Ihmiset on jo vanhoinna aikoinna löytäneet tarpeelliseksi, että
jollakulla tavalla meärätellä ajan kulua. Se on ollut päivällä
kesäsinnä aikoina, kuin talvisinna -- niinnä pitkinnä öinnä,
tarpeellinen että selittää ajan ja päivän juoksua. Jokainen kansa on
eri-tavalla kokenut tätä toimittaa, ja omalla loavullansa nimittännyt
näitä ajan muutoksia. Ennen kuin kellot, tunti-lasit [_Timglas_] ja
tuntipassaat [_Timwisare_] tulivat tietyiksi, niin oli melkein vaikia
ja ehkä mahotoin, että tasoittaa ja luettaa tunnin kulumista. Kuitenkin
ovat ne vanhat Suomalaiset, ilman näitä tarpeita, tässäkin asiassa
melkeen ymmertännyt tarkoitella sekä hetken[21] että tunnin miärät;
niin että niillen vielä nytkin ei ouk kellosta talvista, eikä huolla
tunnintuikkareista[22] Päivä on heilien niin kuin muillenkin ollut se
johtattaja, joka osotti heillen ajan-juoksut, ja josta hyö parraaittain
taisivat ajanluvut tarkoitella. -- Pävännousun- päivänlaskun- ja
syvänpäivan-aikaa eroittaa vähä kukin, kuin myös, että päivä
vuorokauven piästä loistaa entisellä kohallansa; mutta että tasoittaa
tätä vuorokautta yksissä meärätyissä ja yhtäläisissä osissa, siihen ei
pystyk joka miehen kynnet, ja onkin ilman kellota varsin mahotointa.
Eivät Suomalaisetkaan osanneet kellon puuttehessa tätä toimittoo, mutta
ymmärsivatpä kuitenkin jakaella vuorokauttensa vissiin erilaisiin
osiin, joita ne aivon hyvin tiesivät toisistaan eroitella; ja tulivat
sillä aikaan, koska heill' ei ollut toista parempata.
Se on uskottava, että se roaka ihminenkin ensin hoksaisee, että aurinko
jonkun vissin ajan peästä paistaa taivaalla sillä kohalla kuin
ennenkin, tahi että se aina vuorollansa kulkoo omia vanhoja polkujansa.
Koska hään oli näin yhen vuoronsa matkaasek tehnyt, niin Suomalaiset
kuhtuivat ajan, joka oli sillä välillä kulunut, _Vuorokausi_.[23]
Tämän vuorokauven jakoivat hyö siitten kahteen peä-osaan, joita hyö
kuhtuivat "Ajat", nimittäin, _päivän_- ja _yön-aika_.
_Päivä t. päivä-kausi_,[24] kuhtuivat sen ajan kuin päivä paisto, ja
olivat toimessaan; ja
_Yö_ t. _yö-kausi_,[25] silloin kuin oli pimiä, ja hyö lähteneet
levollen.
Mutta koska päivä ja yö ei tullut perätyksin ja järjestään, vaan
verkkaisella ajan kululla, niin kuhtuivat sitä aikoo, joka oli heijän
välillä, ja ikään kuin eroitti heitä toinen toisestansa, "oamu
ja ilta."
_Oamu_ t. _huomen_,[26] merkihtee päivän alkua ja yön loppua, tahi sitä
aikoo vuorokauvessa joka oli yön ja päivän välillä; ja
_Ilta_ t. _ehto_,[27] merkihtee yön alkua ja päivän loppua, tahi sitä
aikoo joka oli päivän ja yön välillä.
Päiväkauvensa jakailivat hyö muuten kolmeen osaan, nimittäin:
1) _Aamusta päivee_ t. _oamupuol-päivee_, jota luettiin päivän noususta
oamiaiseen asti; kesällä 6 tuntia, talvella ei yhtäkään.
2) _Syvän-päivä_, jota luettiin oumiaisesta murkinoillen asti, eli 6
tuntia.
3) _Ilta-päivä_, t. _iltapuol'-päivä_[28], jota luettiin murkinasta
päivän laskuun; kesällä 7 tuntia, talvella ei yhtäkään.
Kuin tarkoittivat työn aikojansa, niin jakoivat niinikään päivänsä
kolmeen osaan, joita hyö kuhtuivat _rupiamia_, t. _rupeema_, koska hyö
silloin aina uuvesta rupeisivat työhöön; tahi _ruokaväliä_, koska
näillä ymmärrettiin niitä aikoja, jotka olivat ruoka aikoin
välillä.[29] Nimittäin:
1) _Oamu-rupiama_, jota luettiin heijän ylösnousemisesta oamiaisiin,
tahi siihen kuin söivat eineensä, tahi kello nuon 3:sta ja 4:stä aina
kello 8:aan ja 9:ään, eli neljä t. viisi tuntia.
2) _Puolipäivän-rupiama_, jota luettiin oamiaisista murkinaan, tahi
kello 8:sta ja 9:ästä, kello 2:hteen ja 3:meen; eli kuus tuntia.
3) _Ilta-rupiama_, jota luettiin murkinoista iltaiseen, tahi kello
2:sta ja 3:sta kello 8:saan ja 9:sään, eli kuus tuntia.
Yöt jaeltiin niinikään kolmeen osaan, nimittäin:
1) _Ilta-puol' yötä_, t. _ilta-yö_, jota luettiin kello nuon 10:estä ja
11:estä kello 12:teentoista, tahi yks eli kaks tuntia.
2) _Syvän yö_, t. _syvän-yön aika_, jota luettiin kello 12:nestä kello
1:hteen, eli yks tunti.
3) _Oamusta-yö_ t. _oamupuol' yötä_, jota luettiin kello 1:stä kello
2:hteen ja 3:meen, tahi yks eli kaks tuntia.
Tämä jakaminen oli erinomattain kesäisinnän aikoinna luonnollinen,
koska hyö silloin nousivat ylös päivän nousulla, ja mänivät moata
päivän laskulla; mutta syksyn puolla, ja alinomattain talvella, koska
päivät olivat lyhymmillänsä, niin tämä jako ei eneä ollut seisovainen,
koska heijän silloin täytyi jo pimeyvellä sekä ylösnousta, että
toimittoo työtänsä. Eli toisin sanottu: koska oamut ja illat olivat jo
venyneet niin pitkiksi, että hyö itestään jo synnyttivät ajan-kausia.
Nämät ajat, jotka valvantonsa puolesta luettiin päivään, ehkä heitä
pimeytensä suhteen, ei eroitettu öistä, kuhuttiin _puhteiks_, koska
silloin liiuksesta puhuttiin ylös valkiata, ja valvottiin kunnek päivä
piti puheta.[30] Näistä puhteista kuhuttiin yks _oamu-puhe_, toinen
_ilta-puhe_. Heitä luettiin sitä myöten pitkiksi, kuin oli vuotta
kulunut. Eikä heitä muuten jaettu, kuin sanoilla, "kukko oli jo niin ja
niin monta virttä laulanut", tahi: "laulanut niin ja niin monta hetkee"
(_stunder, wäckter_).[31] Mutta tämä oli aivan puuttuvainen, sillä
toisinaan hyö laulaa illan pimitessä, toisinaan parras-puuhun
noustessansa, toisinaan yön syvämmillä, toisinaan päivän valetessa,
j.n.e. sitä myöten miten ovat nuoria tahi vanhoja; eli sitä myöten
miten ovat kunnollisia tahi kunnottomia.
Kesäisinnä aikoinna, koska yöt ovat lyhymmillänsä, niin ei löyvy
ollenkaan näitä puhteenaikoja, eikä heitä silloinkaan mainittu; mutta
syksyllä ja keväällä, vaan liioitenkin talvella, koska on yötä
liiaksikin, silloin puhteetkin olivat yhtä pitkät kuin rupeamat, tahi
nuon melkeen yhtä pituiset, kuin talviset päivät. Sillä _oamu-puhe_
luettiin Joulun aikana k. 3:sta -- k. 9:sään, tahi 6 tuntia; ja
_ilta-puhe_ k. 3:esta -- k. 9:sään, eli 6 tuntia; ja päivät luetiin
joulun olla k. 9:stä -- k. 3:meen, eli 6 tuntia. Yön tahi makuun aika
olisi ollut tämän luvun perästä myöskin 6 tuntia; vaan kuin veitään
pois iltaisen ja valvomisen ajat, niin se ei ouk jos ainoastansa 4
tuntia kaikkiaan.
Näin jakailivat hyö nyt vuoro-kautensa ensinnik neljään osaan,
nimittäin _päivään_ ja _yöhön_, _iltaan_ ja _oamuun_; tahi neljään
peä-aikaan, nimittäin _päivän- ja yön-aikaan_, ja _oamu- ja
ilta-puhtehen_. Mutta koska hyö sillä eivät kuitenkaan osanneet
tarkoittoo niitä monia erinnäisiä ja pienemmäisiä ajan kuluja
vuorokauvessa, joita myö kelloloillamme toimitamme, niin hyö toisella
tavalla kokivat niitä tapailla.
Päivällä niin aurinko auttoi heitä valollansa näitä miärätellä, yöllä
täytyi heijän ottoo oppia muista merkkilöistä. Koska nyt päivä
nayttäikse taivaalla erikohalla erinnä vuosaikoinna, ja päivät että yöt
sitä myöten lisentyyvät että pimentyyvät, niin tuli tämä heijän
ajan-laskeminen [ajan-lasku, tideräkning; ajan-laskeminen, Sätt att
räkna tiden] aivan puuttuvaiseksi ja muutoksen alaiseksi. Heijän täytyi
sen eestä tehä kahta tällaista ajan-laskua, joista yksi kelpais
kesäisinnä aikointia, toinen talvisinna. Mutta nämät ovat kumpaisetkin
vähä vitaisia ja vuotta myöten vajenevaisia, koska päivä jo puolessakin
aastajassa välittää kaikuvansa. Se on sen eistä tarpeellinen, että
ensin tuntea mistä vuuen ajasta on kysymys, ennenkuin ajan-kulkua
vuorokauvessa selitetään. Niin myös on erotus pohjoisemmista ja
eteläisimmisistä paikoista; myö oommo tässä tarkoittannut keskellen
moata, ja arvaellut mikä oisi sopiva suuremmallen osallen moastamme.
Että tarkemmin tuntea tätä, nimittäin mitenkä meijän vanhemmat ovat
ajan lohkoineet ja nimittänneet, on sekä hauska että ehkä myös monestin
tarpeellinen tietä, koska ajanluvussa vielä nytkin harvoin mainitaan
tuntia; kaukaisemmissa moakuunissa, ehkä -- ei milloinkaan.
Ne nimet jotka tässä mainitaan, ovat Savossa tavalliset, muualla ehkä
ruukataan muita, joita eimö tunnetak.
a) Kesäisinnä aikoinna
_Oamu-puol' yötä_, sanotaan kuin kello on 1 yöllä.
_Ennen päivän koitetta_ -- nuon k. 1/2 2. Virk. _koido eel_.
_Vähee ennen päivän nousemista_, sanoovat silloin kuin on taivas iässä
punainen, ja koska jo rupia tuntumaan millä kohalla päivä nousoo.
Sanotaan myös että _päivä silloin ruskottaa_ -- k. 2.
_Pävän-nousun aika_, t. _päivän nousu_ sanotaan silloin kuin ikään
päivä on nousemassa, nuon k. 1/2 3. Virk. _päwä nousmisse aeg_.
_Jälkeen päivän-nousu_, t. _päivän noustua_, (Torn. _päivän nostua_)
vähäikkystä myöhämpi -- kuin on jo päivä yläällä -- k. 1/2 3.
_Päivä on sylen ylyyellä_, sanotaan kuin on nuon sylen verran nousut,
k. 3/4 3.
_P. on kahen sylen ylyyellä_, k. 3.
_P. on kolmen sylen ylyyellä_, k. 3 1/4.
_P. on ennen suurus-paloja_, k. 5; (talvella k. 6, 7).
_P. on suurus-paloilla,[32] silloin syövät hyö suuruspaloo tahi
eineensä, kuin ovat hetkese työtä tehneet; leikkuun aikana aina_,
k. 1/2 6.
_P. on puol'-aamiaisissa_, e. _puol'-aamuisissa_, t. _puol-aamiaisen
aika_, k. 6.
_P. on vähä ennen oamiaisia_, t. _oamiais-päiviä_, e. _aamus-päiviä_,
k.7
_P. on oamiaisissa_, t. _aamuisissa_, e. _Oamiaisen aika_ (Torn.
_einehen aika_), k. 8.
_P. on korkeissa_ e. _myöhäisissä aamiaisissa_, k. 1/2 9 -- 9.
_P. on halki moan_,[33] k. 10; muutamissa sanotaan, että päivä silloin
_paistaa vesi etelällä_(?) t. _halki ilman_. Virk. _kesk-hommiko_ t.
_enne lounat_.
_P. on puolen rinnassa_, t. _puolen päivän rinnassa_, sanotaan kuin
kello käyp kahtatoistkymmenettä -- k. 11, Virol. kuhtuuvat tätä _noor
louna aeges_.
_P. on puolessa_, t. _puolen päivän aika_. Silloin sanotaan myös päivän
olevan _korkeimissaan_ -- k. 12. Virk. _louna aeges_(?).
_P. on jälellä puolen_, t. _yli puolesta_, ikään kuin se siitä
pyörähtää -- k. 1. Virk. _kesk päwa aeges, kesk-lounat,
pool-lounat_(?).
_P. on poikki-moan_,[34] t. aikuisissa murkinoissa -- k. 1, silloin
sanoovat myöskin että päivä alkaa jo paistaa kontti-kuusen peällä t.
kontti houkan peällä,[35] joka merkihtee että se jo paistaa sen honkan
peällä kussa kontti t. ruoka-laukku riippuu; joka toas toimittaa, että
oisi aika muka ruveta jo ruuallen; sanotaan myös että se paistaa linnun
ratoo kohti ja linnun lennosta.[36]
_P. on liki murkinata_ -- k. 2 1/4.
_P. on murkinan rinnassa_ -- k. 1/2 3.
_P. on murkinoissa_, silloin syöpi työrahvas atriansa, t. murkinansa
(Savol.[37]) Lounansa (Karjal.) päiväellistänsä (Hämäl.) puolipäivänsä
(Turkul.) -- k. 3.
_P. on vähä-vitaisissaan_ -- k. 3 1/4.
_P. on alaisissa murkinoissa_, t. _myöhän murkinoissa_ -- k. 1/2 4.
Virk. _pärrast lounat_.
_P. on vitaisissaan_[38] -- k. 4, sanotaan myös että päivä silloin on
_lännellä_.
_P. on aikaisissa saunan panoissa_ -- k. 5.
_P. on saunan panoilla_ -- k. 6.[39]
_P. on myöhäisissä saunan panoissa_ -- k. 1/2 7.
_P. on kolmen sylen ylyyellä_.
_P. on kahen sylen ylyyellä_.
_P. on sylen ylyyellä_.
_P. on puihen latvoin tasalla_ -- 9 1/4. Virk. pääw on metsä ladwus.
_Vähää ennen päivänlaskua_ -- k. 9 3/4. Virk. enne päwa mahha-minnemist.
_Päivän laskun aika_ -- k. 9 1/2. Virk. Päwa weretamisse aeg. Päwa
mahhaminneminne.
_Päivän laskettua t. lasettua_ -- k. 10.
_P. on jo ollut aikojaan maillaan_ -- k. 1/2 11.[40]
_Ilta-puol' yötä_, k. 11.
_Syvänyön aika, t. yön syvämmellä_ t k. 12 (silloin kuin ei linnut
laula).
b) Talvisinna aikoinna.
_Aamupuol' yötä_ -- k. 1.
_Kukon laulu-aika_ -- k, 2. Silloin alkaa _Oamu-puhe_, jota luetaan
aina kunnekka tuntuu päivän piiri. Ne jotka myöhämmin nousoovat ylös,
lukoovat _puhteen aikaa_ vasta k. 3 t. 4.
_Ylösnousemisen-aika_ -- k. 3.[41]
_Päivän piiri_, sanotaan tuntuvan, kuin ei muualla tunnu päivee,
ainoastansa yksi pikkiriikkinen juova, joka pouta ilmana paistaa moata
vasten iässä. Sanotaan myös että päivä silloin _vähäisen hiiluu_. Virk.
kuhutaan sitä _koido piir_.[42]
_Päivän karva_, sanotaan silloin koska piiri on jo vajunna loajemmaksi,
ja taivas rupea tulemaan harmoon tahi hallahan näköiseksi. (Tätä
sanotaan erinomattain pilvisenä ilmana).
_Päivän koitto_, on heti samalla ajalla ehkä vähäisen myöhämpi. Virk.
_koido aim, koido aeg_. Lapk. _iddietes rawem_, (oamu-rusko).
_Hämärä-päivä_ t. _Päivä-hämärä_, silloin alkaa ikkunasta vähä kussakin
paikassa tuvassa nähä, että päivä on valkenemassa. Virk. _ämmarik_.
_Harmoo-päivä_ (vähä myöhäisempänä) silloin alkaa jo tuassa selittää
yhtä ja toista.
_Aamiaisen-aika_ -- k. 8.
_Päivän nousun aika_ -- k. 9.
_Päivä on halki moan_ -- k. 10.
_P. on tuvan lämpyyllä_, t. _tuvan lämmitöksen aika_, silloin kuin
pannevat tupiansa lämpiämään -- k. 10, 1/2 11.[43]
_P. on puolen rinnassa_ -- k. 11.
_P. on puolessa_ -- k. 12.
_P, on jälellä puolen_ -- k. 1.
_P. on murkinoissa_ -- k. 2.[44]
_P. on illan suussa_ -- k. 2 1/4.
_P. laskun aika_ -- k. 3.
_Ilta-viuru_ t. _illan vihhi_, silloin kuin panoovat sikojansa
kiini.[45] Pohjan perällä sanoovat myös _illan myrä_. Virk. _viddevik_,
Lapk. _peiwe widdotaken lä_ -- k. 5/8 3.
_Ilta-hämärä_ -- k. 3/4 3.
_Saunan lämmitöksen aika_ -- k. 3. Ilta-puhe alkaa nuon k. 3, ja kestää
aina k. 10:neen.
_Päiviin salo_,[46] sanotaan vähä vielä tuntua nuon k. 3 1/4. Pohj. P.
_kaju_.
_Kylvyn aika_ -- k. 8.
_Iltaisen aika_ -- k. 1/2 9 - 9.
_Asetoksiin aika_, t. _maatappanon aika_ -- k. 9.
_Valvonta aika_ -- k. 10.
_llta-puol' yötä_ -- k. 11.
_Syvän yön aika_, t. _yön puolessa_ -- k. 12.
Näin jakavat hyö vuorokautensa myös pienemmissäkin aika-kausissa, joita
hyö puheissansa tarkoittivat, kuin tahtoivat nimittää näitä pienempiä
ajan juoksuja. Jos tahtovat e.m. tuumata k. 1/2 3 jälken puolta päivää,
niin eivät milloinkaan sanonneet: _kello puol' välissä kolm_, mutta
sanoivat (kesällä) että päivä oli _murkinan rinnassa_ ja (talvella),
että päivä oli, _laskeiksemassa_ ja samalla tavalla, jos tahtoivat e.m.
tarkoitto k. 3 1/4 iltaisella, niin sanoittiin kesällä: että päivä oli
_vähä vitaisissaan_, vaan talvella, että _päivän salo vielä tuntui_,
j.n.e.
Mistä ajasta ne vanhuutessa lie vuorokautensa alottaneet, on
tietämätöin, mutta arvattava ois, että se oli oamusta-puol' yötä, eli
siitä kuin päivän piiri rupeisi tuntutmaan, koska hyö ehkä lukivat
vuosiansakin siitä, kuin päivä rupeisi meijän maita lähestymään.[47]
Jos vanhoina aikoinna taisivat jakaella päiviä viikkokausiin, on
tietämätöin,[48] koska se sana Viikko[49] selkiästi näyttää olevan
otettu Ruohtalaisesta sanasta _wecka_, tahi Saksalaisesta _Woche_,
elleime tahtoisi piättää, että nämät ovat soatut Suomalaisesta t.
Lappalaisesta.
Samaten ovat myös ne seithemet päivät viikossa nimitetty Ruohtalaisten
kielen mukaan, nimittäin:
1) _Maanantak_ t. _Maanantai_ (Måndag;[50]) Virk. _ees päiw_
(ens-päivä) ja _esmas-pääw_ (ensimäinen päivä) Lapk. _Manotak_.
2) _Tistak_ t. _tiistai_ (Tisdag;[51]) Virk. _teisi-pääw_ t.
_töisi-päiw_ (toinen päivä); Lapk, _Tisdag_.
3) _Keskviikko_ (Onsdag;[52]) Virk. _kolma-päiw t. pääw_ (kolmas päivä)
ja _kesk-näddal_; Lapk. _kaska-vakko_; nämät nimet ovat kaikki otettu
siitä, että se on ikään kuin keskellä viikon (Mittwoch) Ungk.
_Szereda_.
4) _Torstak_, t, _torstai_(Thorsdag;[53]) Virk. _neljapäiw_ t. _pääw_
(neljäs päivä) Lapk. _Tuoresdag._ Ungk. _csötörtök_.
5) _Perjantak_ t. _perjantai_ (Fredag;[54]) Virk. _rede_ t. _redi_;
Lapk. _perjedag_, t. _perjetak_.
6) _Lauantak_ t. _lauantai_ (Lördag;[55]) Virk. _lau-pääw, pool-päiw_.
Ungk. _szombat_.
7) _Sunnuntak_ t. _sunnuntai_ (Söndag;[56]) Virk. _pyhha-pääw,
pyhhäpäne-pääw, pyhhäpäiw_. Lapk. _Ailek, ailekes-peiwe, sodno-
peiwe_.[57])
Ehkä Suomalaiset eivät näillä nimillä eroittaneet päiviänsä, niin se
näyttää kuitenkin kuin oisivat rajoittaneet vissiä päiviä toisista,
koska hyö kuhtuivat muutamia:
Arkiloita[58] t. arki-paiviä (söknedagar, hwardagar), joita hyö pitivät
työ-päivinään. Virk. _argipääw, arripäiw_. Lapk. _arg, arga-peiwe,
pargopeiwe_; ja toisia:
Pyhiä,[59] t._pyhä-päiviä_ (Söndagar, helgedagar), joita josta kusta
syystä piettiin isommassa arvossa. Virk. _Pyhha, pyhhä_, t. _pyhhad_;
Lapk. _passe_[60] t. _passe-peiwe_. Isommat näistä kuhuttiin:
Juhlia[61] t. juhla-päiviä, (Högtidsdagar), ja joita koko kansa piti
suurimmassa kunniassa; ja joista myö kohta tulemme enemmin puhumaan.
Virk. kallis pyhha. Ilman tätä päiväin jakamista, arki- ja
pyhä-päivihin, niin eroittivat heitä muutenkin lukemisellansa. Sillä
ehkä Suomalaisilla ei ollut näitä 7 nyt nimitettyä päivee viikossa,
niin hyö oli heillä nimitettynnä toisilla nimillä. Hyö rupesivat aina
lukemaan heitä siitä päivästä, joka heillä oli käsissä, ja joka aina
oli tietty [tietty, bestämd]. Tätä tekivät hyö sekä eteenpäin että
taakseppäin, ja siitä saivat toisetkin nimensä, Tätä tehtiin tällä
tavalla, että se päivä joka paraillaan oli kulumassa, kuhuttiin!
a) _Tämä päivä_ t. puheissaan _tänä pänä_, e. _päivänä_, tänään (denna
dag). Virk. _tännä päwani, täämbä_, t. _täämbätse päiwani_. Lapk. _tan
peiwai_, Ungk. _enapen, mà_.
b) _Huomenen päivä_, t. _huomen, huomena_ (morgondagen). Virk. _homiko_
t. _omiko, hommiko_ t. _ommiko_, e. _hommung_. Lapk. _idten_. Ungk.
_Honap, holnap, hulnap_. Ostiakink. _kulaengatlh_.
c) _Toinen-päivä_ t, _toissa pänä_ t. _päivän takoo, päivän peästä_
(öfwermorgon). Sanotaan myös Ruohtalaisten tavalla, _ylihuomena_.
(Torniolaiset, _tois huomena_), Virk. _tunna homme, ylle hommen_. Lapk.
_mangal idtatjen_ (huomesen perästä), Ungk. _holnap utan_.
d) _Kolmas-päivä_ t. _kolmanna pänä_, t. _toisen päivän takoo_ e.
_perästä_ (dagen efter öfvermorgon).
e) _Neljäs päivä_ t. _kolmannen päivän takoo_, e. _perästä_ (andra
dagen efter öfvermorgon), j.n.e.
Tällä tavalla lukivat läviten koko viikon; mutta se näyttää kuin ne
eivät oisi lukenna kuin kuusi päivee, tahi ainoastansa arkipäivät, ja
heittäneet pyhät pois näihen luvusta, koska heille oli jo oma nimi
annettunna.[62] Pyhät eroittivat viikot toinen toisistaan, ja heitäkin
luettiin samalla tavalla, nimittäin: _tänä pyhänä, ens-pyhanä,
toissa-pyhänä, kolmanna-pyhänä_, j.n.e. Että asian laita on ollut näin,
on siitäkin arvattava, että Virolaiset vielä nytkin heijän päiviin
luvussa ovat pitäneet tämän vanhan tavan, heitä näin nimitellä.
Torstakia hyö vielä kuhtuuvat _neljänneksi päiväksi_, vaan perjantai
joka oisi pitänuyt olla _viies päivä_, sai jo Saksalaisen nimen, ja
sillä hämmäntyi koko heijän vanha lukunsa.[63]
Samalla tavalla kuin lukivat eteenpäin, niin lukivat myös taakseppäin;
nimittäin:
a) _Tämä päivä_ (denna dag).
b) _Eilinen_ t. _eulöinen_, t. _öylöinen päivä_, t. _eilä, öylöin_
(gårdagen); Virk. _eile, heila, heilä._ Lapk. _ektas peiwe_
(ehto-päivä).[64] Ungk. _tegnap_; Tscheremink. _tengéscha_.
Samojedink. _tej_.
c) _Toinen päivä_, t. _toissa pänä_,[65] t. _päivän takoo_ (andra
dagen, förgår, en dag tillbata); Virk. _tunna- t. ylle-eile, _eilatse_,
heilätse_, sanoovat myös: _minnewal päiwal_ t. _minneswatsel päiwal_
(männyt päivä) ja _päwa tagga_ (p. takoo). Lapk. _Autel ektatjen_
(ennen ehtoisen, t. ennen ehtoisia päiveä).
d) _Kolmas päivä_, t. _toisen päivän eilä_ e. _pari päivee siitten_
(tredje dagen, e. twenne dagar tillbaka; d.v.s. dagen före förgår);
Virk. _ylle tunna eilse_ (yli-toinen eilä).
e) _Neljäs päivä_, t. _kolmet päivee siitten_ (fjerde dagen tillbaka),
j.n.e.
Näin nimittivät hyö päiviänsä, ja kuin tahtoivat heitä toimittoo, niin
eivät hyö milloinkaan sanoneet e.m. _tule keskviikkona tahi torstaina
meillen_ vaan: _tule kahen eli kolmen päivän takoo meillen_, j.n.e.
Mutta näihen vanhoin luvun laskuissa on kaks merkillistä puutosta,
ensinnik, että ne yksillä nimillä nimittivät sekä sen jo ohiten männyn
että vasta tulevan ajan,[66] ja toiseksi ettei nämät nimet ollut
pysyväiset. Sillä mitä tänä pänä kuhuttiin päivän takoo kuhuttiin jo
aamulla huomeneksi. Mutta mikä päiviä pysyttelöo? hyö juoksoovat kuin
kosket, ja vaipuitvat uneuksiin.
Mitä siihen ensimäisen tuloo, niin puheesta eroittivat jo samassa, jos
puhe oil männyistä tahi tulevista ajoista, sillä sitä selitettiin jo
toimitus-sanasta,[67] e.m. _hän tuloo tänne kahen päivän peästä_ (t.
perästä, t. takoo) ja _hään kävi tässä kahen päivän takoo_.
Toiseksi on kyllä tosi, että nämät nimet ovat meijän nykyisen puheen
tavalla aivan puuttuvaiset; vaan jos Virolaisten tavasta saattaisi
peättää, että ne aina rupeisivat lukemaan maanantaista, ja kuhtuivat
sitä _ensimmäiseksi päiväksi_, niin silloin tulisivat kaikki muutkin
päivät paikoillensa tarkoitetuksi; ja tämä heijan lukeminen olisik
silloin niin toimellinen kuin tämä nykyinenkin, vieläpä hiukkaa
parempi, koska nimet silloin yhtaikoo toimitti, monesko päivä se oli
viikkossa.
Ikään kuin hyö oivalsivat, että aurinko yön ja päivän peästä paisto
taivaalla entisellä kohalla, niin havaihtivat ehkä myös, että se talven
ja kesän peästä nousi taivaalla entiselle korkeuellensa. Ja kuin
kuhtuivat sitä aikoo jok oli kulunut moan keännellessä päivee vasten,
_vuorokauveksi_; niin kuhtuivat nytkin sitä aikoo, jolla se oli päivee
kieretellyt, _vuosii-kauveksi_[68] e. _vuueksi_ t. _ajastajaks_ e.
_aastajaksi_.[69]
Niin kuin hyö jakoivat vuorokauven kahteen peä-osaan, niin jakoivat
myöskin vuosikauven kahteen osaan, joita hyö _ajoiksi_ nimittivät;
nimittäin _kesäiseen aikaan_ ja _talviseen aikaan_.
_Kesä_[70] t. _kesä-kausi_ e. _Suvi_,[71] kuhtuivat sen ajan jona ilmat
oli lämmät, ja maat sulat, tahi oikeemmittain -- niin kauvan kuin
roavat ja eläimmet kävivät ulkona mehissä. Tätä luettiin Kesä kuun
alusta aina Loka kuuhun, tahi 4 kuuta.
_Talvi_,[72] t. _talvi-kausi_, kuhtuivat sen ajan jollon ilmat oli
kylmät, moa kohmettunna ja lumella peitetty, tahi oikeemmittain -- niin
kauvan kuin reki-keli kesti. Talvi luettiin Marras kuusta Touko kuuhun,
eli 6 kuukautta, t. puol' aastaikoo.
Mutta koska kesät ja talvet ei tulleet perityksin ja järjestään, vaan
verkkaisella ajan kululla, niin kuhtuivat sitä aikoo, joka oli heijän
välillä, ja ikään kuin eroitti heitä toinen toisestansa: _kevät ja
syksy_.
_Kevät_,[73] merkihtee kesän alkua ja talven loppua, tahi sitä aikaa,
vuosikauvessa, joka oli talven ja kesän välillä, kevättä ei luettu jos
4 viikkoa kaikkiaan, tahi ainoastansa Touko-kuu;[74] ja
_Syksy_[75] merkihtee talven alkua ja kesän loppua tahi sitä aikaa joka
oli kesän ja talven välillä. Syksyyn luettiin Loka-kuu tahi nuon 4
viikkoo.
Kesä kauvensa jakailivat hyö muuten ikään kuin päiväkautensa kolmeen
osaan, nimittäin:
l) _Kevät-kesä_, t. _kevät-puol' kesee_[76] johon luettiin kesä-kuu, t.
4 viikkoa.