Kissa ja kettu olivat joutuneet kiistelemään siitä, kumpi osaisi
paremmin pelastaa nahkansa, jos sattuisi oikein pahaan pinteeseen.
»Mitä minuun tulee», lausui Repolainen, »niin vaikka kuinkakin kovalle
ottaisi, on minulla aina lukemattomia juonia, joiden avulla lopulta
selviän.»
Juuri silloin hyökkäsi paikalle lauma koiria hurjasti haukkuen.
Kissa kiipesi siekailematta puuhun ja näki sieltä, kuinka kettuparka
revittiin kappaleiksi, ennenkuin se ehti mitään tehdä. »Sepä se», tuumi
mirri, »yksi varma temppu on paljoa parempi kuin sata hataraa.»