Kymmenen minuuttia Isidor de Charnyn lähdön jälkeen saapuivat kuninkaan
vaunut.
Kuten herttua oli ennustanut, oli väkijoukko hajaantunut.
Koska kreivi de Charny tiesi, että Pont-de-Sommevellessä piti
ensimmäisen suojelusjoukkueen heitä odottaa, ei hän pitänyt
välttämättömänä pysytellä taempana. Hän ratsasti vaununoven kohdalla
kiihoittaen postimiehiä, jotka kuin määräyksestä tuntuivat haluavan
ajaa vain pikku hölkkää.
Saavuttiin Pont-de-Sommevelleen. Kun ei nähty husaareja eikä herttuaa,
kurkottautui kuningas kärsimättömänä vaunuista ulos.
»Taivaan tähden, sire», kuiskasi Charny, »älkää näyttäytykö!