Tampereella,
Osuuskunta Wäinämöinen,
1908.
Matilda Serao on syntynyt v. 1856 Kreikassa. Hänen vanhempansa
olivat italialainen politiko Franz Serao, joka valtiollisista syistä
karkotettiin maanpakoon, ja tämän puoliso, muuan kreikkalainen
ylimysnainen. Jo 17-vuotiaana alkoi Matilde Serao kirjallisen uransa
sanomalehtikirjailijana, ja v. 1885 hän, naimisiin jouduttuaan,
perusti puolisonsa (Scarfoglio) kanssa Koomaan sanomalehden »Corriere
di Ro ma». Sen jälkeen hän on yhtäjaksoisesti työskennellyt
sanomalehtihommissa. Nykyään hän toimittaa puolisonsa kera Napolissa
laajalle levinnyttä ja tunnettua lehteä »Il Matino».
Sanomalehtitoimensa ohella on Matilde Serao kirjoittanut suuren
joukon novelleja ja romaaneja, joista muutamat luetaan paraisiin,
mitä uudenaikainen italialainen kertomistaito on voinut luoda.
Italian kirjallisuudenhistoriassaan pitävätkin toht. Berthold Wiese
ja prof. Erasmo Pèrcopo häntä Italian tunnetuimpana nykyaikaisena
romaaninkiijoittajattarena. Toht. Alfred Friedmann, joka on kääntänyt
saksaksi useita Seraon novelleja, pitää häntä monessa suhteessa
nykyisen italialaisen kaunokirjallisuuden tyypillisimpänä edustajana.
Jokapäiväisen elämän monet pikkudraamat ovat useinkin Seraon
kertomusten ja jutelmien aiheina. Hän katsoo synkästi elämää, ja
samoinkuin hän sanomalehtitoimessaan usein ja sydämeenkoskevasti
on puhunut köyhien puolesta ja maalannut voimakkain värein suurta
suurkaupunkikurjuutta, samalla tavalla hän romaaneissaan usein nousee
sotajalalle yhteiskunnan virheitä ja epäkohtia vastaan. Vaikka hän
onkin realisti, pysyttelee hän kumminkin etäällä tämän suunnan
äärimmäisyyksistä, ja hänen pessimismiäänkin miedontaa jonkinlainen
henkäys etelä-italialaisen elämänilosta. Voittamattomana pidetään
Matilde Serao varsinkin napolilais-elämän kertojana ja kuvaajana.
Hänen parhaista teoksistaan — kaikkiaan nousee hänen kirjoittamiensa
nidosten luku neljännellekymmenelle — mainittakoon »Fantasia», »La
conquista di Roma», »Il paese di cuccagna», »Per monaca», »Addio,
amore!» ja tämän jälkimäinen osa »Il castigo» sekä myöhemmistä »La
ballerina», joka äskettäin on ilmestynyt suomeksikin. Enin luetuin
hänen teoksistaan, mikäli maansa olojen tarkka tuntija, italialainen
toht. Sophia Rebuschini eräässä tänne lähettämässään yksityisessä
kirjeessä mainitsee, lienee kumminkin »Nel paese di Gesù. Ricordi di un
viaggio in Palestina», jossa Palestiinan oloista annetaan kerrassaan
suurenmoisia ja hienoja kuvauksia. Erittäin suosittu on Italiassa
myöskin hänen useille kielille käännetty, nyt suomenkielisessä
asussa »Korkokeinottelua» nimisenä ilmestyvä Napolin oloja kuvaava
kertomuksensa »Trenta per cento», jota alkukielellä jo on levinnyt
kuusi painosta. Viimeksi on Matilde Serao osottanut omaavansa runsaasti
näytelmäkirjailijankin taipumuksia. Viime vuoden lopulla hän yhdessä
ranskalaisen kirjailijan Pierre Décourcellen kanssa kirjoitti näytelmän
»Dopo il perdono», jolla Parisissa oli sangen huomattava menestys ja
joka aivan äsken on ilmestynyt kirjanakin.
Matilde Seraon kielenkäytöstä sanoo edelläviittaamani Italian
kirjallisuudenhistoria, että tuskin kukaan Italian naisista on
käyttänyt italian kieltä kauniimmin kuin hän.
Tampereella, maaliskuussa 1908.
Suomentaja.