Inkeri ihanen Neiro
Varas se vakuhun nais,
Lalmanti Iso Ritari
Anto kättä kätkyä
Ison kimpun kihlajell,
Suuren sormuksen lunasti.
"Kokotteles vuotta viisi,
Vuotta viisi, vuotta kuusi,
Kanssa kaheksan keseä,
Ynnä yheksän suven,
Vuosi-kausi kymmenettä!
Kuinsa kuulet kuoleheeni,
Ottakos uroa parempi!
Elkössä pahempataini,
Elkössä parempataini,
Ota muutoin muotohitteis!"
Erikki vähä Ritari
Valeh-kirja kannatteli,
Valeh-kirja kiiruhulta:
"Lalmanteis on sorissa voit'tu,
Pantu maahan paimen luissa." -- -- --
Inkeri ihanen Neiro
Väein vietiin viintupa,
Väein kihlat annettiin,
Väein ei eneä vihillen saatu.
Ei miehin eikä miakkan,
Eikä uljoisten uroisten,
Eikä vaimojen valitten,
Eikä neitten kauneuven.
Inkeri ihanen Neiro
Istu se lutin solassa,
Sekä istu että itki,
Katto itään, katto länteen,
Katto poiki pohjoisehen.
Näki kykkärän merellä:
"Jossa lienet lintuparvi,
Niin sä lähre lentämään!
Jossa lienet kalaparvi,
Niin se vaipunet mereen!
Jossa lienet Lalmantiini,
Laske purtees valkamaan!"
Erikki vähä Ritar:
"Mistäs tunnet Lalmannikseis?"
"Tunnen nasta, tunnen purteet,
Kahen airon laskennosta,
Toinen puoli uutta purtta,
Toinen silkiä sinistä;
Silkki Inkerin kutoma,
Kauvon Neiron kairehtima."
"Minun nuorin Veljykkeisen,
Ota ohrilta oriis,
Irulta ikä-lihanen,
Maata-jalka maltahilta,
Aja vasta Lalmantia!"
"Terve, nuori Naeramiehein!
Kuinka Inkeri elää?"
"Hyvä Inkeris elää,
Viikkokausi häitä juotu,
Toinen lahjoja lareltu,
Kolmas annettu antemia."