MAIRE. Se oli minun vikani. Olisihan minun pitänyt ymmärtää, että se
oli poisjätettävä. (Menee.)
OSMO. No? Mitäs nyt sanot?
ROOPE. Että sinulla nyt on täysi syy ajaa hänet pois, kun hän ei saa
selkoa siitä, mitä sinä kirjoitat.
OSMO. Mutta sehän oli minun syyni eikä hänen, että minä olin siihen
järjettömyyksiä kirjoittanut.
ROOPE. Nyt minä olen täydellisesti vakuutettu, että sinä olet
kadottanut järkesi kokonaan. Sinä olet mennyt mies. Hyvästi! Valapaton
kanssa minä en tahdo enää puheissakaan olla. (Alkaa pukeutua.)
OSMO (on vaiti ja katselee kuinka Roope tekee lähtöä; vihdoin). Ihanko
sinä todellakin?
ROOPE. Ihan. Tule mukaan, jos vielä tahdot pelastua! Älä jää tänne
enää, Osmo! Käänny ja tee parannus! Tule pois minun seuraani!
OSMO. Tarkoitatko totta?
ROOPE. Totta! Se on viimeinen sanani!
OSMO. Sinulla on konnankoukku mielessä, sinä vanha koiranhammas.
ROOPE (nauraa salavihkaa). Ettäkö epäilet minua kilpailijaksesi?
OSMO. Kuka sinut tietää!
ROOPE. Hyvästi!