Jalopeura ja eräät muut pedot olivat tehneet liiton, jonka päämääränä
oli hyökkäys ja puolustus, ja nyt ne aikoivat elää metsässä parhaina
toveruksina. Kerran ne lähtivät metsästysretkelle, ja onni oli niin
suotuisa, että saaliiksi tuli hyvin komea, iso ja lihava peura, joka
jaettiin neljään osaan. Silloin sattui näet olemaan läsnä vain kolme
muuta metsän kuninkaan lisäksi.
Mutta kun kukin tarttui osuuteensa, kiljaisi jalopeura: »Käpälät irti!
Tämä pala on minun, koska minulla kuninkuuteni nojalla on siihen
etuoikeus; tämän minä otan teidän kaikkien kiusallakin; tämä kolmas
pala olkoon palkkio siitä, että minulla oli suurin ansio peuran
tapossa, ja jos kiistelette neljännestä, silloin teidät vasta paha
perii.»