet tarkoittoo ne monet
erinnäiset ja pienemmäiset ajankulut vousikauvessa, niin heijän täytyi
toisella tavalla heitä tapailla. Kuin hyö tarkemmin tahtovat toimittoo
jonkun vissin ajan, niin tarkoittivat aina sen lähin olevaisen
muuttumattoman juhlan,[81] tahi jonkun toisen heiltä tietyn päivän, ja
läksivät siitä lukemaan sekä eteenpäin että taakseppäin,[82] e.m. tällä
tavalla: _viis viikkoa ennen Juhannusta_, joka merkihtee s. 17:ttä
päivää Touko-kuussa; -- _kolmet viikkoa Mikkelistä_, joka merk. s.
20:ttä päivää Loka-kuussa -- Joulun alus-viikolla, joka merk. s. 17:stä
-- 23:neen päivähän Joulu-kuussa; -- _Viikautta ennen Vapon (Varpulin)
päivee_, joka merk. s. 24:ttä päivää Huhti-kuussa -- _Helluntai
pyhinä_, joita aina luetaan 7 viikkoa Peäsiäisen perästä, j.n.e. Sillä
hyö eivät milloinkaan sanoneet e.m. _sinä 5:nä päivänä Tammi-kuussa_,
tahi _sinä 19:nä päivänä Marras-kuussa_; vaan sanovat silloin aina:
_Loppiaisen oattonna_, tahi _puol kolmatta viikkoa Köyristä_, j.n.e. ja
sillä tavalla hyö ainian vielä nytkin meärettelöövät aikojansa.
Tästä nähään miten tarkka ja tarpeellinen se on, että ne vanhat nimet
pysytetään meijän allakoissa paikoillansa, eikä viskoitak tännek eikä
tuonnek. Silla heistä se yksinvakainen kansa lukoopi vuuen ja ajan
juoksut, ja on heitä sananlaskuillansa muistoonsa ikuistanneet ja
mieleensä tarkoittanneet. Ehkä se kyllä muuten oisi yhtä kaikki millen
päivällen meijän nimet allakoissa pantaisiini, tahi jos heitä ollenkaan
heissä löytyisi, niin nähään tästä heijän lapsillisuutta, jotka kosk
eivät taija muuta, niin muutteloovat ies ne vanhat nimet, ja asettaavat
heitä toisillen päivillen.[83]
Meijän nykyiset nimet ja Juhlat ovat kaikki (muutamia ehkä nimittämätä)
annettu meillen Poavilaisilta; mutta uskottava on että meijän
moan-vanhemmillen oli muinon joitakuita muita, joita hyö pyhinnä
pitivät, ja jostakusta syystä rajuttivat muista päivistä.[84] Se
näyttää niin kuin muutamat näistä oisivat vielä nytkin meijän
allakoissa säilytettynnä, ehkä siitä syystä, että hyö tammaisivat
samoillen ajoillen kuin nemät Ristittyihen juhlat; tahi siitä, että
Ruohtalaiset meijän mielennouteiks, eivät varsin tahtoneet hävittää
kaikkia meijän vanhoja muistojamme. Mahollinen on myös, ja ehkä
uskottavaimmin, ettei Suomalaiset tahtonneet ristittyiksi tultuaankaan
heistä luopua, ja että näitä vasta myöhäisempinnä aikoinna pistettiin
meijän Suomalaisiin allakoihin.