Kreivi de Damas, joka ei tiennyt, että Drouet oli lähtenyt
Sainte-Menehouldista, ja tiesi vain, että Clermontissa vallitsi
kapinanhenki, arveli, että kuningas oli pelastettu, koska hän oli
päässyt lähtemään Clermontista Varennesiin, mihin oli sijoitettu
herttua de Choiseulin hevoset ja herrojen Jules de Bouillén ja
Raigecourtin johtamat Lauzunin husaarit.
Kaiken varalta hän sentään kuiskasi rykmentin joukkuepäällikölle, joka
majoitus- ja muonamestarien kanssa oli ensimmäisenä saapunut paikalle:
»Herra Rémy, lähtekää heti, ajakaa täyttä neliä Varennesin tietä ja
tavoittakaa ne kahdet ajoneuvot, jotka menivät tästä ohi. Vastaatte
siitä päällänne!»
Joukkuepäällikkö kannusti ratsuaan ja karautti pois majoitusmestarien
ja neljän rakuunan kanssa. Mutta lähdettyään Clermontista ja tultuaan
tienhaaraan hän valitsi väärän tien ja meni harhaan.
Kaikki kääntyi kohtalokkaaksi tänä kohtalokkaana yönä!
Torilla joukko järjestyi hitaasti. Kreivin asuntoon teljetyt
valtuustonjäsenet murtautuivat helposti ovesta ulos. He yllyttivät
rahvasta ja kansalliskaartilaisia, jotka järjestyivät innokkaammin ja
ryhdikkäämmin kuin rakuunat. Minne tahansa de Damas kääntökään, hän
huomasi, että kolme neljä pyssyä oli alati häneen suunnattuina, mikä ei
suinkaan ollut juuri rauhoittavaa. Sotamiehet näyttivät masentuneilta.
Hän ratsasti pitkin rivejä ja koetti elvyttää heidän alttiuttaan
kuningasta kohtaan, mutta sotamiehet ravistivat päätänsä. Vaikka kaikki
eivät olleetkaan vielä tulleet, arveli hän, että oli jo aika lähteä.
Hän antoi lähtökäskyn, mutta kukaan ei liikahtanut. Valtuustonjäsenet
huusivat:
»Rakuunat, upseerinne ovat pettureita! He johtavat teidät
teuraspenkkiin! Rakuunat ovat isänmaanystäviä... Eläkööt rakuunat!»
Kansalliskaartilaiset ja rahvas huusi:
»Eläköön kansa!»
Kreivi de Damas arveli ensin, ettei hänen puoliääneen lausuttua
komentoaan ollut kuultu. Kääntyessään hän näki takarivin rakuunien
hyppäävän maahan ja veljeilevän väkijoukon kanssa.
Silloin hän käsitti, ettei näiltä miehiltä voinut enää toivoa mitään.
Hän viittasi upseerit ympärilleen.
»Herrat», sanoi hän, »sotamiehet kavaltavat kuninkaansa. Sotamiehistä
minä vetoan aatelismiehiin. Joka on minulle uskollinen, seuratkoon
minua Varennesiin!»
Hän painoi kannukset hevosen kupeihin ja karautti väkijoukkoon. Hänen
kintereillään tulivat herra de Floirac ja kolme muuta upseeria.
Nämä kolme upseeria tai oikeammin aliupseeria olivat ajutantti Foucq ja
kersantit Saint-Charles ja La Potterie.
Viisi kuusi uskollista rakuunaa poistui rivistä ja seurasi
päällikköänsä.
Näiden urheitten pakolaisten perään ammuttiin joku laukaus, mutta
kuulat eivät osuneet.
Tästä johtui, miksei de Damas rakuunoineen ollut paikalla puolustamassa
kuningasta, kun tämä pidätettiin Varennesin sillan holvikäytävässä,
ja kun hänet pakotettiin astumaan vaunuista ja menemään prokuraattori
Saussen asuntoon.