Oi, suuri sana, jos sinut käsitetään oikein! Oi, ylevä sana, jos sinut
selitetään oikein! Jumala varjelkoon minua väittämästä, että se,
joka käsitettyään väärin tämän sanan kantavuuden käyttää sitä sanan
ahtaimmassa merkityksessä sovelluttaakseen sitä jonkun kylän asujamiin,
jonkun kaupungin kansalaisiin, jonkun kuningaskunnan asukkaihin,
olisi huono ihminen... Ei, veljet, ei, hän olisi vain henkisesti
vajavainen ihminen. Säälikäämme henkisesti köyhiä, koettakaamme
vapautua keskinkertaisuuden lyijyanturoista, levittäkäämme siipemme ja
nouskaamme arkipäiväisten aatteiden yläpuolelle! Kun Saatana halusi
kiusata Kristusta, vei se hänet maailman korkeimmalle vuorelle, jonka
huipulta se voi näyttää hänelle kaikki maapallon kuningaskunnat, eikä
suinkaan Natsaretin torniin, josta se olisi voinut näyttää hänelle vain
Juudaanmaan kyläpahasia.
»Veljet, ei yhteen kaupunkiin, ei yhteen kuningaskuntaan; vaan
koko maailmaan on veljeys vietävä! Veljet, koittaa päivä, jolloin
pyhältä tuntuva sana _isänmaa_, tai toinen pyhältä tuntuva sana,
_kansallisuus_, katoavat kuin teatterin väliverhot, jotka painuvat
tilapäisesti paikalleen, jotta maalarit ja koneenkäyttäjät saisivat
aikaa valmistaa loputtomat etäisyydet, mittaamattomat kaukokuvat.
Veljet, koittaa päivä, jolloin ihminen, nyt jo maan ja veden herra,
valloittaa tulen ja ilman, jolloin hän valjastaa tulihevoset, ei
ainoastaan ajatuksissaan, vaan aineellisestikin, jolloin tuulet, nuo
nykyisin vain rajuilmojen talttumattomat esijuoksijat, muuttuvat
sivistyksen älykkäiksi ja kuuliaisiksi sanansaattajiksi. Veljet,
koittaa päivä, jolloin kansat, tämän maa- ja ilmaliikenteen turvin,
jota vastaan kuninkaat ovat voimattomat, ymmärtävät, että kestetyt
kärsimykset liittävät ne toinen toisiinsa, ja että nämä kuninkaat,
jotka ovat panneet aseet niiden käteen, jotta ne tuhoisivat toisensa,
ei kunnian vaatimassa taistelussa, kuten heille uskoteltiin, vaan
veljesmurhissa, saavat jälkipolville vastata jok'ikisestä veripisarasta,
joka on vuotanut suuren ihmisperheen halvimmankin jäsenen ruumiista.
Silloin, veljet, te näette, mikä suurenmoinen näytelmä esitetään Herran
kasvojen edessä. Kaikki kuvitellut rajat katoavat, kaikki keinotekoiset
esteet häviävät, virrat eivät ole enää haittana, vuoret eivät ole enää
sulkuina. Virtojen yli kansat ojentavat toisilleen kättä ja kaikkein
korkeimmalta huipulta kohoaa alttari, isänmaan alttari.
»Veljet, veljet, veljet, minä sanon teille, sellainen on apostolin
saarnaama todellinen veljeys! Kristus ei kuollut vapahtaakseen vain
natsarealaiset, Kristus kuoli lunastaakseen kaikki maan kansat. Älkää
siis tehkö näistä kolmesta sanasta, _vapaudesta, yhdenvertaisuudesta,
veljeydestä_, ainoastaan Ranskan tunnuslausetta, vaan kirjoittakaa
ne ihmisyyden lippuun koko maailman tunnuslauseeksi. Ja nyt, veljet,
menkää, tehtävänne on suuri, niin suuri, että minkä kyynel- ja
verilaakson kautta joutunettekin kulkemaan teidän jälkeläisenne
kadehtivat teiltä sitä pyhää tehtävää, jonka olette suorittaneet, ja
kuin ristiretkeläiset, jotka yhä suuremmin joukoin ja nopeammin askelin
seurasivat toisiaan pyhille paikoille johtavilla teillä, eivät hekään
pysähdy, vaikka he usein näkevätkin matkansa suunnan vain isiensä
vaalenneitten luitten mukaan. Rohkeutta siis, apostolit, rohkeutta,
toivioretkeläiset, rohkeutta, soturit! Apostolit, käännyttäkää,
toivioretkeläiset, vaeltakaa, soturit, taistelkaa!»
Cagliostro lopetti, mutta ellei hän olisi lopettanut, olisivat
suosionosoitukset, hyvä-huudot keskeyttäneet hänen esityksensä.
Kolmesti ne vaimenivat ja kolmesti ne jälleen elpyivät jylisten
hautakammion holveissa kuin maanalainen ukkonen.
Sitten naamioidut miehet kumarsivat yksitellen, suutelivat hänen
kättänsä ja poistuivat.
Sen jälkeen jokainen veli vuoron perään taivutti päänsä tuon lavan
edessä, jolla toisen Pietari erakon lailla tämä uusi apostoli
oli saarnannut vapauden ristiretkeä ja lausui ohimennessään tuon
kohtalokkaan ohjelauseen: _Lilia pedibus destrue_.
Viimeisen poistuttua lamppu sammui.
Ja Cagliostro oli yksin, maan uumenissa, äänettömyydessä ja pimeydessä,
muistuttaen niitä Intian jumalia, joiden salaisuuksiin hän väitti
tutustuneensa parituhatta vuotta sitten.